mies soitti tänään kun olin kaupassa "tuu heti kotiin tai mää vittu kohta heitän tän penikan seinään!"

[itkumieli aapee]

Onko miehes lapsien kanssa minkä verran, siis keskenään?
Jos ei vaan tosiaan tienny mitä ois pitäny tehdä, ja se lapsen itku jos jatkuu ja jatkuu yrittää mitä vaan niin varmaan tulee aika avuton olo ja hermostuu. Ei mitään kivaa kielenkäyttöö kyllä, että sitä en puolustele.

Aivan näin. ehkäpä miehesi tosiaan oli epätietoinen mikä lasta vaivaa ja purki tuskaisuutensa noihin sanoihin. Et kertonut miten paljon miehesi viettää aikaa lapsen kanssa? voisiko olla niin, että hänen suhteensa lapseen ei ole niin kiinteä että tunnistaisi lapsen tarpeita yhtälailla kuin sinä äitinä? Asiasta kannattanee keskustella ja miettiä yhdessä miten tuollaisessa tilanteessa voisi toimia eli miten omaa kiukkuaan ja epätietoisuuttaan voisi purkaa... voimia ja yhteisymmärrystä

Kyllä mies lapsia on hoitanut ja ollut heidän kanssaan. Tietää kyllä päivän kuviot ja rytmit ja ruoka-ajat yms. Silläkin puolusteli soittoaan että oli vaan niin väsynyt kun oli ollut yön metsällä (jotain v*tun kyyhkysiä ampumassa) ja ei ollut nukkunut kun muutaman tunnin viime yönä. Joo, huono selitys tosiaan. Täytyy kyllä olla tooosi väsynyt ettei ollut jaksanut pienelle perunoja keittää vaan täyty eukolle soittaa kauppaan että tuu syöttään pentus. Ei voi ymmärtää vieläkään. Eipä oo itelle tullut mieleen vielä koskaan että oonpa tässä nyt niin väsynyt että enpä taida jaksaa laittaa ruokaa lapsilleni saati syöttää. Pitäisköhän soittaa ukko-kullalle että tulis nyt syöttämään nuo lapsukaiset.

 

[entisessä elämässä]

miehillä ei oo samanlaista kärsivällisyyttä kuin äideillä.

sille tuli vaan varmaan avuton olo. Lun lapsi itkee energiataso laskee nopeasti nollaan, koska oman lapsen huuto on niin energiavievää.
Vanhemmathan on tarkoitettu vastaamaan lapsen itkuun ja jos ei mikään onnistu, voi tuntea itsensä riittämättömäksi. :ashamed:

Voimia :hug:

Mistä noin päättelet? Ettei miehillä olisi "samaa kärsivällisyyttä" kuin äideillä??
Ja eikö muka meille äideille tule avuton olo, voimaton, kun tuntuu ettei mikään auta ja lapsi kiukuttelee tms. ?
Mutta jos vuoden ikäinen lapsi on nälkäinen ja väsyny, ei siinä mitään poppaskonsteja tarvita: ruokaa ja unta, hiukan syliä, ja siinä se. Miksi muka miehet eivät tätä osaisi?
Tervejärkiset normaalit miehet osaakin, semmoset jotka kasvaa isyyteen ja vanhemmuuteen eivätkä koe lapsiaan taakaksi, virheeksi

Nykyisen miehen kanssa on toinen yhteinen lapsi tulossa, aiemmasta liitosta on kummallakin lapsia ja ainakin tämä mies osaa hoitaa niin vauvaa, uhmaikäistä kuin varhaisteini-ikäistäkin !
Ei minun tarvitse tätä miestä ohjeistaa että mihin kellonaikaan mitäkin tai että jos jotain, niin sitten..
Voin huoletta olla pois vaikka viikonlopun, ja jättää lapset miehelle, ovat ruokuttuja, hoidettuja, rakastettuja, ja kotikin siisti ja kunnossa.

En minä hänelle mitään ole kädestä pitäen opettanut, normaalijärkinen mies/isä, osaa itsestään ihan siinä kuin naiset / äiditkin.

 

[Tallu -]

Ei muuta kuin useammin liikenteeseen vaan, siis sinä itse! Miehenhän täytyy oppia viimeistään tuossa vaiheessa olemaan lastensa kanssa ja hoitamaan heitä.

Enpä suosittelisi, tai siis, itse en tekisi noin, vaan päin vastoin: jos kerran mies ei todellakaan kykene huolehtimaan lapsesta,ei tajua että milloin lapsi pitää ruokkia, milloin sillä on nälkä, jos ihan perushoito ei toimi, miten kummassa kukaan normaali vastuuntuntoinen äiti uskaltaa jättää lapsensa tommoselle hoitajalle.

Toki jokainen omalla tavallaan, ja ap tietää oman miehensä paremmin kuin kukaan meistä täällä. Minusta vaan miestenkin pitää oppia kantamaan vastuu lapsistaan. Mutta jos on pikkuisenkaan syytä olettaa, että mies oikeasti heittäisi lapsen seinään, tai jotain vastaavaa, niin en mä kyllä semmoisen kanssa edes olisi. Ellei tuota pelkoa kuitenkaan ole, niin enempi vain vastuuta äijälle lapsista. Ilman äitiä. Ja äidinkin pitää antaa miehen tehdä asiat omalla tavallaan. Älkää nyt nuoret äidit tehkö miehistänne liialla passaamisella ja itsetekemällä itsellenne yhtä lasta lisää. Vaan antakaa heidän yrittää ja erehtyäkin, sitä kautta sitä isyyttä oppii

Ainiin, ja piti vielä lisätä, että harjoittelukappale tai koekaniinihan se esikoinen on myös äidille

 

[mää]

se johtuu siitä kun eihän miehet osaa lasten kanssa olla ollenkaan!!(paitsi silloin kun lapset on jo syötetty ja nukutettu ja heräilleet ja vaimiina leikkimään)
Miehille pitäis pitää sellainen "kuinka hoidan lastani" -koulutus, joka alkais lapsen ollessa 1v ja kestäis vähintään vuoden ja sisältäis paljon työharjoittelua! Ehkä noi ukot siitä jotain oppis,kai...

Höpsis! Kyllä meillä ainakin mies on ihan alusta asti osallistunut tosi paljon ja ei koskaan tule soittoja perään vaikka olisin koko illan pois. Yhtä hyvin se osaa hommat hoitaa kuin minäkin.

 

[Mölököllimalli]

Ikävä kohtaus. En silti kävis aivan jyräämään miestäs. Kun on oikein väsynyt tai omaa mieltä painaa joku asia, voi kontrolli pettää fiksummallakin. Teot ja sanat ovat kaksi eria asiaa ja usein kaukana toisistaan. Tosi törkeästi sanottu mutta isäkin saattaa väsyä.

 

[vieras hyvinkin]

toivottavasti jää vain sanoihin... nykyään ku on sattunut noille pienille lapsille noinkin ikävää... kun vanhempi ei jaksakkaan enään sitä lasta oikeesti...

 

[mää]

Sellasta se on jos ite vaan aina hoitaa kaikki ja päästää äijän helpolla eikä anna vastuuta. kyllä ne miehetkin osaa, kun vaan alusta asti osallistuvat kaikkeen mikä liittyy lapsen hoitoon.

 

[Beep]

Minkä takia sun mies on edes halunnut lapsia??

Sitä kysyin itsekin häneltä äsken kun "keskustelimme". Vastaus aina sama "en tiijä". Virheeksi heitä nimittikin. Ois pitänyt tajuta sanoa että "sinä se oot meidän virhe!"

:hug: voi että, olipas tylsää. No toivottavasti tapahtuu ihme, ja se tajuaa kuinka ihmeellisen ihania lapset on ja herää! :heart:

 

[Marjatta]

Minun mieheni ei ole tuollainen, mutta en silti jätä hänelle poikaani 1v.2kk pitkäksi aikaa. Tunti on pisin aika minkä on ollut. Olen nimittäin huomannut, et ei ne miehet eikä kukaan muukaan osaa lukea lapseni viestejä oikein. Jätän sitten hoitoon, kun lapsi osaa sanoa mikä häntä vaivaa. En nyt tarkoita tällä sitä, että sinun pitäisi koko ajan lapsesi kanssa olla, vaan sitä, että ei ne miehet osaa eikä ymmärrä. Meistä naisista se voi joskus tuntua käsittämättömältä.

 

[kyllä]

se johtuu siitä kun eihän miehet osaa lasten kanssa olla ollenkaan!!(paitsi silloin kun lapset on jo syötetty ja nukutettu ja heräilleet ja vaimiina leikkimään)
Miehille pitäis pitää sellainen "kuinka hoidan lastani" -koulutus, joka alkais lapsen ollessa 1v ja kestäis vähintään vuoden ja sisältäis paljon työharjoittelua! Ehkä noi ukot siitä jotain oppis,kai...

Höpsis! Kyllä meillä ainakin mies on ihan alusta asti osallistunut tosi paljon ja ei koskaan tule soittoja perään vaikka olisin koko illan pois. Yhtä hyvin se osaa hommat hoitaa kuin minäkin.

Peesi.
Näin sen pitäisi ollakkin.
Tarkoitan sitä, että äitikin saa rentoutua hetken. Sitten jaksaa äitikin paremmin.

 

[luomulehmä]

No voi herran jestas mitä pyhimyksiä täällä taas liikentessä... :x Tollaset kommentit on niin persoona -kohtasii. Toiset sanoo mitä sylki suuhun tuo ja silti eivät vahingoittais kärpästäkään....ja toiset taas, eivät puhu, mutta loput voimme lukea ilta-sanomien lööpeistä. Aikuistukaa ihmiset! Me emme voi tietää onko vaaraa vai ei-sen tietää ap. Jos ap miehesi on joskuskaan ollut väkivaltainen, niin silloin mieti, mitä teet, muuten -anna tilaa miehellesi kasvaa isänä-se vie joskus aikaa-----meiltä äideiltäkin, vaikka niin täydellisiä joskus kuvittelemmekin olevamme. Ei psykopaatti soita vaimoltaan apua ennen kuin teilaa...

 

[entisessä elämässä]

Sellasta se on jos ite vaan aina hoitaa kaikki ja päästää äijän helpolla eikä anna vastuuta. kyllä ne miehetkin osaa, kun vaan alusta asti osallistuvat kaikkeen mikä liittyy lapsen hoitoon.

Minulle tuli ap:n tarinasta niin kovasti mieleen tuo entinen elämä, lasten isä, että siksi tähän kommentoin omaa tarinaani.

Tottakai kaikki perheet ja tapaukset ym ovat erilaisia, mutta .. no, sanoin tähän ylläolevaan kommentiin kuitenkin, että joskus on miehiä, jotka eivät osaa, halua, kykene vastuuseen lapsista ja kodista, vaikka sitä heille kuinka antaisi. Ja alusta asti.

Oma tarinani on sellainen, että esikoinen syntyi kun mies oli armeijassa. Hän tuli lomille ja edelleen armeijasta siviiliin ikään kuin poikamiehenä, hän ei vaan kyennyt tajuamaan että meillä on pieni vauva. Hän oletti, että edelleen mennään ja tullaan, minäkin, kuten ennenkin. Vauva vaan kainaloon ja mentiin milloin minnekin.

Kun hän kännipäissään hoipperehti kotiin kaverieden kanssa keskellä yötä, tarkoistuksenaan jatkaa iltaa meillä, minä seisoin eteisessä vastassa yöpaita päällä kuin mikäkin justiina -kaulin vaan puuttui-. Kaverit älysi lähteä. Mies haukkui minut lyttyyn, kun olin niin epäkohtelias, etteivät hänen kaverinsa saa tulla jne. Ja meillä oli kotona nukkumassa muutaman kuukauden ikäinen vauva !
Minun kotini, minun lasteni koti, ei ole eikä tule olemaan mikään ryyppyjuhlien jatkopaikka. Olimme silloin molemmat noin 21-22 v.

Kun toinen lapsi syntyi, hän osallistui vauvan hoitoon: röyhtäytti lapsen aina syönnin päälle. Jesss!
Vaippoja ei suostunut vaihtamaan, se kun "sinulta käy paljon kätevämmin". Miten pakottaa? Jätänkö vaipat vaihtamatta?

Työpäivän jälkeen mies ei tehnyt kotitöitä. Ja niistä oli käyty taistoa yhdessäolon aikana jo ennen lapsia.
Mies ei suostunut viemään lasta päivähoitoon. Yritin, mutta en pystynyt jättämään noin vuoden ikäistä lasta miehelle, joka kiukuttelee ja on vihainen, kun moinen homma hänelle lykätään. En voinut luottaa, että hän veisi lapsen; ettei jättäisi yksin kotiin tai jotain.. ?? että hän osaisi vaihtaa vaipan ja pukea lapselle päälle..

Kun toinen lapsi syntyi, Yritin sittemmin töihin. Että mies hoitaisi lapsia illat kun minä olen töissä. Ei toiminut, ei millään tavalla, ei vaikka ajattelisi, että hoitaa omalla tavallaan. Lasten turvallisuus jo oli kyseessä.

Mies ei tehnyt kotitöitä, ei hoitanut lapsia, ja perusteli sen sillä, että hänellä on parempi palkka ja fyysisesti raskaampi työ.

Yritin monta kertaa, että edes pieniä juttuja olisi kaksin lasten kanssa, pihalla esim. talvella pulkkamäessä, mutta ei, hän ei edes halunnut osata.

Minun tarinani ei päde ap:n tapaukseen, hänellä mies sentään on hoitanut lapsia.

Mutta tahdon sanoa, että AINA EI OLE NAISEN /VAIMON VIKA, JOS MIES ON VASTUUTON EIKÄ HUOLEHDI LAPSISTA JA KOTITÖISTÄ vaan vika on ihan aidosti miehessä, joka ei haluakaan ottaa vastuutaan ! vaan ikään kuin jatkaa elämää yhtenä lapsena "äidin helmoissa".

Harjoittelukappaleita ovat kaikki lapset, mutta vastuu heistä on silti otettava.

 

[Aaban]

Ikävä kohtaus. En silti kävis aivan jyräämään miestäs. Kun on oikein väsynyt tai omaa mieltä painaa joku asia, voi kontrolli pettää fiksummallakin. Teot ja sanat ovat kaksi eria asiaa ja usein kaukana toisistaan. Tosi törkeästi sanottu mutta isäkin saattaa väsyä.

Tätä mieltä minäkin.

 

[itkumieli aapee]

No voi herran jestas mitä pyhimyksiä täällä taas liikentessä... :x Tollaset kommentit on niin persoona -kohtasii. Toiset sanoo mitä sylki suuhun tuo ja silti eivät vahingoittais kärpästäkään....ja toiset taas, eivät puhu, mutta loput voimme lukea ilta-sanomien lööpeistä. Aikuistukaa ihmiset! Me emme voi tietää onko vaaraa vai ei-sen tietää ap. Jos ap miehesi on joskuskaan ollut väkivaltainen, niin silloin mieti, mitä teet, muuten -anna tilaa miehellesi kasvaa isänä-se vie joskus aikaa-----meiltä äideiltäkin, vaikka niin täydellisiä joskus kuvittelemmekin olevamme. Ei psykopaatti soita vaimoltaan apua ennen kuin teilaa...

Näinpä. Taidat olla oikeassa. Mieheni ei ole koskaan ollut minua, lapsiamme tai muita kohtaan väkivaltainen. Paitsi nyt noita mettäneläimiä räiskii aina joskus . Ehkä minäkin ylireagoin tähän saamaani puheluun, mutta mieleni todella pahoitin enkä vielä ole pystynyt anteeksi antamaan sanoja. Toivottavasti me saadaan vielä puhuttua asia selväksi lähipäivinä. Nyt toivottelen kaikille hyvää yötä ja kiitän kommenteista/tuesta!

 

[minä ja 3v]

joo ei tuo kärsivällisyys aina äideilläkään riitä. JOKU ÄÄLIÖ TÄÄLLÄ KIRJOITTI että että ei isyys tuo automaattisesti vastuuta,kyllä helvetissä tuo.jos isä turhautuu kun ei osaa niin sitte sitä opetellaan vaikka kädestä pitäen!!!! ja kun ensi kertaa tulee äidiksi niin ei sitä heti ymmärrä lapsen viestei varsinkaan jos ei ole mitään kokemusta etukäteen! ja silti se on opittava.
¨
toisaalta jos on kyse muutamasta tunnista niin se on helppoa..vaikka olisi 3 lasta. kyllä isät saisi vähän petrata..ja osallistua enemmän jälkikasvunsa hoitoon!!!

 

[Kaalikääryle]

joo ei tuo kärsivällisyys aina äideilläkään riitä. JOKU ÄÄLIÖ TÄÄLLÄ KIRJOITTI että että ei isyys tuo automaattisesti vastuuta,kyllä helvetissä tuo.jos isä turhautuu kun ei osaa niin sitte sitä opetellaan vaikka kädestä pitäen!!!! ja kun ensi kertaa tulee äidiksi niin ei sitä heti ymmärrä lapsen viestei varsinkaan jos ei ole mitään kokemusta etukäteen! ja silti se on opittava.
¨
toisaalta jos on kyse muutamasta tunnista niin se on helppoa..vaikka olisi 3 lasta. kyllä isät saisi vähän petrata..ja osallistua enemmän jälkikasvunsa hoitoon!!!

Ite käsitin tuon tummennetun lauseen niin, että isäksi tuleminen ei automaattisesti tee kaikista miehistä vastuuntuntoisia. Vaikka heidän pitäisi ymmärtää vastuunsa, jotkut eivät ymmärrä/halua ymmärtää.

 

[saman kuulleena]

meillä tilanne just samanlainen, hetken kun olen pois, siis itsekseni, tulee hirveä haloo heti jos lapsi alkaa itkeä. ja koska vuoden ikäinen, itkee nälkää, väsymystä, suuttumusta jos ei saa mitä haluaa jne...
yritin käydä liikkumassa itse jokin aika sitten, uimassa, kuntosalilla ym. mutta esim. talvipakkasilla mies puhelimessa ilmoitti että vie lapsen parvekkeelle niin ei huuto kuulu (siis sisävaatteissaan)...just joo. tiesin ja tiedän ettei oikeasti tekisi mitään moista mutta karsealta se tuntuu jo pelkkä minulle kiukuttelu. ja muuten järkevä mies. mutta heti kun olen yksin (eli ilman lasta) minulle saa alkaa kiukuta ja äksytä ja kettuilla ja ilkeillä minkä ehtii sama se olinko tosiaan liikkumassa,kuntoilut jääneet jostain syystä.., kaupassa, kampaajalla tms. kunhan olen itsekseni. ja huvittavinta kaikessa on se että minun yksinoloni on laskettavissa yhden käden sormilla, vuoden aikana se ei ole paljoa.
oletettavasti miehelläsi on ollut avuton olo ja kuten meillä armoton kiukutus kun oletkin ollut ihan muualla kuin lapsesi kanssa kotona...argh! suututtaa molempien puolesta. mutta siis tsemppiä ja pidä pintasi ja anna miehesi kuulla kunniansa, meillä kun mies ei tunnu tajuavan kuinka itsekästä ja järjetöntä hänen käytöksensä on.

 

[Starbucks]

miehillä ei oo samanlaista kärsivällisyyttä kuin äideillä.

sille tuli vaan varmaan avuton olo. Lun lapsi itkee energiataso laskee nopeasti nollaan, koska oman lapsen huuto on niin energiavievää.
Vanhemmathan on tarkoitettu vastaamaan lapsen itkuun ja jos ei mikään onnistu, voi tuntea itsensä riittämättömäksi. :ashamed:

Voimia :hug:

Mistä noin päättelet? Ettei miehillä olisi "samaa kärsivällisyyttä" kuin äideillä??
Ja eikö muka meille äideille tule avuton olo, voimaton, kun tuntuu ettei mikään auta ja lapsi kiukuttelee tms. ?
Mutta jos vuoden ikäinen lapsi on nälkäinen ja väsyny, ei siinä mitään poppaskonsteja tarvita: ruokaa ja unta, hiukan syliä, ja siinä se. Miksi muka miehet eivät tätä osaisi?
Tervejärkiset normaalit miehet osaakin, semmoset jotka kasvaa isyyteen ja vanhemmuuteen eivätkä koe lapsiaan taakaksi, virheeksi

Nykyisen miehen kanssa on toinen yhteinen lapsi tulossa, aiemmasta liitosta on kummallakin lapsia ja ainakin tämä mies osaa hoitaa niin vauvaa, uhmaikäistä kuin varhaisteini-ikäistäkin !
Ei minun tarvitse tätä miestä ohjeistaa että mihin kellonaikaan mitäkin tai että jos jotain, niin sitten..
Voin huoletta olla pois vaikka viikonlopun, ja jättää lapset miehelle, ovat ruokuttuja, hoidettuja, rakastettuja, ja kotikin siisti ja kunnossa.

En minä hänelle mitään ole kädestä pitäen opettanut, normaalijärkinen mies/isä, osaa itsestään ihan siinä kuin naiset / äiditkin.

Tarkoitin sitä,että monesti iseillä ei ole niin paljon kärsivällisyyttä. Ja myös sitä, että myös äidin voimat tippuvat nollaan lapsen itkiessä, ihan yhtä lailla kuin isienkin. Ei äidit ja isät siinä mielessä ole erilaisia.
Mutta on äideillä erilainen suhde lapsiinsa, mutta olen myös sitä mieltä, että isien olisi syytä harjoitella lapsensa kanssa olemista jos se ei luonnostaan tule. Joillekin se vie vaan aikaa.


Mutta ole onnellinen miehestäsi, että hän lapsensa osaa hoitaa siinä missä sinäkin =)

Olen itsekin hyvin tyytyväinen mieheni lapsenkasvattamiseen ja hoitamiseen :heart: