mies sanoi lastamme rumaksi

Mä en vois ikinä pitää omia lapsia rumina, niillähän on mun ja mieheni piirteet.

Tuntuu oudolta että kukaan pitäisi omia lapsia jotenkin rumina. Ja surulliselta.

 

Mä en vois ikinä pitää omia lapsia rumina, niillähän on mun ja mieheni piirteet.

Tuntuu oudolta että kukaan pitäisi omia lapsia jotenkin rumina. Ja surulliselta.

Olettaen, että mielestäsi sinä ja miehesi olette kauniita

Ei kaikkia välttämättä kiehdo kumppaninsa ulkoiset piirteet? Saati omat? Joten miten se lapsi, joka niistä on tullut voisi sitten olla niiden mielestä erityisen kaunis?

 

Mulla oli tällaset viirut (oma kuva siis) ja on niitäkin jotka moisia kauniina pitävät.



Jokainen katsoja arvottaa eri asioita? Mie toivoin kovasti, että vauvalla ois hiukset päässä. Ja oli.

Onpa hurmaavan suloinen vauva, silmätkin ovat kauniit!

 

Olettaen, että mielestäsi sinä ja miehesi olette kauniita

Ei kaikkia välttämättä kiehdo kumppaninsa ulkoiset piirteet? Saati omat? Joten miten se lapsi, joka niistä on tullut voisi sitten olla niiden mielestä erityisen kaunis?

Ei kiehdokkaan, mutta onhan se vähän hölmöä/omituista ottaa kumppaniksi joku jota ei pidä kivan näköisenä. Biologisessa mielessä kun on kumminkin kyse lisääntymisestä ja mahdollisimman hienojen jälkeläisten tuottamisesta.

 

Ehkäpä miehesi mielestä lapsi on liikaa talkkarin näköinen.

 

Mä en kyllä muista ikinä nähneeni rumaa lasta. Kun ap kirjoitti, että harvoin suomalaiset lapset on kauniita, niin oon täysin eri mieltä. Mutta kauneushan on katsojan silmissä.

 

[QUOTE="vieras";28971782]Mä en kyllä muista ikinä nähneeni rumaa lasta. Kun ap kirjoitti, että harvoin suomalaiset lapset on kauniita, niin oon täysin eri mieltä. Mutta kauneushan on katsojan silmissä.[/QUOTE]


Samaa mieltä!

 

suurin osa toisten lapsista on vähemmän kauniita räkänokkia. Omista kyllä tykkään, että ovat ihan sieviäkin. Silkkaa biologiaa. Tietysti olen sivistynyt ja kehun toisten muksuja söpöiksi..

 

Mun vanhempi lapsi oli vauvana tosi kaunis ja nykyäänkin mun mielestä aika 'komea'. Nuorempi lapsi oli vauvana ihan oikeasti RUMA. Mä en saanut siitä otettua ainuttakaan sellaista kuvaa missä olisi näyttänyt sellaiselta 'söpöltä nöpönassulta' joita mun tutuilla ja sukulaisilla vauvat on olleet. Mun kuopus oli "ruma kuin perkele" niin kuin mun ukko silloin sanoi Kaiken lisäksi meidän rumalla, mutta ihanalla kuopuksellamme oli KARMEA ÄÄNI! Sellainen sielua riipivä, terävä, rääkyvä ääni. Nykyään kuopus on kaunis lapsi eikä siitä ryppyisestä, kasvoiltaan epäsuhtaisesta rumiluksesta ole tietoakaan ja mikä kaikkein huvittavinta, tuo järkyttävän karmea itkuääni, mistä kärsin kuopuksen vauva-aikoina, on jalostunut tosi kauniiksi lauluääneksi Niin ne ipanat muuttuu. Kyllä mä kuopusta rakastin koko sydämestäni siitä huolimatta, että oli ruma vauva ja olisin rakastanut vaikkei olisi siitä koskaan komistunutkaan. Se, että myönnän reppanan olleen harvinaisen ruma vauva, ei tietenkään vähennä äidinrakkauden määrää :heart:

 

No mä en kyllä tuosta hermostuisi pätkääkään. Itse olen aina ihmetellyt, miten joidenkin mielestä vauvat ovat aina niin täydellisiä ja ihania. Olen saanut kummeksuvia ja paheksuvia katseita kertoessani mielipiteeni omista pojistani ääneen. Esikoinen näytti syntyessään aivan simpanssilta ja kuopus lähinnä avaruusoliolta. Vieläkin saatan sanoa, että "apinat, tulkaas syömään".

Pointti onkin siinä, (olen muuten varma, että joku lainaa tuon ylläolevan tekstin ja tekee lastensuojeluilmoituksen, sopisi niin tyyliin) että rakastan lapsiani yli kaiken, ja he ovat silmissäni maailman komeimpia poikia. Näyttää pahasi siltä, että jopa yleisen mielipiteen mukaan tuo vanhempi tulee olemaan kuumaa valuuttaa naismarkkinoilla ulkomuotonsa vuoksi, mutta on silti minulle oma pikku apina -hellittelynimi täynnä rakkautta. Ja vaikka lasteni ulkoiset avut olisivat ihan mitä hyvänsä, en ole kumpaakaan pitänyt pikkulapsina saati vauvoina kauniina. Pikemminkin jötkäleinä, sydämensärkijöinä, riiviöinä, apinoina, marakatteina, avaruusolioina ja niin edelleen. Ja aina pilke silmäkulmassa!

Eli jos meillä mies toteaisi jommasta kummasta lapsesta vauva-aikana, että onpas ruma lapsi, tietäisin lauseen merkityksen. Mies ei vaihtaisi mitään lapsissaan, ei yhtäkään ykssityiskohtaa, ja rakastaa heitä ehdoitta. Mutta varsinkaan vastasyntyneet eivät ole kauniita, eivät juuri koskaan. Minä en ainakaan ole nähnyt. Ne ovat limaisia, punakoita, turvonneita, mustelmaisia ja usein muodottomia ainakin kallon osalta. Kauniita? Ei. Rakkaita? Kyllä.

 

Meillä tytär oli vauvana kaunis. Siro, mutta vauvan pyöreyttä oli kuitenkin ja oli pienikokonen. Kaikki naapurit naiset kehu kilpaa ja ihastelivat tytärtä ja muutaman kerran kaupan kassajonoissakin, naiset ihasteli, että ompahan kaunis vauva. Nää naapurin naiset hyökkäs aina paikalle heti, kun näkivät, että ulos mentiin. Voi kun on kaunis tyttö ja ei mikään ihme, kun äitikin on niin kaunis nainen. Tytär nyt 3v ja on pitkä, hoikka, mutta edelleen hirmu siro. Kaunis on ja kaunis nainen on kasvamassa. Tyttärellä vaalee, pitkä tukka ja siniset silmät, jotka on kauniisti suuret. Siis on aivan valloittava tapaus ja kyllä, miehenikin on sitä mieltä, että tyttärestä on kasvamassa hyvin kaunis nainen .

Ite kyllä, kun liikun ihmisten ilmoilla, nään hyvin paljon kauniita lapsia. En tiä, missä nää liikkuu jotka näkee vain rumia aikuisia ja lapsia. Näen hyvin paljon kauniita naisia ja komeita miehiä ja kauniita lapsia. Mun mielestä lapset on sulosia ja yleensä kaikki lapset on kauniita. Hyvin harvoin olen nähny ruman lapsen, tasan yhden vauvan, joka oli... hmm.. vähän ufon näkönen, oli jotenkin semmonen pitkulapäinen.

Vauvat ja lapset on kauniita, nimittäin kaikki ne, mitä olen nähnyt. Paitsi tuo yksi :ashamed:. Missä liekkin te liikutte ja noilla kommenteilla, en yhtään ihmettele, että lapsilla ja nuorilla on hirveesti ulkonäköpaineita, koska ilmiselvästi aikuiset sen iskostaa päähän ja ventovieraat vielä.

 

Ei kiehdokkaan, mutta onhan se vähän hölmöä/omituista ottaa kumppaniksi joku jota ei pidä kivan näköisenä. Biologisessa mielessä kun on kumminkin kyse lisääntymisestä ja mahdollisimman hienojen jälkeläisten tuottamisesta.

Biologisesti on melkein mahdotonta kaikille saada biologisesti mahdollisimman hyviä jälkeläisiä tuottava kumppani.
Eli, jos omat geenit ei ole ihan kohdillaan, niin on vaikea saada sitä ihan parasta mahdollista geenipoolia omaavaa kumppaniakaan.
On niitä, jotka voivat vain valita kumppaninsa.
Sitten on niitä, jotka joutuvat vähän tinkimään jostain.
Viimeisenä on niitä, jotka ottavat mitä saavat ja mitä on jäänyt jäljelle.

Höh... kuulostipa karulle. Mutta noinhan se todellisuudessa menee, vaikka tietysti me ollaan kaikki sitä mieltä, että se sisin on se tärkein

 

Ja siis useimmiten mun mielestä lapset on kyllä varsin söpöjä. En rumia muista nähneeni.

 

Mulla on yksi söpö tyttö ja yksi todellinen kaunotar. Poika on tavallinen pulliainen mutta pidän häntäkin komeana koska hän omaa niin paljon isänsä (on täysi kopio) piirteitä joista minä taas ymmärrettävästi pidän.

Tosiasia on että jotkut lapset näkee ulkonäöllisesti jopa rumina. Sen toteamisessa ei ole mitään väärää (ei vaikka se olisi oma lapsi) mutta sen tiedottaminen tai korostaminen on hyvin väärin. Mutta eihän tämä isä sitä ole tehnytkään. Mutta nähtävästi olisi pitänyt jättää kertomatta puolisollekin.

 

Mä olin kyllä ruma vauva. Ihan oikeasti, äitikin sen myönsi että ethän sä silloin mikään kaunotar ollut...Hehe. Mutta musta kuorioutui jo parivuotiaana tosi söpöliini ja nykyään aikuisena olen ihan katseenkestävä.

 

[QUOTE="lissu";28970875]Toivottavasti tyttö ei saa koskaan tietää, mitä hänen isänsä (ja äitinsä) hänestä ajattelee... Uskomatonta. En voisi koskaan kuvitellakaan, että mieheni edes ajattelisi lastamme rumaksi :O.[/QUOTE]

Mä ja mun mies ollaan sit varmaan ihan kauheita ihmisiä kun molemmat ollaan sitä mieltä että meidän poika oli vauvana aika ruma. Onneksi nyt kolmen vanhana hän on oikein söpö, muidenkin ihmisten mielestä. Vauvana (alle 6kk) hän nyt vaan ihan oikeasti muistutti enemmän vanhaa miestä spede-kampauksineen ja roikkuvine poskineen. Ei me sitä koskaan kellekään ulkopuoliselle sanottu, mutta usein naurettiin keskenään että meille syntyi vanha mies vauvaksi.

 

Meidän esikoinen oli yhdessä vaiheessa vauvana, jos ei nyt ruma, niin aika hassun näköinen. Kolmoisleuka, naama täynnä finnejä, ja kaikissa kuvissa silmät puoliksi ummessa niin että näyttää olevan kännissä Silti se oli hellyyttävä ja rakas, ja nykyään on oikein suloinen kaikin puolin.

 

Ei kiehdokkaan, mutta onhan se vähän hölmöä/omituista ottaa kumppaniksi joku jota ei pidä kivan näköisenä. Biologisessa mielessä kun on kumminkin kyse lisääntymisestä ja mahdollisimman hienojen jälkeläisten tuottamisesta.

No tuo nyt on äärimmäisen kapeakatseinen kommentti. Ei kaikki ole kiinnostuneita ulkonäöstä.

 

No tuo nyt on äärimmäisen kapeakatseinen kommentti. Ei kaikki ole kiinnostuneita ulkonäöstä.

No mut jos ei oo ulkonäöstä kiinnostunut, niin tuskin sanoo ketään myöskään rumaksi?

 

No mut jos ei oo ulkonäöstä kiinnostunut, niin tuskin sanoo ketään myöskään rumaksi?

Niin, en tiedä miten kukin missäkin tilanteessa käyttäytyy. Ihmiset on niin erilaisia.

 

Minä voin kyllä äitinäkin sanoa, että meidän kolmas lapsi ei ole kovinkaan kaunis. Kaksi ensimmäistä olivat kuin pieniä nukkeja vauvoina ja taaperoina, tämä kolmas on sellainen jöntikkä. Edelleen voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että lasten piirteitä katsoen, uskon että tuosta kolmannesta kasvaa kuitenkin porukan "komein kolli" isona.

 

esikoinen oli kaunis vauva, pieni & siro. monet ihastelivat "miten kaunis tyttö" meillä on, jopa ventovieraat.
nyt neljävuotiaana se kauneus on karissut, mutta neidistä on kasvanut persoonallisen söpö, tai sitä mieltä minä ainakin olen. oln edelleen pitkä & hoikka, ties vaikka tytöstä tulisi koripalloilija







nuorempi oli taas vauvana varsinainen sumopainija & edelleenkin, vuoden iässä on rotevarakenteinen.
hoikistunut kyllä kun liikkeelle lähti, mutta ei tälle siskonsa ruuminrakennetta saa millään! monet ihastelevat miten suloinen "vauva" meillä on, ilmeisesti nuo
pyöreät posket ja pyöreät, kirkkaanharmaat silmät herättävät ihastusta vaikka tämä ei mikään kaunis lapsi olekkaan .on vauvamaisemman näköinen kuin siskonsa ikinä, mikä vetoaa moniin ihmisiin.

myönnän siis, että tyttäreni eivät ole kauniita mutta eivät he ole rumiakaan.
harva lapsi on ruma, suurin osa on aivan suloisia ja monilla on yksi tai useampi viehättävä piirre, joka kääntää katseen kuten luonnonkiharat hiukset, pitkät ripset tai pisamat.. vain yhden sellaisen lapsen tiedän,joka vauvana oli melkoisen rujonnäköinen eikä vieläkään, koululaisena ole "söpö" miltään suunnalta katsottuna :O

 

kaksiviikkoinen on vielä helposti turvoksissa synnytyksen jäljiltä
ulkokuori muokkaantuu tuosta vielä moneen kertaan

 

Hieman tahditonta, mutta on lapsissa eroja, eikä sen tunnustaminen ole itselleni ollut hankalaa. En ole niitä äitejä, jotka pitävät lapsiaan maailmankaikkeuden kauneimpina/komeimpina ihan vain sillä perusteella, että lapset ovat omia.

Minä ajattelen samoin. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta tosi asia on että ainakana toinen heistä ei ole mitenkään erityisen näköinen. Kuulostaa pahalta varmaan sellaisen korviin jonka mielestä kaikki lapset on kauniita (not), mutta ei se minun rakkauttani lasta kohtaan vähennä mitenkään

Ääneen en tätä kyllä sano koskaan ikinä muulle kuin omalle miehelleni.

 

Mä varmaan nauraisin tuollaiselle, vaikka itse en pidäkään ketään lasta rumana (en tosin kauniinakaan monia, en edes omaani).
Down-lapset tosin ovat yleensä kauniita, sellaisia usvaisia ja herkän näköisiä.

Sellaisista tosi kauniista/söpöistä lapsista muuten harvoin tulee kauniita aikuisia ja taas kauniista aikuisista moni on ollut lapsena aivan tavis tai jopa omituisen näköinen.