mies vankilaan

  • Viestiketjun aloittaja angela
  • Ensimmäinen viesti
angela
Löytyykö muita joilla mies linnassa? Mulla mies lähdössä lusimaan. Miten suhde toiminut? Miten usein pääsee tapaamaan? Kuinka lasten laita? Ootteko vienyt lapsia kattoo isiä?
 
KoalaMuori
minulla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta,eli en voi sanoa suhteen toimimisesta tms. mitään. vierailukäytänne riippuu vankilasta, esim. avo/suljettu vankiloissa erilaista. käy kurkkaa kyseisen vankilan sivuilta jos löytyisi tietoa. yleensä tava-vierailut on vankiloissa la ja su, suljetuissa esim 24min/päivä ja vieraat otetaan sisään ilmoittautumsijärjestyksessä ja avovankiloissa voi olla montakin tuntia ja mukavaemmissa olosuhteiussa, ei lasin takana vaan ihan voi samassa pöydässä istuu. perhevierailut kestää pitempään, ymmärtääkseni voi viettää yönki yhdessä miehen ja lasetn kaa? en ole varma. voimia sinulle ja perheellesi!
 
mietiskelijä
Käy kurkkimassa vauva-sivuja, keskustelupalstalta löytyy
aiheena muut kriisit ja surut ja sieltä löytyy nimimerkillä,
olikohan nyt sellileski Oli aika monta vastausta....
Hyvät kesän jatkot!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.06.2004 klo 17:01 huh huh kirjoitti:
Ei mulla ole rikollista miestä vaan kunnon kansalainen.
Johan oli kypsä kommentti.

Ap, mun veli on ollut vankilassa useasti, väliin pidemmän ja toisinaan lyhemmän ajan. Meiltä muilta lapsilta kysyttiin, halutaanko me mennä veikkaa katsomaan, ja jos ei osannut itse vielä vastata(liian pieni ymmärtämään) ei viety. Mä tein omalta kohdaltani päätöksen etten kertaakaan käynyt, tuntui ajatuksena jo tosi ahdistavalta. eli kannattaa kuunnella lapsen omaa mielipidettä, jos on niin iso jo että pystyy sellaisen antamaan. En veisi omaa lastani, jos on liian pieni kertomaan, haluaako vai ei. :/
 
Ei ole kokemusta, mutta mieheni on tehnyt joskus opiskeluaikanaan vartijan hommia ja sanoo tuossa sohvalla, että lomien määrä riippuu ihan siitä joutuuko miehesi avolaitokseen vai suljettuun vankilaan. (Avolaitoksessa on ilmeisesti perhe-asioita helpompi hoitaa) Kaikissa paikoissa on kuulemma ihan säännölliset vierailuajat kuitenkin. Niin tai näin, toivottavasti saatte tavata isiä paljon ja toivottvasti hänkin voi välillä päästä kotiin lomille. Voimia kovasti.
 
Tapasimme mieheni kanssa kun hän oli vielä vankilassa, yhteinen matka aloitettiin niin, että 9kk juoksin häntä katsomassa. Vierailemaan pääsi pe ja la sekä kaikkina pyhinä.
Sinä aikana meillä ei ollut lapsia vielä, mutta kyllä siellä paljon lapsia oli äitiensä kanssa isejä katsomassa.
Tapaamiset eivät ole mikään ahdistava tai dramaattinen kokemus, vaan huoneet ovat yleensä viihtyisiä ja tilanne on niin normaali kun se olosuhteisiin nähden voi olla.
Tsemppiä teille!!! B)
 
Tanja
Olen itse kihloissa vangin kans ja täytyy sanoa että ei aina ole niin helppoa mut kyllä sen kestää!!!!Perhetapaamiset saa jos on naimisissa tai asunut tarpeeksi kauan samassa taloudessa.jos haluat jutella vanki lesken kans meilaile tanjablomster@hotmail.com
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.06.2004 klo 17:01 huh huh kirjoitti:
Ei mulla ole rikollista miestä vaan kunnon kansalainen.

101% samaa mieltä...enkä ikinä ottais mitään rikollista...jotain vastuuntuntoa täytyy olla...sitä ikinä tiedä minkälaisena mies palaa vankilasta ja vaarantaa pian koko perheen.Sympatiat lasten puolelle...ei ole helppo elämä edessä...
 
Mulla on mies vankilassa ja meillä on kaksi pientä lasta.Käydään joka viikonloppu lauantaina ja sunnuntaina tapaamassa miestä ja melkein joka pyhäpäivä jos tapaamiset järjestetään.Tapaaminen kestää 45 minuuttia ja lapset saa olla isän sylissä mutta aikuiset eivät saa koskea vaan istuvat pöydän molemmin puolin.Huoneessa pystyy olla yhdellä kertaa 10 perhettä.Kerran kuussa on perhetapaaminen joka kestää tuolla 3 tuntia ja se on kodin omaisessa tilassa.Siellä on keittiö,makkari,olkkari ja kylppäri.Siellä saa olla ihan perheen kesken ilman vartijoita ja kameroita.Yleensä lomat alkaa pyöriä kun tuomiosta on istuttu puolet.Tapaamisajat ym...riippuu paljon vankilasta.Netistä löytyy aika hyvin tietoa jokaisen vankilan vierailuajoista ynnä muista..Puhutaan puhelimessa joka arkipäivä miehen kanssa ja kirjeitä lähetellään myös melkein joka päivä.
Ikävä on aivan mieletön ja alkuhan se kaikkein vaikeinta on mutta sitten rupeaa helpottamaan kun saa arjen pyörimään ilman sitä miehen läsnäoloa.Ja kun mies taas vapautuu niin siinäkin on taas oma opettelu siihen että mies on taas kotona.
 

Yhteistyössä