?
.............
Vieras
juu, näin kävi.pari vuotta olemme seurustelleet ja hän on se, joka on koko ajan puhunut minulle naimisiinmenosta ja lapsista. nyt kun itse lämpenin ajatukselle ja olen alkanut potea vauvakuumetta hän onkin muuttanut kelkkansa suuntaa. on useaan kertaan nyt sanonut minulle, että minun sormeeni ei koskaan tule sormusta, hän ei halua perhettä eikä lapsia, eikä mitään muutakaan ihmeempää pelkkää kivaa.jos ei riitä niin sitte voimme lopettaa, eikä myöskään halua viettää minun kanssani aikaa joka päivä. toista naista hänellä ei tällä hetkellä ole,mutta jotenkin on alkanut tuntua että näinköhän hän sitte kuitenkin haluaisi..
jokseenkin tunnen oloni "huijatuksi" tai oikeastaan harhaanjohdetuksi sekä uskomattoman yksinäiseksi. en halua erota,koska tuntuu ettei minulla ole tällä hetkellä voimia siihen. ja rakastan häntä myös kovasti. olisikohan tässä kuitenkin toivoa "paremmasta" ?asian hyväksyminen ja sen kanssa eläminen tuntuu kamalan vaikealta.ikää meillä on siis jo 30 ja risat molemmilla...enkä minä tästä enään nuorru.
jokseenkin tunnen oloni "huijatuksi" tai oikeastaan harhaanjohdetuksi sekä uskomattoman yksinäiseksi. en halua erota,koska tuntuu ettei minulla ole tällä hetkellä voimia siihen. ja rakastan häntä myös kovasti. olisikohan tässä kuitenkin toivoa "paremmasta" ?asian hyväksyminen ja sen kanssa eläminen tuntuu kamalan vaikealta.ikää meillä on siis jo 30 ja risat molemmilla...enkä minä tästä enään nuorru.