mies tekee päin persettä lasten komentamisen, vinkuu ettei vaan tee minun tyylillä ....eikä vaan voi myöntää virheitään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja viha
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

viha

Vieras
Onko muilla näin kieroituneita miehiä....
pari vuotias kaataa maitoa vahingossa pöytään ja tajuaa itse mahtavasti ilman sanomista lähteä hakemaan paperia siivoamiseen. Mies istuu vieressä, ei noteeraa sitä mitenkään ei kehu ei mitään. Itse tulen sivusta asioikseen kehumaan.
Sitten kun lapsen pitäs viedä paperi roskiin, ja lähteekin tekemään pienen pelleilyn olkkariin,ns. juokseen leikillään karkuun ja laittaa paperin penkille ( odottaa aikuisen reaktiota) niin mies rupeaa karjumaan perkeleitä lapselle että nyt piip se paperi roskiin sieltä.

Sanon miehelle että musta on jännä miten hyvästä ei saa minkäänlaista kehua ja sitten kun tekee pienimmänkin virheen. Mies sanoi ettei tehnyt väärin ei vaan tehnyt mun tavalla. Sanoin ettei se liity mun tapaan ,vaan on kieroa lapselle että kehuja ei tipu vaikka näet tasan miten hienosti teki (ekaa kertaa), mutta kiroat ja huudat sitten kun tosi pieni lapsi vetää vähän hupsutteluksi tehdessään hienosti.

En tiedä, sanokaa olinko itse nipottaja, mut se välinpitämättömyys jatkui sen jälkeenkin....

lapsi yritti kaikin keinoin ( ei osaa puhua) saada isältään huomiota kun ei ole koko päivänä saanut, isä ei puhelimen takaa ollut kiinnostunut antamaan ja sit lapsi rupes itkuiseksi eikä toinen näe reagoi vieläkään, kiroilee vaan kun lapsi hermostuu.

Taas piti minun ( ei tietenkään ollut pakko mutta kun ei viitti lasta jättää tilanteeseen jossa ei ole välittävää aikuista) toiselta puolen taloa käydä suomentamassa mitä lapsi kaipaa, odotin aikani josko mies tajuaa mut en kehdannu odottaa kun ei tullu mitään muutakun lapsen itkua ja miehen huutoa. Nyt se juttelee lapselle teennäisesti kun mä kerroin ensin lapsen fiiliksestä. Miten mä luen lasta eri huoneesta ja mies ei osaa edes vierestä ?!?
 
Sanon miehelle että musta on jännä miten hyvästä ei saa minkäänlaista kehua ja sitten kun tekee pienimmänkin virheen mies huutaa perkeleitä KIRJAIMELLISESTI. Mies sanoi ettei tehnyt väärin*....

korjaus tekstiin.
 
Oiskohan mies suostuvainen lukemaan jotain kasvatuskirjaa tms jos lainaat vaikka kirjastosta sellaisen.

Koittakaas jutella miehen omasta lapsuudesta, miten häntä on komennettu ja miltä se on ehkä tuntunut. Onko itse mielestään saanut isältään tai äidiltään tarpeeksi huomiota, onko nytkään hyvät välit heidän kanssa? Mitä asioita omasta kasvatuksestaan haluaa siirtää lapsilleen ja mitä haluaa välttää?


Kannattaa myös keskustella siitä että parivuotias on niin pieni ettei pysty koko aikaa tottelemaan vaikka kuinka haluaisi. Ei sen ikäinen hallitse vielä tunteitaan eikä pysty hillitsemään itseään. Jos ei ketta aikuinen mieskään pysty itseään hillitsemään niin aika paljon on odottaa että kaksvuotias pystyisi.
 
Mies sanoo että hän ei tehnyt väärin ja vihaa kun neuvon ja tuputan omaa tapaa...ei käsitä että tuo oli ihan lapsen kannalta väärin.

Nyt rupes leikkimään isomman lapsen kanssa, mutta ei ole selvästikään kovin kiinnostunut tilanteesta kun yrittää vain kiusata ja vänkyttää( omaa huumoria) lapselle vastaan kaikesta vaikka toinen ehdottaa leikin kulkua. Kai se lapsikin jo huomaa kun toinen ei ole läsnä.

Saa aina jotain kummallista nautintoa lasten ärsyttämisestä, varsinkin silloin kun lapsi on vaikka vasta herännyt ja muuten ärtynyt.

Ja juu, lastenkasvatus oppaat menee takkatuleen jos niitä näyttää. Kuuntelee välillä kun jotain neuvoja netistä luen mut eikö teot kertos enemmän halusta muuttua.

Haluisin vain ymmärtää mikä ihmisellä on kun käyttäytyy noin....
 
Miten te sitten toimitte kun mies toimii usean kerran päivässä lasta kohtaan välinpitämättömästi/ kiusaa jos on pahamieli/ ei anna aidosti kiinnostunutta huomiota/ kiroilee ja huutaa kun komentaa/ ei jaksa kasvattaa/ tai tekee sen kyseenalaisia keinoja käyttämällä/ kohtelee pientä paljon isompana kun on?

Meillä vuosia vanhempi lapsi tekee isompia virheitä ja saa silti pienemmän reaktion miehessä aikaan kun taaperon pienet asiat, asian vakavuus huomioon ottaen....

Katsonko vaan hiljaa vierestä?
 
Eihän tuo ihan ok meiningiltä kuulosta..onko miehelläsi tietoa lastenkasvatuksesta ja onko omat lapsuuden kokemukset yhtä hataraa kasvatusta...kyllähän nyt aikuisen pitäisi tietää mikä on oikein ja väärin kun lapsi on kysymyksessä.
 
Miten te sitten toimitte kun mies toimii usean kerran päivässä lasta kohtaan välinpitämättömästi/ kiusaa jos on pahamieli/ ei anna aidosti kiinnostunutta huomiota/ kiroilee ja huutaa kun komentaa/ ei jaksa kasvattaa/ tai tekee sen kyseenalaisia keinoja käyttämällä/ kohtelee pientä paljon isompana kun on?

Täytyy aluksi sanoa että useita kertoja päivässä miehen toimintaan ei ole tarvinnut puuttua. Puutun esim. kiukkuiseen komenteluun kertomalla että sen tehdä ilman kiukuttelua. Mies muistuttaa toisinaan minua että "älä huuda". Kiroiluun puuttuisin varmasti myös sanomalla "älä kiroile".

Kasvatus asioista keskustelaan, en niissä neuvo minun tapaani. Von esim. kertoa että "minusta ("luin jostakin") että lapsi tarvitsee huomattavasti enemmän posiitiivista kannustamista kuin negatiivista komentelua"....

Esimerkki myös tehoaa. Miten itse toimin lapsen kanssa, miten toimin ja miten puhun miehen kanssa keskustellessa, miten toimin muiden ihmisten kanssa toimiessaa jne.
 

Yhteistyössä