En tuossa kysymyksessä tarkoittanut nimenomaan tätä erotapausta vaan asiaa noin yleisemmin. Esim. ne lapset, jotka ovat saaneet alkunsa "anonyyminä" lahjoitetusta munasolusta tai siittiöstä, löytävät nuo anonyymit vanhempansa lähes varmasti niin halutessaan. Tuolle haluamiselle on jopa taloudellinen kannuste, perimisoikeus.* Jos heille ei heidän alkuperäänsä kerrota, tulee myöhemmin geenitesteissä vähemmän miellyttäviä yllätyksiä.Kuinka moni on tullut ajatelleeksi? No, uskallan väittää, ettei kovin moni. Eivät ihmiset yleensä mieti asiaa tuolta kannalta, ja miksi miettisivät? Ihan yhtä hyvin olisit voinut kysyä, eikö raskaana olevaa naista pelota se, että lapsen ulkonäöstä saa viitteitä siitä, onko hän naisen miespuolisen kumppanin biologinen lapsi. Vastaushan olisi, että ei pelota - miksi pelottaisi?
Tuossa sun viestissä on vähän sellainen kaiku, kuin melkein jokaisen kohdalla olisi epäselvää, kuka lapsen isä on. Mutta näinhän ei normaalisti parisuhteessa elävän kohdalla ole. Eri asia, jos lapsi on vahinko ja saanut alkunsa jostain yhden illan jutusta.
Anomyymin geneettisen vanhemmuuden aika on ohi, kaikissa tapauksissa.
* lesboparia "muumimukilla" pyyteettömästi auttanut mies saa siis perillisiä, jotka ovat tasaveroisia (lakiosa) hänen muihin mahdollisiin lapsiinsa nähden.
Viimeksi muokattu: