Mörkö ymmärrät varmaan että kun lapsi syntyy muuttuu ne miehenkin asiat! Ei se vaimo ole nro1, vaan lapsi on. Itsellä ei ole lapsia eikä tule, mutta kuvittelisin että voisi jossain vaiheessa alkaa epäilemään omaa isyyttään. Eikös puolet eroa muutenkin. Itse vaatisin isyystestiä eron hetkellä, ei olisi mitään menetettävää enää.
"Kuvittelisin että voisi jossain vaiheessa alkaa epäilemään osaa isyyttään." Miksi kuvittelet näin? Itse taas pikemminkin väittäisin, että ilman mitään järjellistä syytä (esim. lapsi onkin tumma, kun muut perheenjäsenet vaaleita tms) ei normaali ihminen ala epäillä isyyttään varsinkaan "jossain vaiheessa", siis pitemmän ajan kuluttua kun lapseen on jo kiintynyt ja hänen kanssaan on elänyt. Ja juuri siksi, että jos yhdessä eletään parisuhdetta ja rakennetaan yhteistä elämää, perustetaan yhteistä perhettä ja toivottavasti rakastetaan toista ja tunnetaan häneen vahvaa kumppanuutta, on kyseessä ihan toisen tason suhde kuin joku kevyt tapailu, jossa ei olla varmoja omasta saati toisenkaan mietteistä.
Ei ole kyse siitä, kuka on "ykkönen" - tuollainen ajattelutapa on vähän lapsellista, kun puhutaan aikuisten ihmisten parisuhteesta, rakkaudesta ja yhteisestä perheestä.
Sinulla ei ole lapsia, joten sinun on helppo heitellä tuollaisia "vaatisin isyystestiä eron hetkellä". Kerro kuitenkin, mitä sillä hakisit? Kenelle ajattelet sen olevan hyvä kosto - ei se niinkään sille eksällesi sitä ole, joka ei enää kanssasi halua olla muutenkaan. Koska sinulla ei ole lapsia, et ilmeisesti tajua, mitä rakkaus lapseen tarkoittaa - se on huomattavasti syvällisempi tunne kuin joku "kuka on ykkönen sun elämässä" -tyyppinen jaottelu. Rakkaus lapseen tarkoittaa sitä, että eron hetkellä et ensisijaisesti ajattelisikaan, saattaisitko päästä lapsistasi jollain keinolla eroon - koska et haluaisi päästä heistä eroon. Jos kävisikin ilmi, ettet olisi biologinen isä, ei se suinkaan olisi sellainen kevyt pikkujuttu, että sanot vaan lapsille heipat ja jatkat elämääsi helpottuneena muualla.
Sellaisia tapauksia on ollut, että vauvat ovat vaihtuneet sairaalassa, mikä on tajuttu vasta vuosien kuluttua. Jotain kertoo se, että usein vanhemmat eivät halua vaihtaa lapsia enää takaisin. Suuri kriisi tuollaisestakin tulee. Joskus tuli ruotsalainen dokkari, jossa tällaisessa tilanteessa toinen pariskunta halusi vaihtaa lapset ja toinen ei - lopulta jälkimmäinen luopui oikeudestaan molempiin lapsiin, jotta ei ainakaan itse pakottaisi kumpaakaan lasta luopumaan lapsuudenkodistaan ja vanhemmista, joihin oli kiintynyt. Kyllähän tämä epäitsekäs pariskunta teki katsojaan suuren vaikutuksen.
En tarkoita esimerkilläni sitä, että biologisella isyydellä ei olisi merkitystä. Vaan tarkoitan sitä, että vuosien kuluttua ei olekaan mikään pikkujuttu vaatia isyystestiä sillä ajatuksella, että saa näpäytettyä kumppaniaan, jos joku lapsi ei olisikaan oma. Todennäköisyys, että niin kävisi, olisi aika pieni, mutta lapsille voisi olla kova selittäminen ja vastailu - luultavasti varsinkin isot lapset tajuaisivat kuvion ja haluaisivat tietää, olisiko isä hylännyt heidät, jos he eivät olisikaan olleet biologisia lapsia. Sitä ei enää korjata huolettomalla "mutta tehän olitte mun biologisia lapsia, niin en mä teitä nyt jätä".
Joten tarkoitan vain, että tuollainen "itselläni ei ole lapsia, mutta vaatisin kyllä testit jos erotaan" kuulostaa lähinnä ymmärtämättömältä kommentilta. Ei isyys niin vähäpätöinen ja turha asia ole, että sillä pelataan jotain älytöntä peliä.
Tilanne on toinen, jos jo raskausaikana tai pian syntymän jälkeen käy ilmi, että lapsi ei olekaan oma. Mutta ei vuosien kuluttua isä-lapsi -suhde niin mitätön asia, kuin sinä näyt kuvittelevan. Huvittavaa, että itse korostat, miten isälle lapsi on "ykkönen", mutta kuitenkin kuvittelet ilmeisesti isän suhtautuvan kumman välinpitämättömästi lapsiin ja näkevän isyytensä toissijaisena siihen parisuhteeseen nähden - kun kerran ajattelet, että sillä voi alkaa pelata heti, jos tulee ero.
