Mietinpä taas naiseutta ja äitiyttä ja mikä sen muovaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fleur de la Cour
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

Fleur de la Cour

Vieras
sillä lukaisin tuossa äsken päivän lehden (yövuorotuuria taas joten heräsin vasta) ja siinä oli juttua lyhythoitoisesta synnytyksestä (terkkuja vaan äidille joka paikallislehden kannessa oli jos on palstailija) Aikanaan kun olin innokas opiskelija terveydenhuoltoalalla niin olisin ollut valmis vaikka mihin, olinkin tosi reipas ensisynnyttäjä aikanaan, sairaalassakin olen aina kuin kotonani, koska vietänkin siellä enimmäkseen aikaani (töissä siis), mutta kun en kerran ole synnyttänyt kuin sen kerran 8 vuotta sitten niin minä olisin varmaankin täysin hysteerinen synnyttäjä jos vielä synnyttäisin. Haluaisin varmaankin maata sairaalassa monta päivää enkä tietäis tuon taivaallista miten pärjään vauvan kanssa kotona. Miten minusta on voinut tulla tuollainen? Lisäksi minulla on sellainen olo etten pidä lapsista, pidän kyllä omastani koska hän on minun lapseni, mutten siksi että hän on lapsi vaan siksi, että hän on mielenkiintoinen ihminen, yksilö ja persoona. Kaiken kaikkiaan koitan siis sanoa, että olen surullinen kun ajatuksni ovat tällaisia. Älkää koskaan antako periksi sille äityishaaveelle, koittakaa tulla kaikin keinoin äidiksi niin monta kertaa kuin haluatte, sillä minusta on ainakin kuollut joku osa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Anteeksi, jäin vähän junasta, kysyitkö meiltä muilta tuossa jotain? :)

Pitääkö jokaisessa aloituksessa kysyä jotain että joku voi siihen vastata? Minusta ei, sillä jos joku kirjoittaa esim. lehteen kolumnin niin eihän siinäkään suoraan mitään kysytä, mutta esitetään joku ajatus joka voi aiheuttaa lukijassa reaktion. Nyt saa reagoida jos sinussa syntyy joku reaktio.
 
Ei toki, yleensä sinä kyllä kysyt jotain, siksi jäin minäkin miettimään. Ja kun on niin pitkä "palstaura" että ainakin minä muistan sinusta asioita pitkältä ajalta, niin.... No, jaaritusta tämä =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Ei toki, yleensä sinä kyllä kysyt jotain, siksi jäin minäkin miettimään. Ja kun on niin pitkä "palstaura" että ainakin minä muistan sinusta asioita pitkältä ajalta, niin.... No, jaaritusta tämä =)

Kysynkö mä aina jotain?? Kehittynyt siis melkoisen paha tapa, ei aina ole tarkoitus kysymyksiä viljellä, niillä voi jopa johdatella :D
 
Minä olen mielestäni tullut iän myötä yhä enemmän "järkkymättömäksi". En muista yhtään tilannetta elämässäni, että olisin ollut hysteerinen, ehkä ei ole ollut niin vakavaa tilannetta, mutta luulen, että olen kyllä kylmäpäisempi, kuin nuorempana. Olen myös mielestäni järkevämpi. JOs nyt saisin vauvan, tahtoisin ehdottomasti poliklinisen synnytyksen, jos vauvan ja oma tilani vain sen sallisivat. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hassu:
sä et taida olla perinteinen, pullantuoksuinen mamma? :D ei siinä mitään pahaa ole ;)

Mä olen hyvinkin pullantuoksuinen jos on kyse parisuhteesta, mutta äitiyteen mä en saa sitä sopimaan enää millään. Stressaannun vaan kun muistelen miten joskus pyrin täydellisyyteen enkä nykyään enää pysty samaan. Mutta miehen (kenen tahansa miehen) kanssa mä osaan olla niin että saan mitä haluan ja olen itse tyytyväinen. Miks ihmeessä mä pärjään siinä mutten äitiydessä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Kysynkö mä aina jotain?? Kehittynyt siis melkoisen paha tapa, ei aina ole tarkoitus kysymyksiä viljellä, niillä voi jopa johdatella :D

Joo, minun mielestäni sinä kysyt useimmiten jotain ja se on oikeastaan minusta hyvä palstatapakin, jos avaa keskustelun, se käy helpommin, jos kysyy toisilta jotain =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Minä olen mielestäni tullut iän myötä yhä enemmän "järkkymättömäksi". En muista yhtään tilannetta elämässäni, että olisin ollut hysteerinen, ehkä ei ole ollut niin vakavaa tilannetta, mutta luulen, että olen kyllä kylmäpäisempi, kuin nuorempana. Olen myös mielestäni järkevämpi. JOs nyt saisin vauvan, tahtoisin ehdottomasti poliklinisen synnytyksen, jos vauvan ja oma tilani vain sen sallisivat. =)

Mä käyttäytyisin varmaan raskaanaollessakin niin kun legendaarisessa sarjassa Ponille kyytiä jossa nainen saa sätkyn kun huomaa että hänellä on raskausmaha..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Mä käyttäytyisin varmaan raskaanaollessakin niin kun legendaarisessa sarjassa Ponille kyytiä jossa nainen saa sätkyn kun huomaa että hänellä on raskausmaha..

Hih, :D Voi olla ettei minunkaan kannata vannoa tässä asiassa yhtään mitään :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Kysynkö mä aina jotain?? Kehittynyt siis melkoisen paha tapa, ei aina ole tarkoitus kysymyksiä viljellä, niillä voi jopa johdatella :D

Joo, minun mielestäni sinä kysyt useimmiten jotain ja se on oikeastaan minusta hyvä palstatapakin, jos avaa keskustelun, se käy helpommin, jos kysyy toisilta jotain =)

Nyt ei siis vissiin vaan säteile, pääsin nukkumaan vasta klo 9.30 kun oli pakko yövuoron jälkeen käydä kaupassa iiiiisoilla ostoksilla ja kaiken lisäksi siellä oli ruuhkaa kun jotkut mummut vissiin ajattelee, että neljän pyhän takia pitää aloittaa kauppareissu klo 7 !!!! Minä siis kaupassa siks että huomenna on kiinni ja jaksan paremmin kun teen sen aamulla enkä nyt. Vielä yks yövuoro, toivottavasti rauhallisempi kuin viime yö, sit alkaa pääsiäisvapaat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja hassu:
sä et taida olla perinteinen, pullantuoksuinen mamma? :D ei siinä mitään pahaa ole ;)

Mä olen hyvinkin pullantuoksuinen jos on kyse parisuhteesta, mutta äitiyteen mä en saa sitä sopimaan enää millään. Stressaannun vaan kun muistelen miten joskus pyrin täydellisyyteen enkä nykyään enää pysty samaan. Mutta miehen (kenen tahansa miehen) kanssa mä osaan olla niin että saan mitä haluan ja olen itse tyytyväinen. Miks ihmeessä mä pärjään siinä mutten äitiydessä?

Pointti sun täydellisen äitiyden puuttumisesta taitaa olla tuossa mustatussa tekstissä ja eritoten huom. alleviivatut sanat. Äitiydessä ei voi olla noin itsekäs, että voisi sanoa saavansa mitä haluaa. En edes ymmärrä, miksi edes pitäisi saada?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja hassu:
sä et taida olla perinteinen, pullantuoksuinen mamma? :D ei siinä mitään pahaa ole ;)

Mä olen hyvinkin pullantuoksuinen jos on kyse parisuhteesta, mutta äitiyteen mä en saa sitä sopimaan enää millään. Stressaannun vaan kun muistelen miten joskus pyrin täydellisyyteen enkä nykyään enää pysty samaan. Mutta miehen (kenen tahansa miehen) kanssa mä osaan olla niin että saan mitä haluan ja olen itse tyytyväinen. Miks ihmeessä mä pärjään siinä mutten äitiydessä?

Pointti sun täydellisen äitiyden puuttumisesta taitaa olla tuossa mustatussa tekstissä ja eritoten huom. alleviivatut sanat. Äitiydessä ei voi olla noin itsekäs, että voisi sanoa saavansa mitä haluaa. En edes ymmärrä, miksi edes pitäisi saada?

Kyllä äitiyskin on itsekästä, äidiksi haluaminenkin on itsekästä. Joskus olen jopa miettinyt että miksi olin niin itsekäs että halusin äidiksi. Silläkin kun on jonkinmoinen status ja yhteiskunta suhtautuu naiseen monesti äitiyden kautta. Mutta toisaalta tuo lause on hiukan hiomaton, tarkoitan siis, että äitiydessä en pääse yhtä tyydyttäviin lopputuloksiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Nyt ei siis vissiin vaan säteile, pääsin nukkumaan vasta klo 9.30 kun oli pakko yövuoron jälkeen käydä kaupassa iiiiisoilla ostoksilla ja kaiken lisäksi siellä oli ruuhkaa kun jotkut mummut vissiin ajattelee, että neljän pyhän takia pitää aloittaa kauppareissu klo 7 !!!! Minä siis kaupassa siks että huomenna on kiinni ja jaksan paremmin kun teen sen aamulla enkä nyt. Vielä yks yövuoro, toivottavasti rauhallisempi kuin viime yö, sit alkaa pääsiäisvapaat.


Minä vuorotyöläisenä myös en koskaan edes pysähdy ajattelemaan voinko minä käydä nyt kaupassa, kun ehdin vai ei :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Kyllä äitiyskin on itsekästä, äidiksi haluaminenkin on itsekästä. Joskus olen jopa miettinyt että miksi olin niin itsekäs että halusin äidiksi. Silläkin kun on jonkinmoinen status ja yhteiskunta suhtautuu naiseen monesti äitiyden kautta. Mutta toisaalta tuo lause on hiukan hiomaton, tarkoitan siis, että äitiydessä en pääse yhtä tyydyttäviin lopputuloksiin.

Sivusta jos saa huikata, minusta halu äitiyteen ei perustu itsekkyyteen. Tai jos perustuu, se on pelottava ajatus minusta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Kyllä äitiyskin on itsekästä, äidiksi haluaminenkin on itsekästä. Joskus olen jopa miettinyt että miksi olin niin itsekäs että halusin äidiksi. Silläkin kun on jonkinmoinen status ja yhteiskunta suhtautuu naiseen monesti äitiyden kautta. Mutta toisaalta tuo lause on hiukan hiomaton, tarkoitan siis, että äitiydessä en pääse yhtä tyydyttäviin lopputuloksiin.

Sivusta jos saa huikata, minusta halu äitiyteen ei perustu itsekkyyteen. Tai jos perustuu, se on pelottava ajatus minusta.

Pelottava ajatus tai ei, mutta sivusta seuranneena ylipäätään elämässä, tällaistakin näkee.. Itse pohdin aikanaan olinko itsekäs kun halusin äidiksi vaikken sitten siihen olekaan enää kovin tyytyväinen, mutta toisaalta minusta synnyttämäni ihminen on yksi hienoimmista ihmisistä joten sinänsä teon täytyy olla muutakin kuin itsekästä. Ehkä mieliteko voi olla itsekäskin, mutta lopputulos muokkaa itsensä joksikin muuksi ja ehkä sen vaan pitääkin mennä niin.
 
Luin vielä toisenkin kerran tämän aloituksen, en silti oikein tiennyt mikä se pääpointti oli. Oli kyllä töissä aika paljon ajatustyötä vaativa päivä, en ehkä enää jaksa keskittyä.

Mutta siis ei minusta kaiketi ole outoa, jos ei hirveästi tykkää kaikista lapsista, siis muista kuin omistaan. Toisaalta minusta on outoa, jos joku voi kategorisesti sanoa, että ei pidä ellenkaan lapsista: mitä sellainen oikein tarkoittaa? Pitääkö sellainen ihminen aikuisistakaan sitten, ihmisistä ylipäätään?

Minulla on sellainen tunne, että kovin vakavan lapsiantipatian omaavilla ihmisillä on joku perimmäinen kokemus vauva-ajalta tai lapsuudesta tai jostain, joka tämän aiheuttaa. Onko heitä kohdeltu jotenkin kylmästi lapsena tai jotakin? Minusta neutraali suhtautuminen on ihan normaalia, mutta hirveän jyrkkä lapsi-inho kertoo enemmän inhoajasta kuin lapsista.

Tämä kenties ei liittynyt koko aloitukseen (kun en sitä alunperinkään ymmärtänyt ) , mutta tulipahan sanottua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Pelottava ajatus tai ei, mutta sivusta seuranneena ylipäätään elämässä, tällaistakin näkee.. Itse pohdin aikanaan olinko itsekäs kun halusin äidiksi vaikken sitten siihen olekaan enää kovin tyytyväinen, mutta toisaalta minusta synnyttämäni ihminen on yksi hienoimmista ihmisistä joten sinänsä teon täytyy olla muutakin kuin itsekästä. Ehkä mieliteko voi olla itsekäskin, mutta lopputulos muokkaa itsensä joksikin muuksi ja ehkä sen vaan pitääkin mennä niin.

Tuo onkin varmaan aika usein se todellinen tilanne. Moni varmaan haluamalla haluaa äidiksi ja sitten tilanteesta muotoutuu se mikä siitä muotoutuu. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
minusta halu äitiyteen ei perustu itsekkyyteen. Tai jos perustuu, se on pelottava ajatus minusta.

Tästähän on täällä joskus ollutkin puhetta, että äitiys ja nimenomaan halu äidiksi perustuu vain itsekkyyteen. Eli halu tulla äidiksi ja perustaa perhe lähtee omista tarpeista, toiveista ja haluista. Tiedä sitten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiinu:
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
minusta halu äitiyteen ei perustu itsekkyyteen. Tai jos perustuu, se on pelottava ajatus minusta.

Tästähän on täällä joskus ollutkin puhetta, että äitiys ja nimenomaan halu äidiksi perustuu vain itsekkyyteen. Eli halu tulla äidiksi ja perustaa perhe lähtee omista tarpeista, toiveista ja haluista. Tiedä sitten.

Kyllä minä myös ajattelen, että kyse on itsekkäästä halusta. Ei minulla ainakaan ollut takana mitään muuta kuin se, että halusin lapsia ja piste - en halunnut mitenkään globaalisti ajatellen jatkaa ihmissukukuntaa enkä mitään.

En tiedä myöskään mikä oikeasti voisi olla epäitsekäs syy haluta lapsia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiinu:
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
minusta halu äitiyteen ei perustu itsekkyyteen. Tai jos perustuu, se on pelottava ajatus minusta.

Tästähän on täällä joskus ollutkin puhetta, että äitiys ja nimenomaan halu äidiksi perustuu vain itsekkyyteen. Eli halu tulla äidiksi ja perustaa perhe lähtee omista tarpeista, toiveista ja haluista. Tiedä sitten.

Joo, sitä varmaan katsoo eri ihmiset eri kanteilta. Kuten tuolla ap:llekin komppasin, halu voi olla itsekän, toteuttaminen jo jotain muuta. *toivottaa palstakaverille hyvää mämmeilyä* =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja evita:
En tiedä myöskään mikä oikeasti voisi olla epäitsekäs syy haluta lapsia?

No, minä ajattelen siten, ettei se ole sen enempää itsekäs kuin epäitsekäskään, se on perussyy =) Perustavaa laatua oleva halu saada jälkeläinen? Oletko muuten käynyt vielä uimassa? Minä eilen 3 vkon tauon jälkeen, kauhea hengensalpaus :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Kyllä äitiyskin on itsekästä, äidiksi haluaminenkin on itsekästä. Joskus olen jopa miettinyt että miksi olin niin itsekäs että halusin äidiksi. Silläkin kun on jonkinmoinen status ja yhteiskunta suhtautuu naiseen monesti äitiyden kautta. Mutta toisaalta tuo lause on hiukan hiomaton, tarkoitan siis, että äitiydessä en pääse yhtä tyydyttäviin lopputuloksiin.

Juu, äidiksi haluaminen on itsekästä, mutta äitiyden pitäisi minusta olla ensisijaisesti epäitsekästä. Kyllähän lapsi antaakin paljon, eli saa siinä toki jotain myös itselleenkin. Suhde lapseen ja suhde puolisoon on minusta ihan erityyppinen, toinen on elämänkumppani ja toinen jälkeläinen, eikä niiden tuloksia itseasiassa pitäisikään rinnastaa toisiinsa kovin läheisesti. Ovat keskenään niin vaikeita verrattavia. Mutta toisaalta taas, mihin äitiyttä sitten vertaisi tai onko sitä tarpeen mihinkään verratakaan?
 

Similar threads

Yhteistyössä