Mies sanoo ettei rakasta enää, haluaa eron. Koska tämä ahdistus loppuu?

[Puuhippa]

Saman tien lasten tapaamiset kuntoon, älä eristä lapsia niiden isältään. Jos sillä on toinen niin toi on parasta mitä voit tehdä, voi olla että se nainen tajuaa nopeesti ettei siitä olekaan tähän homaan. Älä ota miestä kuitenkaan takaisin.

 

[njoo]

Jonkun pitäisi läimäyttää sun ukkoas turpaan.

Miksi? Eikö se nyt ole rehelistä kumpaakin kohtaan, että puhuu suoraan eikä elä jossain valheessa ja pakota toista elämään samassa valheessa myös. Miksi ketään pitäisi läimäyttää siitä hyvästä ettei enää rakasta. En käsitä.

 

[Aamuisin panda]

Täällä oli kyllä fiksuja komentteja, ettei lapsia tule eristää isästään. Jos se omakotitalo oli alunalkaenkin miehen haave, niin yritä saada se ostamaan sut ulos siitä. Jos se ei kuitenkaan siihen suostu, niin muuttakoon sen uuden luo ja kulut menee samanlailla kuin tähänkin asti, kunnes asunto on lihoina!

Kannattaa kuitenkin nyt ensitöikseen rauhoittua ja istua sen miehen kanssa alas ja kysyä onko sillä jo uusi ja alkaa sopia näitä käytännönjuttuja, se pitää liikkeessä, vie hommaa eteenpäin ja pakottaa pysymään kasassa.

 

["apua"]

Jonkun pitäisi läimäyttää sun ukkoas turpaan.

Mä kyllä olen itsekin tätä mieltä. Ihastuksia tulee ja menee. Ei sen takia aleta koko elämää hajottamaan. Varsinkaan lapsilta.

 

[näin minä]

Pyydä miestä lähtemään. Eikö ole jonkunlaista kidutusta pysyä saman katon alla jos haluaa erota ja on lapsia. Ja jotenkin röyhkeää? Älä alistu tuollaiseen.

Pyydä tukea joltain ystävältä tai vanhemmiltasi heti, kun mies on lähtenyt. Tapaamiset ja muut ehtii hoitaa myöhemminkin kuntoon. Viikko-viikko-systeemi on huono vaihtoehto. Voit sanoa miehellesi, että et halua heti että lapsille tulee mitään suhdetta ihastukseen (jos sellainen on) vaan asiassa on lasten etu edetä hitaasti. Alku on rankkaa. Kun saat pikku hiljaa asiaa käsiteltyä ja peruspalikat kuntoon niin saatat alkaa hyväksyä asiaa. Älä anna periksi niissä asioissa jotka tiedät todellisiksi. Miehesi ei ole pelkkää hyvää vaikka rakastatkin häntä. Juuri nyt hän käyttäytyy törkeästi tai ainakin jollain tavoin ajattelemattomasti.

Mutta tilanteet ovat aina erilaisia, mieti tietysti itse mihin kykenet. Liikaa ei kannata silti kärsiä.

 

["Kaarina"]

Mulla sama juttu takana, tosin tunne oli molemmin puolinen. Mutta silti tuli yllätyksenä kun mies vihdoin asian ääneen ilmoitti. Tuleva ahdista muuten, asuntoasiat ym. Hyvän asiasta tekee toki sen, että olemme yhä hyvissä väleissä.

Aikansa se ottaa ja tunteet heilahtelee aika ajoin.

Tänään iski semmonen ahhdistuksen poikanen että kuka nyt tämmösen 35v. naisen, jolla on lapsi, enää huolii. Tervetuloa vanhan piian elämä ja yksinäinen vanhuus. Ja meidän erosta on kolme viikkoa..

Mutta ei noihin asioihin auta kun aika ja se että alkaa järjestelemään uutta elämää. Pakkohan se on.

 

["apua"]

Miten se menee, jos pyydän miestä muuttamaan, niin onko hän velvollinen silti ottamaan osaa talon kuluihin? Velasta tietysti vastaa, mutta muuten.

 

["apua"]

Ja mistä saan apua osituksen tekoon? En osaa sellaista tehdä. Sitä voi kai vaatia kuitenkin heti, kun ero on laitettu vireille? Haluaisin jotenkin tietoon, mikä on todellinen taloustilanne. Että tiedän miten tulevaisuuteen suhtautua. Jotain pitää olla konkreettista mihin nojautua.

 

[dfdf]

[QUOTE="apua";30068534]Miten se menee, jos pyydän miestä muuttamaan, niin onko hän velvollinen silti ottamaan osaa talon kuluihin? Velasta tietysti vastaa, mutta muuten.[/QUOTE]

Ei ole velvollinen, jos kerran hän ei siellä asukaan.

 

[Kokemusta on]

[QUOTE="Kaarina";30060699]Mulla sama juttu takana, tosin tunne oli molemmin puolinen. Mutta silti tuli yllätyksenä kun mies vihdoin asian ääneen ilmoitti. Tuleva ahdista muuten, asuntoasiat ym. Hyvän asiasta tekee toki sen, että olemme yhä hyvissä väleissä.

Aikansa se ottaa ja tunteet heilahtelee aika ajoin.

Tänään iski semmonen ahhdistuksen poikanen että kuka nyt tämmösen 35v. naisen, jolla on lapsi, enää huolii. Tervetuloa vanhan piian elämä ja yksinäinen vanhuus. Ja meidän erosta on kolme viikkoa..

Mutta ei noihin asioihin auta kun aika ja se että alkaa järjestelemään uutta elämää. Pakkohan se on.[/QUOTE]

Minulle kävi samalla tavalla kuin ap:lle noin kolme vuotta sitten. Mies vaan yhtäkkiä kesälomalla mökillä ilmoitti että haluaa erota, ei rakasta enää. Ei siinä auta muu kuin kohdata tilanne ja miettiä asioita eteenpäin. Olihan se rankkaa, mutta aika korjaa. Helpottaa toki, kun ei katkeroidu turhaan ja pitää hyvät välit.

Itse jäin asumaan lapsen kanssa vanhaan taloomme, ja hiljattain uusi mieheni osti talon puolikkaan itselleen exältäni. Olen menossa uudelleen naimisiin ensi kuussa, uuden mieheni löysin noin 1,5 vuotta sitten. Välissä oli vaikka minkälaisia suhteita, joista oli apua. Seuran löytäminen ei todellakaan ollut hankalaa. Ja itse olen vähän päälle 40 v.

 

[Kokemusta on]

Ei ole velvollinen, jos kerran hän ei siellä asukaan.

Onhan. Pakollisiin kuluihin, kuten kiinteistöveroon ja vakuutuksiin. Vesi-, sähkö- ja muihin ns. juokseviin kuluihin ei tietenkään.

 

["Piupiu"]

Nämä saa aina niin surulliseksi. Mistä näitä miehiä oikein piisaa....

Kaverilleni kävi aivan samoin pari vuotta sitten. Mies ilmoitti, että tahtoo eron ja hän jäi kahden lapsen kanssa yksin. Miehellä oli uusi jo valmiiksi katsottuna tietenkin. Muuttivat pian yhteen. Ystäväni hyväksyi tämän pikkuhiljaa, ja jopa hieman ystävystyi tämän uuden naisen kanssa. Eivät nyt mitään ylimpiä ystävyksiä tietenkään olleet, mutta varmaan lastenkin takia halusivat tulla hyvin juttuun. Lapsetkin tykkäsivät uudesta naisesta joka olikin hyvin lapsirakas.

Mutta arvaapa mitä kuulin eilen? Nyt tämä kaverini ex on ottanut eron tästä naisesta. Ehtivät olla yhdessä kaksi vuotta ja 2kk sitten menivät kihloihin miehen aloitteesta. Ja sitten hän teki tälle uudelle saman tempun kuin kaverilleni. Ilmoitti vain miettineensä, ettei tämä toimi ja tahtoo eron.

Oli kuulemma myöntänyt lopulta, ettei osaa sopeutua siihen, että suhde arkipäiväistyy. Toivottavasti tajuaa pysyä sinkkuna nyt.

 

[Kokemusta on]

[QUOTE="Piupiu";30069848] Nämä saa aina niin surulliseksi. Mistä näitä miehiä oikein piisaa....

Kaverilleni kävi aivan samoin pari vuotta sitten. Mies ilmoitti, että tahtoo eron ja hän jäi kahden lapsen kanssa yksin. Miehellä oli uusi jo valmiiksi katsottuna tietenkin. Muuttivat pian yhteen. Ystäväni hyväksyi tämän pikkuhiljaa, ja jopa hieman ystävystyi tämän uuden naisen kanssa. Eivät nyt mitään ylimpiä ystävyksiä tietenkään olleet, mutta varmaan lastenkin takia halusivat tulla hyvin juttuun. Lapsetkin tykkäsivät uudesta naisesta joka olikin hyvin lapsirakas.

Mutta arvaapa mitä kuulin eilen? Nyt tämä kaverini ex on ottanut eron tästä naisesta. Ehtivät olla yhdessä kaksi vuotta ja 2kk sitten menivät kihloihin miehen aloitteesta. Ja sitten hän teki tälle uudelle saman tempun kuin kaverilleni. Ilmoitti vain miettineensä, ettei tämä toimi ja tahtoo eron.

Oli kuulemma myöntänyt lopulta, ettei osaa sopeutua siihen, että suhde arkipäiväistyy. Toivottavasti tajuaa pysyä sinkkuna nyt.[/QUOTE]

Voi kiesus sentään mikä mies mietin myös omaa exääni, joka kuulemma on muuttamassa naisystävänsä kanssa yhteen. Olen aivan varma että hänellekin tulee samankaltainen tarina eli että ei ole oppinut kunnolla luomaan eikä ylläpitämään parisuhdetta. Nyt uuden mieheni kanssa vasta olen tajunnut, että mitä oikea parisuhde ja sen ylläpitäminen tarkoittaa. Exälläni ei ollut hajuakaan.

 

["mei"]

Muistakee vaatia kunnon elatusmaksut...Se nyt on varmaan pienin murhe nyt, mutta kuitenkin..

 

[abv33]

Onhan. Pakollisiin kuluihin, kuten kiinteistöveroon ja vakuutuksiin. Vesi-, sähkö- ja muihin ns. juokseviin kuluihin ei tietenkään.

Ja ap maksaa korvausta ukon puolikkaan käytöstä.

 

[kokemusta on]

Ja ap maksaa korvausta ukon puolikkaan käytöstä.

Nuo pitää joka tapauksessa maksaa vaikkei siellä ketään asuisikaan...