Paras saamani neuvo oli tekemisen minimoiminen. Kun vauva on tyytyväinen, niin älä koske, anna olla.
Vaihda vaippa, syötä - ja pidä sylissä kun on sen aika. Kantoliina on todella hyvä.
Ihmiset kommunikoivat muutenkin kuin keskustellen. Vauvalle on tärkeää olla lähellä ja jos hän viihtyy sitterissä niin anna olla siinä! Jotkut vauvat eivät tarvitse niin paljon läheisyyttä kuin toiset.
Mun tyttö tykkäsi olla itsekseen, katsella ympärilleen ja tutkia lelujaan. Kun hän halusi lähelle, hän saattoi osoittaa haluavansa paitani alle. En tiedä, mitä hän siellä tuumaili, mutta olin esim. tietokoneella ja hän katseli maailmaa samasta kaula-aukosta kuin minäkin. (selittänee osittain äitiyslomalaisen venyneet teepparit

)
Ja tuo oma riittämättömyys ja huono omatunto - tervetuloa äitiyteen! Se kulkee mukana, koko ajan, muoto vaan muuttuu. Jossain vaiheessa pitää vaan päättää, että olen omanlaiseni äiti ja niin kauan kun lapset kasvaa ja kommunikaatio pelaa, niin teen parhaani.
Eipä ollut tyhjentävä tämäkään... Luota itseesi. Sinä olet just paras äiti lapsellesi. Opitte molemmat lisää elämästä, joka päivä.