Kun viisi vuotta suhteesta on takana ja tilanne on teillä se mikä on, niin ymmärrän että tilanteeseen voi vain jäädä makaamaan ja ajattelee, että tätä suhteet ovat, vaikka monet täälläkin ovat ihmetelleet asiaa mikset ole lähtenyt jo aikoja sitten.
oma tilanteeni on se, että olen mielestäni ihan järkevä ihminen

ja viisi vuotta sitten tapasin nykyisen kihlattuni, jonka kanssa synkkasi tosi hyvin. jossain aikaisemmassa viestissä esille tullut ""alistava huumori"" on kuitenkin nykyään lähes jokapäiväistä meillä. Tiettyyn pisteeseen asti sitä jaksoi kuunnella ja alussakin sen suodatti vain sillä, että onpa rakkaallani hassu huumorintaju. Nyt olen siihen kuitenkin täysin kyllästynyt ja olemme keskustelleet asiasta, tosin toistaiseksi tuloksetta. Turhauttavaa, kuka nyt itsensä morkkaamisesta tykkää?
Olen tullut tulokseen, että silloin kun suhteessa alistetaan -henkisellä/fyysisellä tavalla, tällä alistavalla henkilöllä ei kaikki ole kotona, vaan sosiaalinen/toisia huomioon ottava kehitys on jäänyt vähän vajaaksi... Eli äitiä kovasti vielä tarvittaisiin. Alkuperäinenkin on varmasti pikkuhiljaa ajautunut tämän viiden vuoden aikana tilanteeseensa ja nyt sen kunnolla huomannut.
Voimia sinulle, kovat peliin nyt vaan, keskustelet miehesi kanssa tästä asiasta -ei tuollaisesta passattavasta miehestä voi tuollaisenaan aviomiestä tulla, isänä olemisesta puhumattakaan!