Mietintöjä...

[Beeta]

Luin vähän aikaa sitten artikkelin siitä, että parisuhde on aina myös surutyötä. Jokaisella meistä on se ihannekuva, minkälaisen miehen/parisuhteen pitäisi olla. Loppujen lopuksi vain harvalla, ellei kellään, parisuhde on täysin unelmien kaltainen. Joten tavallaan joutuu tekemään surutyötä ihanteestaan/unelmastaa luopumisen vuoksi. Tämä kaikille teille, jotka surkuttelette, että kun mies muuten ihana mut mut mut...Kaikkea ei voi vaan saada.
En tietenkään tarkoita, että huono parisuhde pitäisi vaan hyväksyä, mutta mun mielestä toi vaan oli aika ajatuksia herättävä juttu. Sillä niinhän se on, vai mitä?

 

[onnellinen]

Aivan niin. jokaisessa parisuhteessa on huonot ja hyvät ajat.. elämä on laskua ja nousua! uskon vahvasti siihen että vakka kantensa valitsee. jos miehessä/ vaimossa jokin alkaa ottamaan päästä, peiliin kurkistaminen voi joskus myös auttaa. Myös me ihmisinä voimme muuttua ja hioutua ajan mukana, mut rakkauden ei pitäisi sammua. Nämä asiat monesti sekoitetaan keskenään. jokainen parisuhde, lapsi jne.. on myös luopumista. se on hyvä tiedostaa jo etukäteen, näin monilta kasvukivuilta säästyy. luopumista omasta ajasta, harrastuksista, mukavuudesta, siisteydestä, ystävistäkin.. joskus ajattelee että voinko enää mistään luopua kun kaikesta olen jo luopunut.. ( vaikeesti selitetty) mutta sit hoksaa et olen aina myös saanut jotain ainutkertaista ja hyvaa, jos olen joutunut luopumaan. sanoisin että tämä aika pilaa monta parisuhdetta. on niin kiire ja ollaan niin itsekkäitä, haetaan omaa etua kaikessa. tyytyväisyyttä parisuhteisiin enemmän. se on kuitenkin selvää et vaihtamalla mikään ei parane..

 

[Onnellinen äiti]

Upeasti sanottu, onnellinen! Eilen juuri tanssitunnille kävellessä tunsin todella syvää onnea ja kiitollisuutta perheestäni ja elämästäni ylipäänsä vaikka välillä rassaa pahasti, lapset kiukuttelee ja väsymys ja yhteisen ajan puute saa aikaan riitaa niin ihanan mieheni kanssa!

 

[taustalla]

Oliko artikkeli tämä:

Rakkaustyö on rakenteeltaan samankaltainen kuin surutyö. Näissä molemmissa henkisesti vaativissa prosesseissa työstetään pohjimmiltaan samoja asioita: omaa järkytystä ja itsesuojelun vuoksi pinnalle kummunneita tuntoja. Rakkaustyö eroaa kuitenkin surut yöstä siinä, että se tähtää lähentymiseen kun taas surutyö pyrkii etääntymiseen. Seuraavassa rakkaustyön psyykkiset vaiheet sellaisina kuin ne vastaavat surutyön vaiheita:

1. Shokkivaihe: saamisen aiheuttama järkytys . En olekaan yksin. Elämäntilanne muuttuu yhtäkkiä, yksinäisyyden ja tyhjyyden tunteen poistuminen tuntuu häkellyttävältä, melkein shokinomaiselta. Tilannetta voi olla vaikea uskoa todeksi. Kaikki on kuin hyvää unta.

2. Onnivaihe: onnen tunne reaktiona saamiseen. Joku rakastaa minua. Tunne siitä, että joku rakastaa ja että itse on rakastamisen arvoinen on rakkauden kiihkeästi tavoiteltu tila. Onnen tunne on yhteisyyden, yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toinen on hyvä, lähes täydellinen - sellaisen olennon kanssa voi olla yhteydessä.

3. Yhteisyyden vaihe: reagointi yhdessäoloon. Yhteiset suunnitelmat, yhdessäolo. Tutustumista, ristiriitojen havaitsemista. Epäilyä ja oman mielipiteen muotoutumista, oman valinnan entistä tietoisempaa tekemistä. Olenko minä omasta mielestäni rakastamisen arvoinen, haluanko olla rakkauden kohteena, h aluanko että minua rakastaa juuri hän?

4. Mukautumisvaihe: korjautuva mukautuminen muuttuviin olosuhteisiin. Muutoksia elämäntavassa.

5. Luova vaihe: luovuus rakkaustyön jatkeena. Uusien vaihtoehtojen ja näköalojen löytymistä, yhteinen tyydyttävä elämä. (Juntumaa 1984) http://www.uta.fi/~le56153/love/love7.html

 

[taustalla]

Näin se varmasti on, Mutta surutyö on joskus todella rasksta.Sen huomaaminen, että on itse kuvitellut ja jopa luonut toisesta täydellisen harhakuvan.On suojellut itseään ja lapsia ainaisilta pettymyksiltä,Luoden aina monta suunnitelmaa, jos isä on mukana, jos tekee viimehetken oharit tai lähtee kavereiden kanssa.
Samaa haavetta on ajattelu , kun meillä on lapsett niin sitten , kun lapset on hiukan isopia niin sitten isä on yms.
Kun homaa tämän kaiken olleen omaa pulustusmekanismia totuutta kohtaan, ei ole ikoskaan ollut minkäänlaista suhdetta ja lapset on vain julkisivun pönkitystä.
SE syö naista

 

[vieras myös]

Jälkimmäinen vieras: oletko varma tuosta? Että rakkautta ei ollutkaan? Vai jäikö vain 4 ja 5 vaiheet kunnolla toteuttamatta?

Kamalinta mitä itselleen voi tehdä on selittää ettei mitään rakkautta koskaan ollutkaan. Ellei olisi ollut niin ei ne lapsetkaan olisi alkuaan saaneet.

Ei kannata heittää katkeroituneeksi ja mustamaalata menneisyyttä vain siksi ettei tällä hetkellä ole voimia tehdä rakkaustyötä suhteen hyväksi.