Haluutteko muuten tietää kuinka mä päädyin käyttämään piriä? No ei se mitään, kerron kuitenkin. Kun olin 16v, pääsin lastenkotiin asumaan. Sinne muuttaessan multa kysyttiin oonko käyttänyt mitään huumeita, ja mä suorastaan loukkaannuin niille hoitajille että ne edes kehtas epäillä mua sellaisesta. Sitä ennen olin uskonut kaiken mitä IHRY:n valistajat oli koulussa kertoneet, "kaikki huumeet on samaa, ja ne koukuttaa heti ekasta kokeilusta alkaen niin pahasti että lopulta viikon päästä ekasta kerrasta huomaat ryösteleväsi mummoja kadulla että saat lisää kamaa".
Meni puoli vuotta ja mun pikkuveli halusi tarjota mulle kannabista. Olin katsonut pikkuveljen menoa vierestä jo vuoden verran, eikä hän vieläkään ollut tärisevä mummoja ryöstävä nisti, joten uskaltauduin kokeilemaan. Mulla oli ekat paukut poltettuani valtavan hauskaa, mutta kun se olo meni ohi, sain hirveän morkkiksen siitä mitä olin mennyt tekemään, ja olin varma että tästä lähtien tarviin päivittäin annokseni myös. No, seuraavana aamuna olin taas ihan normaali, eikä edes krapulaa tullut. En ollut jäänyt koukkuun, eikä mieleni tehnyt saman tien lisää. Silloin aloin tajuamaan kuinka pahasti mua oli huijattu.
No, muutama vuosi meni ja poltin satunnaisesti ehkä kerran kuussa. Kerran soitin tutulleni jolta yleensä hain paukkuni, mutta tämä sanoikin ettei hällä nyt juuri ole. Totesin ettei voi mitään, mutta tuttu sanoikin että hänellä olis kyllä piriä. Mietin hetken, ja totesin mielessäni, että jos kerran kaikki huumeet on samaa, ja kannabis ei ollutkaan niin vaarallista kuin mulle oli uskoteltu, niin ei kai pirikään sitten pahasta ole. Niinpä menin hakemaan ensimmäisen grammani piriä, ja ensimmäisellä kokeilukerrallani valvoin sen voimalla 2 vuorokautta. Siitä samasta hetkestä alkoi alamäki, sillä toisin kuin kannabis, amfetamiini koukuttaa hyvinkin herkästi.
Ennen kuin huomasinkaan, oli mennyt puoli vuotta niin että olin korkeintaan yhden päivän viikossa vetämättä, ja silloinkin kärsin vierotusoireista, eli käytännössä katsoen olin koko ajan piripäissäni. Samaa menoa jatkui 1,5 vuotta, kunnes törmäsin pitkästä aikaa erääseen entiseen kaveriin, yhteen hippipoikaan. Hän näki kuinka huonossa kunnossa olin, ja auttoi mua. Sain nukkua ja syödä hänen luonaan, ja hän antoi mun polttaa kasvattamaansa kannabista vieroitusoireisiin. Tää sama poika kertoi mulle oikean totuuden kaikista huumeistä, ja vierotti mut piristä. Olen hänele siitä ikuisesti kiitollinen, sillä ei varmasti olis mennyt pitkään että olisin alkanut käyttämään suonensisäisesi sitä piriä ja sillä tiellä olisin varmasti vieläkin.
Mä olen siis klassinen huumevalistuksen uhri. Huumevalistuksen, jota tässä maassa pidetään täytenä totuutena, ja joka on ainoa asia laittomuuden ohessa joka mahdollistaa porttiteorian.
