mies, vauvan tulo ja juominen

Kertokaapa isät miksi mies alkanut käydä ns. viihteellä kun lapsi syntyi? Ikää lapsella vasta 3 viikkoa. Nyt täytyisi pari kertaa viikossa päästä ravintolaan vaihtelevina aikoina. Ennen lasta hillitsi juomista/viihteellä käymistä, yhteisestä sopimuksesta. Muutoin tekee kotona kaikkea yms. Mutta sitten vain ilmoittaa tarvitsevansa rentoutusta ja lähtee, en tiedä milloin ja missä kunnossa tulee.

Keskustelu ei auta, alkaa vain minun syyttelyni. Alkoholi ollut aikoinaan hänelle ongelma.

Kyseessä on jo keski-ikäinen mies, ei siis mikään kaksi/kolmikymppinen nuori mies.

Neuvoja?? Kuten sanoin, minun mielipiteelläni ei ole merkitystä.

 

Hei ja onnea uudesta perheen jäsenestä!

Kyse on varmastikkin useamman tekijän summasta.

Ensinnäkin tuo että aiemmin on hillinnyt juomista/viihteellä käymistä taitaa nyt purkautua eli ottaa sitä takaisin.

Toinen juttu on sitten tuo lapsi. Onko lapsi miehelle ensimmäinen? Jos on niin tuo isäksi tulo (vaikka on keski-ikäinen) voi olla toiselle hankalampi juttu kuin toiselle. Ei oikein löydä sitä omaa asemaansa ja isän rooliaan. Tämä stressaa ja stressi purkautuu juomiseen.

Kolmanneksi, voi ahdistaa kun kaikki pyörii lapsen ympärillä (jos ei ole aiemmin kokemusta) ja sinun huomiosi kiinnittyy lapseen. Tuntee olonsa ulkopuoliseksi sen takia, ja siksi viina maistuu. Kännissä oleminen ja kapakka tuntuu tällä hetkellä kotoisammalta kuin kotona selvinpäin oleminen.

Neljänneksi, usein puhutaan että ensimmäinen lapsi voi aiheuttaa nuorelle isälle sellaisen vapauden kaipuun, että käyttäytyminen on juuri kuvatun kaltaista. Jos kyseessä on ensimmäinen lapsi, niin miksipä sama ei voisi tulla vähän vanhemmallekin isälle. Siitä sitten yleensä "kasvetaan" isäksi ja toki osa meistä vaan ei kasva.

Viidenneksi, se mikä meillä isillä yleensäkin on verrattuna äiteihin. Pienten lasten hoitaminen, huomioon ottaminen, huolehtiminen, ajan viettäminen yhdessä yms. on perustaltaan jo paljon lähempänä naisten kuin miesten maailmaa. Miehinen maailma on rosoisempi, pelkistetympi, omalla tavallaan kovempi ja kylmempi kuin naisen maailma. Tämä on yleistys ja ei välttämättä koske kaikkia miehiä ja naisia, mutta pääsääntöisesti asia on näin. Tämä ei tarkoita etteikö mies voisi olla ihan yhtä hyvä vanhempi kuin nainenkin, mutta usein se teettää miehelle enemmän töitä kuin naiselle ja siksi miehissä on enemmän yksilöitä joilla menee kauemmin aikaa omaksua tuo vanhemmuuden-rooli.

 

Kiitos Henkka, asiallisesta vastauksesta. Lapsi miehelle ensimmäinen, minulla jo ennestään yksi.

Mitä antaisit neuvoksi, ei oikein innosta kun pienen vauvan isä juo useasti.

 

\

Kiitos Henkka, asiallisesta vastauksesta. Lapsi miehelle ensimmäinen, minulla jo ennestään yksi.

Mitä antaisit neuvoksi, ei oikein innosta kun pienen vauvan isä juo useasti.

Asuuko sinun aiempi lapsi teidän luonanne? Ja kuinka vanha hän on? Jos asustelee teidan luona ja jos vielä on niin että miehesi ei ole saanut luotua kovin tiivistä suhdetta sinun vanhempaan lapseesi, niin tuo ulkopuolisuuden tunne voi olla vielä suurempi. Tuo on hankala tilanne sinun mutta ehdottomasti myös miehesi kannalta. Uskon että tuo ulkopuolisuus voi olla aika iso juttu miehellesi.

Ei tietenkään voi kovin pitlkää jatkua siten että mies lähtee kapakkaan annakkoon ilmoittamatta kaksikin kertaa viikossa. Se sotkee teidän elämää liiaksi. Toisaalta suuri virhe olisi että nyt menisit mieheltä "oman tilan" hakemisen kokonaan kieltämäänkään. Silloin teillä olisi sota pystyssä je helposti tilanne, että mies alkaa viettää tämän harrastuksen parissa entistä enemmän aikaa...

Paras olisi varmaan, että saisit miehen enemmän kiinnostumaan itse vauvastanne. Ei pelkästään niistä kotona tehtävistä vauvanhoito-hommista ja muista kotihommista, kun sitten miehellä on tunne että hän on vaan se joka tekee koko ajan hommia. Vaan kinnostua viettämään aikaa vauvan kanssa. Leikkiä vauvan kanssa (omasta kokemuksesta tiedän että pienen vauvan kanssa voi aikuinen mieskin leikkiä ja leikit voi olla kumpaakin miellyttäviä, mutta niiden keksimiseen on vähän käytettävä mielikuvitusta. Siinä voit vähän vihjata mitä tekisitte). Se vastuun tunne varmaan kasvaa siitä kun huomaa, että minä voin tämän kanssa jotain tehdäkin. Ja jätä vauva välillä kahdestaan isän kanssa, sellaiseen aikaan kun tiedät vauvan olevan virkeä leikkimään. Vauva ei tarvitse tissiä suuhun koko ajan. Voit käydä vaikka pienellä kävelyllä (toisen lapsen kanssa tai ilman). Tietysti miehen ja sinun toisen lapsen välinen suhde olisi hyvä myös olla mutkaton. Ei sen tarvitse yrittääkkään olla isä-lapsi suhde, mutta vaikka sellainen hyvä kaverisuhde, missä toisesta pidetään huolta.

Sitten se alkoholin käyttö voisi tuossa samalla kun kotona olo alkaisi enemmän kiinnostaa, niin vähetä vaikka yhteen iltaan viikonloppuna ja se olisi ennakkoon yhdessä sovittu. Tuossa ei kuitenkaan kannata alkaa määräilemään. Se saa aikaan vastareaktion. Niin ja aikaa tuo vaatii. Isäksi ei kasveta yhdessä yössä ja toisilla se kasvaminen kestää kauemmin. Sinä päätät oletko valmis antamaan aikaa vai et. Onnea kuitenkin yritykseen!

 

Jos alkoholi on joskus ollut ongelma, se tulee aina olemaan ongelma, vaikka sen käyttö hetkellisesti olisikin vähänisempää. Minä olen tätä mieltä, ihan vain kokemuksen kautta.... :/ :'(

 

\

Jos alkoholi on joskus ollut ongelma, se tulee aina olemaan ongelma, vaikka sen käyttö hetkellisesti olisikin vähänisempää. Minä olen tätä mieltä, ihan vain kokemuksen kautta.... :/ :'(

tuota pelkäsinkin. Kohtuukäyttöä ei ole, jos rajoja ei aina ole ollut. Kerro lisää, pyytäisin.

 

Henkka kiitos vielä. Miehellä ei pitäisi olla ulkopuolisuuden tunnetta, mutta jotenkin tuntuu, että on aina ollut epävarma itsestään ja asemastaan. Tosi asia on, että lapset ovat aina ykkösiä minulle, ja heidän etunsa menee kaiken muun edelle.

En tiedä, mihin hänen aiemmat suhteensa kaatuneet, juontuuko epävarmuus sieltä.

Itseäni epäilyttää juuri tuo juomisen lisähaitat lasten turvallisuudelle. Arvostelukyky pielessä jos vauvaa hoitaa jos ei tasapaino edes kunnossa...Ja kerran taaperoni kanssa mennyt kahvilaan, jossa anniskeluoik... ottanut sen verran, että huomasin jälkeenpäin. En olisi ikinä antanut taaperoa hänelle keskellä päivää, jos em olisin edes osannut epäillä, niin pahasti tuntuu arvostelukyky pettävän.

Päälisin päin kukaan ei uskoisi minua.

Mitä mieltä olet?

 

Ihan alkuun haluan kumota tuon että "kohtuu käyttöä ei ole, jos rajoja ei ole joskus ollut". Tuo ei nimittäin pidä paikkaansa tai on ainakin hyvin yksilöllistä. Jos tuo menisi kaikkien kohdalla noin, niin vähintään puolet suomen miehistä ja iso osa naisistakin ei pystyisi alkoholia kohtuudella käyttämään. Nimittäin hyvin monella miehellä siihen railakkaaseen poikamies (tai opiskelu) -elämään kuuluu alkoholin käyttö jolla ei käytännössä paljon rajoja ole, itseni mukaan lukien. Mutta sitten jossakin vaiheessa tulee yleensä se kohta kun on syytä mennä elämässä eteenpäin ja itseään niskasta kiinni. Usein se voi olla juuri perheen perustaminen. Sen jälkeen alkoholia opetellaan käyttämään kohtuudella. Kohtuus ei tarkoita kaikilla samaa asiaa. Toinen käyttää alkoholia esim. viikoittain, mutta ei yleensä juo itseään juovuksiin, kun taas toinen käyttää alkoholia vaikkapa kerran kuussa tai kahdessa ja vetää silloin täyden kännin päälle. Olennaista on että alkoholin käyttö kokonaisuudessaan vähenee huomattavasti ja se ei ikään kuin ole "perheenjäsen" jatkuvasti, niin kuin kenties ennen.

Tuo miehesi epävarmuus voi olla suuri syy tähän teidän tilanteeseen. Miehesi on asemastaan epävarma varsinkin nyt kun perheessä on toinenkin ihminen joka menee sinun silmissä hänen edelle sinun aiemman lapsen lisäksi. Ja varsinkin kun hän on huomannut, että sinä olet myös osaavampi hoitamaan tätä uutta vauvaa (onhan sinulla toki kokemustakin enemmän, joten näinhän se kuuluu ollakkin). Meille vanhemmille yleensä ne lapset menevät tietyllä tavalla puolisonkin edelle, mutta siinä pitäisi muistaa se että sitä ei pitäisi liikaa korostaa, ettei toiselle (varsinkin epävarmalle) tule sen takia alemmuuden tunnetta. Itse asiassa puolisoa ja lapsia ei pitäisi edes vertailla keskenään, sillä tavalla että tuo toinen on minulle tärkeämpi kuin sinä. Pitäisi paremminkin ajatella niin että sinä olet minulle paras ja tärkein puolisona, miehenä/vaimona ja nämä ovat minulle tärkeimpiä lapsina. Mietippä olisiko sinulla jotain tehtävissä sen suhteen miten mies näkee asemansa teidän perheessä?!

Ja edelleen uskon, että miehelle tekisi hyvää saada onnistumisen tunteita ja yhteistä tekemistä vauvan kanssa olemisessa. Vastuu kasvaa, kun huomaa että olen tärkeä tälle lapselle.

Vielä tuohon alkoholiin, että ei ole syytä kokonaan miehesi juomista kieltää, mutta vähentämisestä teidän olisi syytä sopia ja siten että se on esim. se tietty ennalta sovittu ilta/päivä viikossa. Ei siten että hän alkaa juomaan milloin sattuu, vaikka silloin kun on lapsen kanssa keskenään. Lapsen hoito ja alkoholin käyttö hänen pitää pystyä erottamaan ja uskon että se onnistuukin, kun tästä kaikesta pääsette yhteisymmärrykseen. Aikaa se tokikin voi vähän ottaa.

 

Tällainen oli meidän tapauksemme. Ennen kun alettiin seurustelemaan mieheni joi runsaasti, usein aina työputken päätyttyä. Hän joi aina tosi runsaasti, kohtuullista käyttöä ei ollut, jos yhden otti niin otti niin paljon lisää kun pystyi.

Kun alettiin seurustelemaan minä sinisilmäsenä uskoin että juominen voisi pysyä hallinnassa, ja kyllähän se vähenikin. Silti kävi monasti niin että laittoi viestiä päivällä, että oli käynyt ostamassa bisseä. Mulle tuli tällasten viestien jälkeen lopulta niin kova ahdistuminen, etten meinannut henkeä saada.... Jaksoin tota kolme vuotta, nyt pari kk asunut omassa asunnossa. Sovittiin moneen kertaan asioista, saatettiin käydä joskus jossain pikkujouluissa tms. ja aina meni överiksi, vaikka muuta lupasi.

Minä uskoin vihdoin ettei tilanne muutu mihinkään. Eikä ole muuttunut mun lähtöni jälkeenkään vaikka meinasi olla pitkään sevinpäin, että tulisin takasin. Juo nyt n. 2 krt viikossa, usein ihan loppuun asti. Siihen naruun en enää itteäni vie. :/

 

Kumpikin puhuu asiaa, Henkka ja Coyote. Aiempi rnsas juominen ei välttämättä jatku, tosiaan ns nuoruudessa useille kuuluu elämään, mutta jää pois. Toisaalta koukkuun jäänyt, alkoholisti, ei osaa ja opi kohtuukäyttäjäksi. Ei osaa erottaa, milloin soveliasta juoda, milloin ei (lasten kanssa). Mietin itsekin, missä ero verrattuna aiempiin kokemuksiin miesten kanssa, joihan varhaisaikuisuuden poikaystävät railakkaasti. Mutta heillä se on loppu nyt, toisaalta arkena eivät ottaneet ja osasivat erottaa milloin ei soveliasta juoda (eikä toisaalta tarvettakaan),

Niin hassulta kuin kuulostaakin, tosiaan epävarmaa voi tehdä epävarmemmaksi jopa naisen omien lastensa ehdoton ja voimakas rakkaus.

 

no voi itku jos pari kertaa viikossa.... meillä se on ollut koka päivä tai joka toinen päivä.. lapsi on jo 8kk ja sama meno jatkuu ja siksi ollaan jo erottu

 

Mitenkään väheksymättä, pikku äiti, Teillä ollaan parikymppisiä, tuolloin moni mies ja nainenkin juo. Moni on kypsymätön vanhemmaksi ja jatkaa nuoruutta.

Kuten sanoin, tässä juomisessa on huima ero siihen, mitä aiemmissa suhteissa ollut, vaikka aiemmissa opiskelijapoikayst. joivat perinteisesti. Silti oli joku tolkku ja selkäranka.

Myös toisissa perheissä juodaan runsaasti. Mielestäni ei ole normaalia juoda kauppareissujen lomassa keskipäivällä kiireessä, koska pakottava tarve on. Silloin saa olla varma, että riitaa haastetaan ja silloin saa hyvän syyn, riidalla tai ilman (jos pysyn rauhallisena) lähteä illlalla jatkamaan, koska olen niin kamala/tarvii rentoutusta.

 

Vieläkö löytyy Henkkaa?

Meno mennyt hullummaksi, juominen riistäytyy käsistä ja tekee katoamistemå'pauksis, meidän jättämiseksi. Yhteistä aikaa ollaan saatu enemmän, ei auta. Ei puhu. Hänen mukaansa minun pitäisi tietää hänen mikä vaivaa.

Ja humalassa hoitanut vauvaa, olin poissa kotoa.

Mietin, että halusiko alunperin lasta, vai oliko minun mielikseni tehty?

 

Kuningas alkoholi on ottanut miehestä vallan. Jos miehessä on tarpeeksi miestä ja halua, pääsee siitä irti mutta jos ei ole mies niin ongelmia tiedossa koko perheelle.

 

Hei taas!

Jep, kyllä alkoholi nyt ottaa miehestä otetta, mutta ei varmaankaan sillä tavalla kuin ensi alkuun voisi kuvitella. Viina itsessään ei näin nopeasti "pakota" lisäämään juomista.

Kyse on niistä muista ongelmista, joihin mies nyt sitten etsii ratkaisua (pakotietä) tästä jatkuvasta juomisesta, kun ei osaa puhuakkaan. Kun se viina on hyvin maistunut ennenkin, niin se on sitten se helpoin ja turvallisin "kaveri" mihin turvautua kun ei muuta keksi/osaa.

Tämä tilanne ei ratkea ennen kuin ne ongelmat on selvitetty ja ratkottu. Juominen ei rauhoitu, ennen niiden syiden selvittämistä, mistä juominen johtuu, koska nyt viinan käyttö ei ole syy vaan seuraus.
Suomalainen mies tahtoo olemaan vähän huono ongelmistaan puhumaan. Ja varsinkin niistä on hankala puhua vaimolle. Ei se tarkoita sitä että mies ei sinuun luottaisi. Mies kyllä puhuisi sinulle, mutta kun ei osaa. Nyt on sitten kenenkään "neropatin" turha tulla sanomaan, että eihän se nyt hankalaa ole aikuisen ihmisen puhua. Kyse ei ole siitä, etteikö sanoja pystyisi suussa muodostamaan. Vaan siitä että hankalasta asiasta ei ole helppo aloittaa puhumista. Vaikka vaimoon pitäisi pystyä luottamaan ja hänellä jos kenelle pitäisi pystyä ongelmista puhumaan, niin toiselle ihmiselle se että puhekaveri on vaimo voi aiheuttaa suurempia paineita ja sitten se mies joka ei yleensäkkään ole niin verbaalisesti lahjakas menee entisestäänkin lukkoon.

Miten arvelet olevan nyt niiden asioiden laita joista aiemmin keskusteltiin (esim. minkälaiseksi mies tuntee asemansa perheessänne)?
Osaltaan tämä varmaan liittyy siihen, että miehelläsi on eräänlainen "kulttuurishokki" eli ei ole oikein päässyt sisään lapsiperheen kuvioista.

Uskoisin, että miehellesi tekisi hyvää jutella näistä asioista jonkun "kokeneemman" miehen kanssa. Voisitko pyytää esim. miehen isää tai jotain muuta "luotettavaa" miestä keskustelemaan miehesi kanssa. Miesten kesken varmaan pääsisivät suoraan puhumaan "samaa kieltä". Mies kertoisi mieltään painavista asioista ja toinen "viisaampana" sitten voisi antaa neuvoja. Näitä juttelu kertoja voisi olla useampiakin. Sen jälkeen hänen voisi olla helpompi sitten jutella sinullekin. Tällä tavalla sitten pääsisitte kiinni niihin ongelmiin, mistä tämä nykyinen runsas juominen johtuu.

 

Hei Henkka,

juomisen syynä varmasti se pakeneminen ja se alkanut houkuttaa yhä enemmän. Paennutkin on, tullut takaisin, ja sama homma yhä nopeammin. Samalla haukkuu minut kun humalassa on. Sitten lähtee, rakkaudentunnustukset ja sitten viha ja syyttely. Syyttely koskee naurettavia asioita, joista ei järjissä ollessaan mitään sanoisi. Kuin hakemalla hakisis kelposyitä minusta käytökselleen.

On päässyt hoitamaan vauvaa paljonkin. Kerran odotti hermostuneena, kun tulin esikoisen kanssa ulkoa sisään, sanoi homman olevan tylsää ja lähti samantien keskellä päivää lasilliselle.

On sanonut kaipaavansa kahdenkeskistä aikaa, sitä on järjestetty, mutta lastenhoitoapua saatuamme enemmän homma vain meni huonommaksi. Ihan alussa kertoi koko tilanteen pelottaneen, selviääkö siitä. Nyt sitten sanoo myös tilanteemme olevan "liikaa". Aiemmissa suhteissa on ollut pieniäkin lapsia ja eroprosessit käynnissä, eli on varmasti kokemusta "ei-helpoista" tilanteista. Sitä paitsi vauva on hyväntuulinen, ja nukkuu jo koko yön.

Miehen isä ei voi asiasta puhua. Olemme vähän tekemisissä, isä on vanha ja huonokuntoinen erakko, äiti kuollut. Ei ole perhekeskeinen aikanaan ollut kuulemastani päätellen.

Nyt on paennut tilannetta muualle. Eli pidän todennäköisenä, että vakuutteluistaan huolimatta ei ole oikeasti valmis ja halukas perhe-elämään, mutta ei kykene sitä myöntämään, onhan se kamalaa, jos meillä kotona ei riidellä, ei ole ollut mitään, mikä viittaisi huonoon oloon, paitsi juomine. Samoja asioita ollaan tehty kuin ennenkin, vain omaa aikaa vähemmän. Terve iloinen vauva ja esikoinen (minun). Hoiti myös vauvaamme humalaisena, olin hetken poissa kotoa. Laitoin siitä kysymyksen tänne palstalle. Se oli minulle kamala hetki. Tuli olo, että "ei kiitos".

 

hei vielä Henkka,

minulle tullut olo, että mies jo heittänyt hanskansa tiskiin, tehnyt ratkaisunsa, ollut liian rankkaa tämä isäksi tulo. Siitä kertoo mm. se, että ei ole yrittänyt ratkaisua löytää, ei puhua asiasta, ei tulla lainkaan vastaan tai tehdä pienintäkään yritystä sopuun. Hakemalla hakee vikoja ja epäkohtia. Tosin minultakin meni yrittämisen halu, kun lasta humalaisena hoiti. Asiasta oltiin puhuttu jo aiemminj, mutta ei voinut odottaa, että tulen kotiin parin tunnin kuluttua.

Tuntuu kamalalta, keksi-ikäinen mies hylkää perheensä ja 2 kk ikäisen vauvan. No, on vastaavia eroja nähty aiemminkin kummankin työkaverilla.

 

Hei!

Tuli mieleen, että onko miehesi töissä tai opiskeleeko? Meillä miehillä usein tuo työ on nimenomaan se joka pitää huolen, että "pysytään tiellä". Se liittyy siihen mitä joskus kirjoitin siitä että miehen ja naisen maailmat on erilaisia. Se ei tarkoita sitä että mies ei pitäisi perhettä tärkeänä tai että työ olisi miehelle tärkeämpi kuin perhe. Kyllä perhe (yleensä) menee työn edelle, mutta työ ja vastuu siitä ja onnistuminen siinä on se joka kannattelee ettei mies ala käyttämään aikaansa liiaksi juopotteluun. Itsestäni voin sanoa aivan suoraan, että jos minulta loppuisi työt, niin olisi vain ajan kysymys kun viina veisi ja mies surffailisi perässä. Senpä takia pyrinkin koko ajan pitämään osaamistani monelle alalle yllä ja ovia auki eri suuntiin, jos nykyinen työ jostakin syystä loppuisi. Ilman työtä en vaan "säntillisesti" osaisi elää. Ja samanlaisia miehiä on paljon, sen uskallan sanoa! Jos työtä tai muuta järkevää puuhaa (esim. opiskelua) ei ole, niin sitä varmaan olisi syytä alkaa hankkimaan, se voisi olla yksi avain tämän "solmun" aukaisemiseksi.

Jos, miehen isä ei voisi antaa "isällistä" tukea ja jutella miehesi kanssa, niin olisiko joku muu mies, jolla olisi vähän enemmän kokemusta. Vaikka joku tuttu, mutta sellainen jonka seurassa mies viihtyy ja johon luottaa. Se juttelu ei muuten saa olla mitään saarnaa. Esimerkiksi saunan laiteilla saunakaljoja juodessa voisi olla hyvä paikka.

Teidän perheen tilanne ei vaikuta (kirjoitustesi) perusteella mitenkään mahdottomalta. Ihan normaalia lapsiperheen arkea ja vauvakin nukkuu hyvin ja on terve. Ei se siitä ole kiinni. Miehesi pitää vaan saada jälleen juonesta kiinni!

 

Henkka: Oletko oikeasti mies? Taidat olla, mutta kyllä täytyy kehua fiksuksi mieheksi, jolta aivot löytyy lähempää tukkaa kuin alushousuja

 

Hei Henkka ja kiitos. Varmasti auttaisi jos joku puhuisi, täytyy koettaa miettiä. Nyt väittää ettei tiedä, miksi käyttäytynyt kuten on, kuulemma oli onnellinen. Siltä ei vain vaikuta. Ja minua kohtaan ollut paljon aggressiota. On töissä, nyt pitkällä vapaalla lasten takia. Mietti ensin pitkään, pitääkö vapaat vai ei. Taisi olla vikatikki.

Itse en tiedä voinko antaa lapsenhoitoa humalaisena anteeksi. Lapset kun ovat tärkeimmät ja humalaisen tapaturmariski korkea. Ja asia voi taas toistua jopa kohtalokkain seurauksin.

 

Tuo pitkälle lomalle jäänti ei varmaan ollut nyt hyvä asia, erikoinen toive mutta toivottavasti loma pian loppuu. Tämä on taas niitä asioita, joita ei ennakkoon voi arvata. Ei sitä ole arvannut miehesikään.

En hirveästi kannata näissä parisuhdeongelmissa toisen "pakottamista", koska ne ei oikein tahdo tarjota kestäviä ratkaisuja. Kaikki pitäisi kuitenkin tapahtua omasta tahdosta, että ne voisi olla pysyviä ratkaisuja. Tuo vauvan hoito juovuksissa on kuitenkin sen verran vakava asia (vakava nimen omaan vauvan heikkouden vuoksi), että siinä sinun on syytä olla luja. Antaisit tämän kerran anteeksi, mutta kertoisit, että toista kertaa ei saa tulla. Et tee asiasta riitaa, vaan rauhallisesti ja järkisyihin vedoten perustelet miksi vauvan/pienen lapsen hoitaminen pitää tehdä selvinpäin. Muistutat, miten hentoja lapsen raajat on katkeamaan/menemään paikaltaan. Kerrot, mitä voi tapahtua, jos lapsi vahingossa tippuu sylistä tai hoitopöydältä. Lapsi tuosta kasvaessaan alkaa vielä liikkumaan ja heilumaan sen verran kovaa, että siinä on täysi työ selvinpäinkin, ettei lapsi tipu, saati sitten juovuksissa kun reaktiokyky on hitaampi. Kerrot, että et halua että lapsesi henkeä riskeerataan tuollaisella asialla ja että kun mies miettii asiaa, niin ei varmaan hänkään halua lapsensa henkeä riskeerattavan.

Sitä juttelu kaveria miehellesi sinun on kannattaa miettiä. Onko miehesi kavereissa ketään sellaista joka voisi tulla kyseeseen?

 

\

Henkka: Oletko oikeasti mies? Taidat olla, mutta kyllä täytyy kehua fiksuksi mieheksi, jolta aivot löytyy lähempää tukkaa kuin alushousuja

Heh, toki olen mies! Itsekin vastoinkäymisiä käynyt ja virheitä tehnyt. Teen niitä varmasti lopun ikääni, mutta sen verran yritän oppia kaiken aikaa, että virheet olisivat harvenemaan päin.

 

Löytyisi varmasti, voin koettaa ehdottaa.

Mies on vain valiettavasti hieman "sadistinen", keksii tarinoita minun piinaamiseksi. Ja kuulemma työkaverit olivat ihmetelleet, miksi en halua naimisiin, vaikka hän oli kuulemma kertonut tuosta kovasta alkon käytöstä. Epäilen oliko kertonut ja toiseksi, ei ole työkavereiden asia, jos en naimisiin mene. Ihmetellä toki saa. Toisaalta epäilen että on keksinyt jutun, on tehnyt aiemminkin vastaavaa.

 

Sitäkin mietin, voisiko olla tavannut reissuillaan jonkun toisen tms vanha suola janottaa.

kovasti vakuuttaa rakkauttaan, mutta toimii toisin ja ei edes tunnu yrittävän sopua tms. Ei kai kukaan vapaaehtoisesti luopuisi "suurimmasta rakkaudestaan"?

Oudolta vaan tuntuu käytös, ei täysin lapsen tulon mullistukseen mene.

 

meillä taas, minä synnytän toukokuussa, ja ukko sen kun ryyppää ja meillä kulkee hänen kavereita, enkä saa mitään kontaktia.. ei minua kuunnella :snotty: