Miesystävän vanhempien tapaaminen

[Minä_vain]

Tilanne siis edessä, että olisi aika tavata miehen vanhemmat. Uskon kaiken menevän hyvin, sillä taidan ihmisiin tutustumisen mielestäni hyvin ja osaan hyvät ja kohteliaat käytöstavat. En siis ole siitä huolissani lainkaan, että en tulisi toimeen heidän kanssaan.
MUTTA.. Heidän suhtautumisensa siihen, että minulla on jo muutama lapsi ennestään, huolettaa vähän. Varsinkin kun mies, sekä minä, ollaan vielä alle kolmekymppisiä ja mies on vielä minua nuorempikin.. Jännittää siis aivan älyttömästi, että pitävät minua huonona valintana pojalleen lasten takia, vaikka muuten minusta pitäisivätkin. Ja vaikka se ei heidän asiansa olekkaan ja mies on sinut tämän asian kanssa ja hyvinkin tosissaan kanssani, niin silti panikoin.
Lapseni olen saanut pitkässä suhteessa täysi-ikäisenä ja saman miehen kanssa kaikki, joten ei siinä mitään syytä ns. "häpeillä"..

Kaipaan siis kokemuksia appivanhempien suhtautumisesta tämmöisiin asioihin.

 

[AivanSama]

Kenenkään muun kokemuksilla ei ole väliä, sillä et voi tietää miten juuri nämä appivanhemmat suhtautuvat sinuun.
Olet aivan turhaan epävarma. Sinä olet sellainen kuin olet ja elämäsi on sellaista kuin on, jos sinä olet siihen tyytyväinen, niin eiköhän tulevien appivanhempiesikin olisi syytä olla?

 

[Samoin]

Itellä lähes identtinen tilanne tuossa n. kuukauden kuluttua ja kieltämättä kiinnostaa muidenki kokemukset.
Neuvona kuitenki antaisin sen myös, et älä liikaa mieti ja jännitä. Jos oot miehes kanssa varma teidän jutusta, niin on oikeestaan sama mitä muut siitä ajattelee. Itse te sen parhaiten tiedätte missä mennään

 

[Minä_vain]

Ei pitäisi välittääkkään muiden mielipiteistä, mutta kyllä minua nyt silti kiinnostaa, että onko tämä niin "pahalta" kuulostava yhtälö tässä iässä. Olemmehan vasta alle kolemenkymmenen. Ja kiinnostaa aihe muutenkin, vaikka jokainen ihminen onkin yksilö ja ottaa asiat vastaan eritavalla.

 

[vierailija]

Tervetullut olisit ainakin meille! Saisimme "monta yhden hinnalla", eli miniän lisäksi muutamat lapset, joihin olisi kiva tutustua. Tiedän, että tämä kuulostaa epäaidolta hymistelyltä, mutta olen ihan tosissani. Uskon, että minulla ja miniällä olisi jopa enemmän yhteistä ja keskusteltavaa näin kuin lapsettoman nuoren naisen kanssa.
T: 54-vuotias äiti, ei vielä mummo