V
jos ap jäät yksin lapsen kanssa, niin voisiko ensikoti olla hyvä ratkaisu?
mutta ihan ensin,. puhu miehesi kanssa.. ja ennenkaikkea, kuuntele myös toista osapuolta.. joka tapauksessa tsemppiä ja voimia halin kera
mutta ihan ensin,. puhu miehesi kanssa.. ja ennenkaikkea, kuuntele myös toista osapuolta.. joka tapauksessa tsemppiä ja voimia halin kera
L
"lissu"
Vieras
[QUOTE="baobao";28414482]olette hätiköineet liian nopeasti. mitä edes ajattelit.[/QUOTE]
mä plussasin kun oltiin oltu miehen kanssa 2kk yhdessä..
tosin ennen plussausta heivasin miehen.. typerästä syystä(itseasiassa osllisena oli varmaankin ne kuuluisat hormonit)
mies tuli takas, kunnes sitten itse lähti kun olin puolessa välissä raskautta(ei pitänyt muhun mitään yhteyttä)...
satuin tästä puhumaan kesällä(6vko laskettuun aikaan) yhdelle puolitutule kun ahdisti ja hän totesi että tuskin vika sinussa on,miehellä taitaa olla oma kriisi, jospa on vaikka masentunut.
meni vielä kuukausi niin mies tuli takaisin,irtisanoi oman asuntonsa ja muuttu kanssani saman katon alle(tuo tapahtui v.2008) ja tässä me vielä ollaan saman katon alla
mieskin muuten oli masentunut..
me sentään molemmat haluttiin lapsi... silti se sitoutuminen siihen toiseen oli hankalaa ja pelottavaa.. nyt kyllä ihmettelee jälkikäteen että miksi siltä tuntu.
sun miestäs pelottaa vastuu hän tuntee että sun kanssa ollessa hän ei pääse pakoon vastuuta lapsesta joka tällä hetkellä aiheuttaa lähes pakokauhua. hän kiukkuu sulle koska hänellä itsellään on sellanen olo että on täys paska..
sinä taas kaipaat sitä että mies halaa,pitää kiinni kädestä ja sanoo ettei koskaan hylkää,että yhdessä tästä selvitään.
otat itseesi tästä,mies ei välitäkkään sinusta! mutta kyse ei välttämättä ole siitä vaan hänen omasta kriisistä.
tämäkin ongelma tietty helpottuis jos voisitte puhua.
ps.minä olin kerran kirjoittanu miehelle kirjeen miltä minusta tuntuu,syyttelemättä. mies ei vastanntu mitään siihen ja minä raivostuin.
jälkikäteen luin tuon kirjeen, eikä se kuulostanut yhtään siltä että mulla on vaan pahaolla,vaan se kuulosti siltä että vihaan miestäni. Tästä otin opikseni että silloin kun on vihainen, ei kannata alkaa asioita puimaan, tulee vaan annettua väärä kuva ja satutettua tosita turhaan.. tuo kirje ei kuulostanut yhtään siltä miä kuvittelin sen tuovan esille. opin myös sen että se oma tuotos kananttaa lukea kun on rauhoittunut!
ps esikoisen isä jätti mut kun olin viimesilläni,mulla oli siinä 2vko aikaa totutella ajatukseen että olenkin yh.. yritin vielä saada lähes vuoden miestä takaisin.
ei olis kannattanut! nykyinen mieheni on tasapainoinen,rauhallinen,ihana,kiltti..
nykyään olen iloinen että esikoisen isä jätti minut
mä plussasin kun oltiin oltu miehen kanssa 2kk yhdessä..
tosin ennen plussausta heivasin miehen.. typerästä syystä(itseasiassa osllisena oli varmaankin ne kuuluisat hormonit)
mies tuli takas, kunnes sitten itse lähti kun olin puolessa välissä raskautta(ei pitänyt muhun mitään yhteyttä)...
satuin tästä puhumaan kesällä(6vko laskettuun aikaan) yhdelle puolitutule kun ahdisti ja hän totesi että tuskin vika sinussa on,miehellä taitaa olla oma kriisi, jospa on vaikka masentunut.
meni vielä kuukausi niin mies tuli takaisin,irtisanoi oman asuntonsa ja muuttu kanssani saman katon alle(tuo tapahtui v.2008) ja tässä me vielä ollaan saman katon alla
mieskin muuten oli masentunut..
me sentään molemmat haluttiin lapsi... silti se sitoutuminen siihen toiseen oli hankalaa ja pelottavaa.. nyt kyllä ihmettelee jälkikäteen että miksi siltä tuntu.
sun miestäs pelottaa vastuu hän tuntee että sun kanssa ollessa hän ei pääse pakoon vastuuta lapsesta joka tällä hetkellä aiheuttaa lähes pakokauhua. hän kiukkuu sulle koska hänellä itsellään on sellanen olo että on täys paska..
sinä taas kaipaat sitä että mies halaa,pitää kiinni kädestä ja sanoo ettei koskaan hylkää,että yhdessä tästä selvitään.
otat itseesi tästä,mies ei välitäkkään sinusta! mutta kyse ei välttämättä ole siitä vaan hänen omasta kriisistä.
tämäkin ongelma tietty helpottuis jos voisitte puhua.
ps.minä olin kerran kirjoittanu miehelle kirjeen miltä minusta tuntuu,syyttelemättä. mies ei vastanntu mitään siihen ja minä raivostuin.
jälkikäteen luin tuon kirjeen, eikä se kuulostanut yhtään siltä että mulla on vaan pahaolla,vaan se kuulosti siltä että vihaan miestäni. Tästä otin opikseni että silloin kun on vihainen, ei kannata alkaa asioita puimaan, tulee vaan annettua väärä kuva ja satutettua tosita turhaan.. tuo kirje ei kuulostanut yhtään siltä miä kuvittelin sen tuovan esille. opin myös sen että se oma tuotos kananttaa lukea kun on rauhoittunut!
ps esikoisen isä jätti mut kun olin viimesilläni,mulla oli siinä 2vko aikaa totutella ajatukseen että olenkin yh.. yritin vielä saada lähes vuoden miestä takaisin.
ei olis kannattanut! nykyinen mieheni on tasapainoinen,rauhallinen,ihana,kiltti..
nykyään olen iloinen että esikoisen isä jätti minut
V
"vieras"
Vieras
Riitely ei todellakaan ole "osa parisuhdetta". Jos et nyt osaa olla riitelemättä miehen kanssa niin lapsen tulon jälkeen se vasta helvetti pääseekin irti.
Katso peiliin ja mieti voitko muuttaa OMAA käyttäytymistäsi. Tällä palstalla tosin ämmät aina ristiinnaulitsevan miehen syypäänä kaikkeen.
Katso peiliin ja mieti voitko muuttaa OMAA käyttäytymistäsi. Tällä palstalla tosin ämmät aina ristiinnaulitsevan miehen syypäänä kaikkeen.
Laittamattomasti sanottu. Tästä on hyvin vaikea olla ainakaan eri mieltä. :|
Similar threads
Uusimmat
-
V
-
V
-
V
-
-
VOletko joutunut palstalla demarien häiriköinnin kohteeksi
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 23
-
VVantaan päättäjät kehuu Vantaan Mogadishua, mutta eivät itse halua asua siellä
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 6
-
-
Kuumimmat
-
V
-
V
-
V
-
V
-
V
-
-
V
-
V