Mies viikot poissa kotoa

[Alli82]

Avomieheni viettää työnsä vuoksi noin viikon kuukaudesta hyvin kyseenalaisen maineen omaavassa hiihtokeskuksessa (what happens in ...., stays in ....). Rakastan miestäni enemmän kuin mitään, koskaan, ikinä. Niinpä minusta tuntuu aivan kamalalta joka kerta, kun hän lähtee sinne. En voi ajatuksilleni mitään, mutta mustasukkaisuus valtaa mielen. Tämä on aivan hullua koska mieheni rakastaa minua ja en voi uskoa, että hän koskaan pettäisi. Kuitenkin, niin ovat varmaat monet petetyksi tulleetkin ajatelleet. Olen aivan rikki hänen olessaan siellä.

Vielä vaikeammaksi asian tekee se, että tulevaisuudessa hän saattaa viettää siellä vähintään neljä päivää viikosta, joka helvetin viikko, koska hän on saanut hyvän työtarjouksen ja se vaatii hänen siellä oloaan. Kun hän kysyi mielipidettäni, sanoin että päätös on hänen ja mihin ikinä hän päätyykään lupasin tukea.. Olen kuitenkin kertonut hänelle kuinka vaikeaa tämä on minulle ja hän kysyi, että voiko meidän suhteemme kaatua siihen. Vastasin, että en usko, mutta ei tämä kyllä parannakaan sitä. Hän on myös tehnyt selväksi, että minä on olen tärkein asia ja sana vain niin hän hylkää tarjouksen.

Tunteet ovat todella ristiriitaiset, tekisi mieli sanoa, että joko minä tai se työtarjous, mutta enhän voi kieltää rakastamaltani ihmiseltä tällaista tilaisuutta. Mutta toisaalta, jos minun täytyy kokea tämä joka viikko, niin jo se voi vaikuttaa tappavasti meidän suhteeseen, tai ainakin minun mielenterveyteeni. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Pitäisikö minun vain yrittää kestää ja katsoa mitä tuleva työ mahdollisesti suhteellemme tekee?

 

[toksikk]

Onko mahdollista, että siirtyisitte lähemmäs sitä hiihtokeskusta kumpikin? Jos asuisitte siellä, niin sinulla ei olisi pelättävää. Tarkoitan tällä sitä, että voisitteko yrittää löytää sellaisen ratkaisun, joka olisi mahdollisimman hyvä teidän kummankin elämäntilanteen huomioonottaen.

Et kerro, mikä on miehesi ammatti, mutta mikäli miehesi ammatti on esim. kaupparatsu tai muusikko, niin tilanne on aina jatkossakin se, että miehesi tulee olemaan pois kodista paljon. Jos miehesi haluaisi pettää, niin hän pystyy pettämään ihan missä tahansa ympäri Suomea eikä siihen vaadita mitään Levin kiimaisia kisuja, vaan baareissa ympäri Suomen on aina niitä, jotka ovat valmiit lähtemään suhtkoht kivan miehen matkoihin.

Neljä päivää viikosta pois kodista on paljon ihan mitä tahansa parisuhdetta ajatellen. Tiedän omasta tuttavapiiristäni niitä, joiden omalla kotipaikkakunnalla ei ole töitä (rakennusmiehiä), joten he asuvat kimpassa työnantajan vuokraamassa yksiössä, tekevät neljässä päivässä kasaan 40 tuntia töitä ja sitten ovat kotona 3 päivää viikosta. Se on raskasta kaikille osapuolille, mutta sillä tavalla saa rahaa, työtaito säilyy eikä tarvitse muuttaa kotipaikkakunnalta pois.

Jos miehellesi on tarjolla paljon muitakin vaihtoehtoja eikä vain tuo, niin mielestäni voisit silloin tunnustaa miehelle, että annat hänen mennä, mutta olet mustasukkainen ja pelkäät, että pitkä ero ennemmin tai myöhemmin vaikuttaa parisuhteeseenne tuhoisasti (joko jompi kumpi pettää tai fyysinen ero etäännyttää).

Jos kyseessä on esim. 6 kk tai 1 v työpesti, niin se on helpompi sietää, kun tietää, että kyseessä on rajallinen määrä aikaa. Jos miehelläsi ei ole paljon työkokemusta, niin joskus tuollainen määräaikainenkin työkokemus voi olla arvokasta ja sitä kautta avain parempaan työhön kotipaikkakunnalla.

 

[Ole rehellinen]

Avomieheni viettää työnsä vuoksi noin viikon kuukaudesta hyvin kyseenalaisen maineen omaavassa hiihtokeskuksessa (what happens in ...., stays in ....). Rakastan miestäni enemmän kuin mitään, koskaan, ikinä. Niinpä minusta tuntuu aivan kamalalta joka kerta, kun hän lähtee sinne. En voi ajatuksilleni mitään, mutta mustasukkaisuus valtaa mielen. Tämä on aivan hullua koska mieheni rakastaa minua ja en voi uskoa, että hän koskaan pettäisi. Kuitenkin, niin ovat varmaat monet petetyksi tulleetkin ajatelleet. Olen aivan rikki hänen olessaan siellä.

Vielä vaikeammaksi asian tekee se, että tulevaisuudessa hän saattaa viettää siellä vähintään neljä päivää viikosta, joka helvetin viikko, koska hän on saanut hyvän työtarjouksen ja se vaatii hänen siellä oloaan. Kun hän kysyi mielipidettäni, sanoin että päätös on hänen ja mihin ikinä hän päätyykään lupasin tukea.. Olen kuitenkin kertonut hänelle kuinka vaikeaa tämä on minulle ja hän kysyi, että voiko meidän suhteemme kaatua siihen. Vastasin, että en usko, mutta ei tämä kyllä parannakaan sitä. Hän on myös tehnyt selväksi, että minä on olen tärkein asia ja sana vain niin hän hylkää tarjouksen.

Tunteet ovat todella ristiriitaiset, tekisi mieli sanoa, että joko minä tai se työtarjous, mutta enhän voi kieltää rakastamaltani ihmiseltä tällaista tilaisuutta. Mutta toisaalta, jos minun täytyy kokea tämä joka viikko, niin jo se voi vaikuttaa tappavasti meidän suhteeseen, tai ainakin minun mielenterveyteeni. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Pitäisikö minun vain yrittää kestää ja katsoa mitä tuleva työ mahdollisesti suhteellemme tekee?

Ottamatta kantaa siihen mita hiihtokeskuksessa mahdollisesti saattaisi tapahtua, puolison neljan paivan poissaolo joka viikko kay kylla minka tahansa parisuhteen paalle, vaikka toinen viettaisi ne paivat yksin autiolla saarella. Minusta voit aivan hyvin sanoa miehellesi etta et haluaisi teidan olevan jatkuvasti noin paljon erossa. Miksi et saisi sanoa rehellista mielipidettasi, kun sita sinulta nimenomaan kysytaan? Pelkaatko eta mies kuitenkin myohemmin syyttaa sinua uransa pilaamisesta?

 

[sivupersoona]

No kyllä se mies jossain vaiheessa kyllästyy jatkuvaan poissaoloon. Minulle ainakin kävi sillälailla 8:n vuoden jälkeen, kun kyllästyin kiertolaisen elämään. Harvoin edes viikonloput oli vapaita perheen käyttöön. Poikamies aikana oli ihan toisin. Ihan sama missä sitä oli. Tosin vaikutti siihen päätökseen sekin, kun vaimo huomautteli liiallisista poissaoloistani. Eikä hän edes epäillyt minun käyttävän muita naisia, missä hän oli ihan oikeassa. En myöskään kaipaa enää entisiä aikoja. Varmasti tilanne ei ole teillekkään helppo. Toivottavasti ymmärrätte tämän tilanteen. Samalla unelmoiden paremmasta yhteiselosta.
Onhan miehenne myös sanonut rakastavansa teitä.
Mutta kyllä pitkän poissaolon jälkeen se tapaaminen on myös palkitsevaa. Nauttikaa niistä hetkistä.

 

[Ihmisestä kiinni]

Jos mies on menevää sorttia, ei paikka tms. häntä pidättele. Siksi sen paikan maine ei mitenkään kerro siitä, mitä tämä mies siellä tekee.

Minusta kertto paljon se, että hän kokee sinut niin tärkeäksi, että ottaa huomioon tunteesi. Olette avopari, siitä huolimatta hän asettaa sinut ensimmäisele sijalle tärkeysjärjestyksessä. Sen perusteella uskon, että sinulla ei ole mitään syytä huoleen "huonosta elämästä" miehen puolesta.

Me asuimme avomieheni kanssa 8 vuotta 350 km:n päässä toisistamme. Molemmat suuressa kaupungissa. Se oli ikävää siksi, että emme voineet elään yhdessä kuin joka toinen tai kolmas viikko viikonlopun ja lomat. Silti emme katselleet muita, emmekä olleet uskottomia. Toinen oli niin tärkeä, ettei muille ollut sijaa eikä halunnut vaarantaa tärkeintä ihmissuhdettaan.

Palkinnoksi tästä saimme tavanomaisen 2 vuoden "huumakauden" sijaan lähes 10 vuotta tuota vaihetta, sillä todellakin, tapaamiset olivat palkitsevia!!

Teidän pitää tietysti tehdä niinkuin teille on parasta ja mitä kestätte, mutta voit minusta huoletta vapauttaa itsesi ajatuksesta, että mies menee vieraisiin, koska toisetkin menevät.