Mies sanoi ikävästi

[Liia.]

Kyllä, olen itsekin aika kova huomauttelemaan asioista, mutta ne ovat yleensä sellaisesta asiasta, että mies kyllä olettaa minun osallistuvan hänen sukunsa kekkereihin, mutta häntä ei itseään kiinnosta tulla minun puolen suvun juhliin. Tai edes käymään, kun minun sukuni asuu kaukana. Asumme siis miehen lapsuudenkodin lähistöllä ja muutin tänne sillä ehdolla että käymme usein minun sukulaisteni luona. No emme käy. Tai saan minä mennä lasten kanssa kun huvittaa, mutta mies ei vaivaudu.

No. Tänään riitelimme jälleen samasta asiasta, minulla siis sukujuhlat tulossa eikä miestä huvita lähteä, mutta minun oletetaan tulevan miehen isän synttärikahville. Ei varmaan tarvitse edes mainita, ettemme käy koskaan minun vanhempieni luona kun heillä on syntymäpäivät... Ja sitten mies suuttui sananvaihdon jälkeen ja lähti taas kävelemään kesken minun lauseeni pois. Soitin perään ja sanoin, että hän ei voi lähteä kesken, että se on epäkohteliasta. Silloin mies sanoi, että "luuletko, että yksikään äijä jaksaisi sua kun valitat aina?" Eli miehen mielestä en kelpaa kellekään... Tästä olemme puhuneet paljon - mies ei anna koskaan mitään positiivista palautetta ja nyt vielä sanoi noin. Minusta tuntuu, etten ole minkään arvoinen.

Olen yrittänyt näyttää paremmalta mieheni silmissä, meikannut ja huolehtinut ulkonäöstä, mutta hän ei sano mitään. Tänään sitten olin tilaamassa aikaa ripsienpidennykseen, niin siihen miehellä oli mielipide: "Et kai sä semmosia laita. Ne on kauheita!" Mutta facessa kyllä tykkäilee muitten naisten kuvista, varsinkin niistä, jossa on laittauduttu ja ripsienpidennykset ja muut. En tajua.

Jotain tässä on nyt menny iteltä ohi, mutta mitä? Minulla on itsetunto töys nolla, mutta silti mies olettaa, että jaksan aina tehdä niin kuin hän haluaa. Mitä ihmettä täällä on meneillään? Auttakaa

 

[vierailija]

Ei se mies edes tiedä miltä ripsienpidennykset näyttää. Luulee, että Kim Kardashianilla on naturaaliripset ja se on vaan tumma. Ja sitten toisaalta kun vähättelee, että ne on ihan kauheet, niin se on olevinaan sellaista positiivista, että kyllä kelpaat ihan sellaisena suihkunraikkaana, vaikka oikeasti on tietysti tosi kiva kun oletkin vähän laitetumpi.

Sukulaisten luona vierailu on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta tasapuolisuus olisi kiva, mutta sitten taas toisaalta on ihan luonnollista, että lähellä asuvia näkee enemmän. Jos voi tehdä parin tunnin pikareissun, niin onhan se helpompaa vs. tuntien ajaminen tai yöpyminen muiden nurkissa. Toisaalta ei kyllä pitäisi vaatia toiselta mitään, jos ei itse viitsi panostaa. Eikä vittuilla. Sellaiset itsestäänselvyydet vain usein unohtuu parisuhteessa.

 

[vierailija]

Mun mies on viimeksi käynyt 6v sitten mun vanhemmilla... 400km...ite ajelen sinne lasten kanssa 4-5 kertaa vuodessa. Miehen vanhemmat asuu lähimmässä kaupungissa, joten heillä käydään useampi kertaa kuukaudessa...
En jaksa asiasta riidellä, olkoot käymättä, en mäkään joka kerta lähde sen vanhemmille, vaan saatan jäädä esim kotiin siivoamaan.

 

[vierailija]

Mies on tottunut siihen, että sinua saa kohdella kuin kynnysmattoa.

Tiedän tuon. Olen ollut tuossa tilanteessa. Miehelle oli järkyttävää kun aloitin oman tahtoni näyttämisen: en mennyt tilaisuuksiin, joihin en halunnut, laitoin itseäni nätiksi kun halusin, laihdutin koska itse halusin, menin kavereiden kanssa iltaa viettämään kun halusin, en enää muistuttanut miehen sukulaisten merkkipäivistä (mies sai haukut äidiltään kun ei oltu lähetetty synttärikorttia), en tehnyt ruokaa vaikka miehen lempiruokaa ei enää ollut jne.

Nyt olen minäminäminä-vaiheessa. Tämä suhde on tullut tiensä päähän, mutta silti: minä kelpaan tällaisena ja olen ihan hyvä ihminen. Näin olen päättänyt.