Ollaan juteltu. Valehteli kuulemma siksi, kun ei uskaltanut kertoa sitä aamulla puhelimessa, kun oli ollut niin naamat. Sitä hävetti ja nolotti, kun oli mennyt ilta känniöveriksi, rahaa paloi ja polvensa oli rikki kaatunut... Tiesi, että mä olisin suuttunut joka tapauksessa, kun oli eri paikassa missä piti. Meillä on molemmilla ongelmia luottamuksen kanssa, kun molemmilla on värikäs menneisyys... Siis ennen kuin alettiin seurustella. Mun mies on luonteeltaan tosi sosiaalinen ja kun on naamat niin voi eksyä uusien tuttavuuksien luo. Itsellekin on joskus niin käynyt. Mutta mä olen niiiiin loukkaantunut ja vitsittää, kun en voi tietää valehteliko. Siksi mä en tiedä mitä mä tekisin, kun en mä halua perhettä rikkoa sen takia, jos mitään ei oo oikeesti tapahtunut ja kaikki on jatkossa hyvin. Lapsille se olis tosi kova paikka, että erottais. Siitä mulla on kokemusta jo ennestään, että lapselle se eroaminen on tosi kova paikka. ja aikuisten tulisi osata panostaa suhteeseensa niin ja elää siten, että ei heti lähdettäis.
Sitäö mä nyt siis mietin, että onko toi oikeesti niin vakava asia, että sen takia pitäisi rikkoa perhe. Jos ihminen kännissä polttareissa örveltää, kun se ei kuitenkaan tee sitä joka viikonloppu ja muuten on ahkera, tekee piha ja kotihommia ja tuo leivän talouteen.
Mulla vaihtuu sata kertaa päivässä mielipide siitä, että onko se mies paska vai ei. Joka toinen hetki mun tekis mieli olla inhottava akka ja toisena hetkenä mulla on hauskaa hänen seurassaan. Tämä raskauskin vissiin heittää mielialoja..
