N
n30
Vieras
On toki miehiä, jotka eivät millään osallistu vauvan hoitoon vaikka mitä tekisi, mutta mielestäni ainakin joissain tapauksissa myös äidit saisivat katsoa itseään peiliin ellei mies osallistu. Minusta suomalaisilla naisilla on aika hyvä taito latistaa miehen kaikki halu hoitaa vauvaa korostamalla, miten äiti on siinä paras ja tietää vain ja ainoastaan oikeat tavat hoitaa vauvaa. Ainakin minä olen tietoisesti pyrkinyt pääsemään eroon tästä ja kannustanut miestä vauvaa hoitamaan esim näin:
- En koko ajan anna ohjeita hoitoon vaan annan miehen ratkaista tilanteet omalla tavallaan. Hän tekee asioita eri tavalla mutta ei välttämättä huonommin
- En mene heti avuksi kun vauva itkee ollessaan miehen kanssa, vaan annan miehen itse rauhoittaa vauva
- En pidä itseäni ylivertaisena hoitajana, sanon aina että isän syli on ihan yhtä hyvä kuin äidinkin syli
- Annan miehen ja vauvan viettää keskenään aikaa, että mies saa luottamusta taitoihinsa
- Kerron miehelleni, että luotan hänen lapsenhoitotaitoihinsa. Minua ei huoleta jättää heitä keskenään, luotan siihen että he pärjäävät
- Sanon miehelleni, että ainut ero meidän välillä on se, että minä voin imettää. Kaiken muun kumpi tahansa meistä pystyy tekemään
- Olen korostanut, että vauvanhoito ei ole mikään naisiin ""sisäänrakennettu"" taito, vaan meidänkin pitää opetella siihen liittyviä niksejä. Yhtä hyvin mies voi opetella näitä taitoja, se ei ole mitenkään ""mahdotonta""
Varmaan on muitankin mutta ei nyt tule mieleen. Mitä mieltä olette? Onko meillä suomalaisnaisilla taipumusta omia koko lastenhoito itsellemme vai pystymmekö hellittämään? Millä tavoilla te olette kannustaneet miehiänne vauvan hoitoon?
- En koko ajan anna ohjeita hoitoon vaan annan miehen ratkaista tilanteet omalla tavallaan. Hän tekee asioita eri tavalla mutta ei välttämättä huonommin
- En mene heti avuksi kun vauva itkee ollessaan miehen kanssa, vaan annan miehen itse rauhoittaa vauva
- En pidä itseäni ylivertaisena hoitajana, sanon aina että isän syli on ihan yhtä hyvä kuin äidinkin syli
- Annan miehen ja vauvan viettää keskenään aikaa, että mies saa luottamusta taitoihinsa
- Kerron miehelleni, että luotan hänen lapsenhoitotaitoihinsa. Minua ei huoleta jättää heitä keskenään, luotan siihen että he pärjäävät
- Sanon miehelleni, että ainut ero meidän välillä on se, että minä voin imettää. Kaiken muun kumpi tahansa meistä pystyy tekemään
- Olen korostanut, että vauvanhoito ei ole mikään naisiin ""sisäänrakennettu"" taito, vaan meidänkin pitää opetella siihen liittyviä niksejä. Yhtä hyvin mies voi opetella näitä taitoja, se ei ole mitenkään ""mahdotonta""
Varmaan on muitankin mutta ei nyt tule mieleen. Mitä mieltä olette? Onko meillä suomalaisnaisilla taipumusta omia koko lastenhoito itsellemme vai pystymmekö hellittämään? Millä tavoilla te olette kannustaneet miehiänne vauvan hoitoon?