Toggle sidebar

Mies takertunut poikaansa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Girlfriend
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
G

Girlfriend

Vieras
Onko olemassa miehiä, jotka eivät oikeastaan tarvitse suhdetta naiseen vaan heille riittää symbioottinen elämä poikansa kanssa?

En tiedä mitä ajattelin tilanteestani, miehellä ei suurta tarvetta nähdä minua, vaikka on sanonut rakastavansakin. Näemme kerran viikossa, usein aika lyhyesti, välillä käymme elokuvissa. En tiedä pitäisikö irrottautua tästä. Mies on kyllä ihana, hellä, empaattinen, älykäs, huumorintajuinen ja olisin mielelläni useammin hänen sylissään. En rakastu kovin helposti.

Neuvokaa miten hän antaisi enemmän aikaansa? Laitoin kiukkuisen tekstarin vkloppuna, mies soitti ja sanoi, että ymmärtää minua. Mutta tekeekö asialle jotain?
 
No hohhoijaa. Anna miehen mennä (olla). Hän ei halua sinua - seksiä toki, mutta sitäkin harvakseltaan. Ei toista voi väkisin ottaa - tai siitä ei saa sitä, mitä itse haluaa kuitenkaan.
 
Miehellä on mahdollisuus antaa poika äitinsä hoiviin, mutta luulen, että hän mieluummin viettää aikaa lapsen kanssa kuin minun.

Haluaisin kuulla samantyyppisten miesten mielipiteitä. Olen sanonut miehelle, että ei lapselle ole terveellistä jos lapsi on hänen ainut elämänsisältönsä. Mies on uhrannut lapselle jopa uransa.
 
Tottakai viettää mieluummin aikaa lapsensa kanssa, silloin kun siihen on mahdollisuus!

Minun miesystävälläni on jo 15- ja 16-vuotiaat lapset ja he menevät edelleni, tottakai! Jos lasten kanssa on ohjelmaa, minä kyllä aikuisena ymmärrän sen. Ja ymmärrän siksikin, koska itsellänikin on lapsia.

Jos treffit on sovittu ja lapsi on kipeänä, ne perutaan. Asiat on oltava tärkeysjärjestyksessä.
 
aloittaja hyvä,

mikäli tämän sivun teksti kuvaa asenteitasi
niin tuskin sinua kannatta ottaa kuvioihin mukaan.

Upeata, että miehellä osaa priorisoida,
jos oma poika ei ole etusijalla silloin kun on tarpeen
niin milloin?
Varsinkin jos mies näkee oman poikansa vain joka toinen viikonloppu,
niin pitäisikö hänen sanoa silloinkin lapselel, että
kuule, isisllä on nyt yx friidu tärkeämpi...?
 
Mies elää pojan kanssa joka päivä.

Minä tyydyn todella vähään ja vähän tuntuu siltä, että mitä vähempään tyytyy sitä vähemmän saa.

En ole ryöstämässä pojalta isää, pohdin vaan onko miehen elämässä tilaa naiselle.
 
Oletkohan tavannut minun entisen miesystäväni? Seurustelin miehen kanssa, jonka lapsi vei kaiken ajan. Sitten miehellä oli tietysti työ, joka tuli kakkosena. Minä olin hikisesti se kolmas. Tämä mies oli kyllä varsinainen ketku ja kelmi eli käytti minua lapsensa hoitajana ja heidän kanssaan kyllä sai oleilla, mutta kahdenkeskistä aikaa ei juurikaan ollut,sillä silloin mies uppoutui työhön. Kerropas vähän minkätyyppisellä alalla mies työskentelee, eli onko työajat säännölliset vai epäsäännölliset, kuten tällä exälläni oli? Sekin vaikuttaa vähän tulevaisuuteenne. Sanoisin melkein, että kannattaa miettiä, suostutko uhrautumaan ja olemaan puoliksi tyytymätön koko ajan.
 
Miehellä on päivätyö.

Miehellä on ollut vaikeaa ja poika on tavallaan ollut ainut lohtu elämässä, mutta nyt olisin minä, mutta tajuaako mies, että ajat muuttuvat?
 
Hyvä, että miehellä on päivätyö, sillä sen avulla saattaisitte saada säännöllisyyttä elämään. Pitääkö vaimo poikaa välillä luonaan? Kahdenkeskinen aika olisi tärkeää teille. Voi olla, ettei mies vielä ole valmis kunnon suhteeseen vaan haluaa ns. ystävän, jonka kanssa tapailla välillä. Voisit tietysti kokeilla ottaa etäisyyttä ja katsoa, saako se hänet tajuamaan, että hän saattaa menettää sinut.
 
Lapsen äiti pitää poikaa milloin mies vain pyytää (eivät ole olleet naimisissa koskaan).

Olemme käyneet läpi myös pohjamutia tässä jutussa ja kestetty on vielä.

Mies pitää minua tärkeänä, huomioi esim. merkkipäiväni, mutta kuitenkin on lapsi ja työ, ehkä minä sitten.

Mies on sanonut, että jos olisimme tavanneet aiemmin meillä olisi monta lasta yhdessä.

Jotenkin mies ei tajua panostaa nyt enempää, on ehkä niin varma minusta kuitenkin.

Olen aika tyytyväinen elämääni muuten, mutta välillä iskee murhemieli ja tunne siitä, että ehkä en ole niin kovin tärkeä.
 
Veikkaan, että tulet aina olemaan nro. 3. Tai sitten yleistän sen perusteella, mitä itse koin. Meillä tilanne ei muuttunut miksikään, vaikka muka aina piti tulla parannusta ja mies väitti yrittävänsä, että olisin saanut enemmän häneltä. Lopulta totesin, etten halua olla nro 3, kun voisin olla myös lapsen kanssa nro 1, tietysti lapsi ekana, mutta sen olisin tietysti hyväksynyt, kunhan meihin yhdessä parina olisi myös tullut panostusta. Erosin hänestä. Ikävöin poikaakin kovasti ja oli rankkaa. Nyt olen nro 1 nykyiselle miehelleni, jonka tapasin tuon suhteen jälkeen. Näin on hyvä. Mieti oikeasti mitä olet valmis kestämään. Minä luulin, että se kaikki oli parasta, mitä voi olla, mutta kun vertaan tähän tilanteeseen, en ikinä olisi siihen jäänyt odottelemaan, että saisinko minäkin vähän enemmän rakkautta, huomiota ja yhdessäoloa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa