Mies sanoi, ettei halua enää mua kuten ennen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pahaolla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pahaolla

Vieras
Se tuntui todella pahalta. Valmiiksi jo tuntui että olen pilalla, että kukaan ei enää koskaan haluaisi mua. Suhteemme koki siis todellisen kolauksen, kun jouduin raiskauksen uhriksi tutun toimesta vajaa vuosi sitten.
Mä masennuin, söin lääkkeitä jotka vei viimeisenkin ruokahalun. Laihduin melkein 15 kiloa, se heikensi itsetuntoani entisestään sillä rakastin muotojani. Tuntuu, että musta ei ole enää mitään jäljellä, mitään sellaista mikä ennen olin, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Seksielämämme on kuivunut kasaan. Viimeksi harrastimme seksiä kolmisen viikkoa sitten. Muutenkin tuon tapahtuneen jälkeen seksi jäi, mutta kun mä olin valmis, ei poikaystäväni enää halunnutkaan. Kun puhuimme asiasta, hän sanoi että ei enää halua mua, hän sanoi että se ei johdu musta, mutta tiedän että tottakai se johtuu. Mä olen ulkoisesti kuin joku pikku kakara, mussa ei ole mitään kaunista ja naisellista kuten ennen, hän ei pidä mua enää samana ihmisenä. Tuntuu pahalta, että edes hän ei enää halua mua.
 
Minä minä minä.

Se, että sinä olet päässyt pahimman yli, ei tarkoita että mies olisi.

Sinä et tiedä mitä miehen päässä liikkuu, joten puhekanavat auki ja jos ei muu auta niin terapiaa.
 
Minä minä minä.

Se, että sinä olet päässyt pahimman yli, ei tarkoita että mies olisi.

Sinä et tiedä mitä miehen päässä liikkuu, joten puhekanavat auki ja jos ei muu auta niin terapiaa.

Olipa TODELLA tökerö ja tunteeton kommentti. Raiskatun tehtävä ei ole joutua hoivaamaan muita ihmisiä, joille raiskaus on muka raskas asia, vaikka eivät ole sitä edes kokeneet.

Ap, olethan ottanut yhteyttä tukinaiseen? Sun kannattaa yrittää rakastaa nyt itseäsi ja pitää itsestäsi huolta, eikä miettiä niin paljon miehen haluamisia. Sun ei kuuluis joutua kuulemaan tollasta mieheltäs, eikä sun kuuluis nyt olla se joka tukee muita. Sä tarttet tukea!
 
  • Tykkää
Reactions: Joxu ja astrolabe
Suojele jooko, itseäs myös sen verran, ettet avaa sydäntäs täällä. Joku saattaa satuttaa sua sanoillaan tosi pahasti etkä varmana tartte sellasta. Tukinaiseen voi soittaa ilmaiseksi ja sieltä saa ilmaista keskusteluapua myös ja vertaistukea.

Mutta raiskaus ei voi sua pilata tai viedä sun haluttavuutta ja sä toivut vielä. Ajan myötä sun tulee parempi olla, kunhan saat puhuttua ton asian puhki.
 
Olipa TODELLA tökerö ja tunteeton kommentti. Raiskatun tehtävä ei ole joutua hoivaamaan muita ihmisiä, joille raiskaus on muka raskas asia, vaikka eivät ole sitä edes kokeneet.

Ap, olethan ottanut yhteyttä tukinaiseen? Sun kannattaa yrittää rakastaa nyt itseäsi ja pitää itsestäsi huolta, eikä miettiä niin paljon miehen haluamisia. Sun ei kuuluis joutua kuulemaan tollasta mieheltäs, eikä sun kuuluis nyt olla se joka tukee muita. Sä tarttet tukea!

Oli tossa ihan asiaakin, Kepsiksellä.
 
Minä minä minä.

Se, että sinä olet päässyt pahimman yli, ei tarkoita että mies olisi.

Sinä et tiedä mitä miehen päässä liikkuu, joten puhekanavat auki ja jos ei muu auta niin terapiaa.
Oot kyllä idiootti. Ei raiskatun tehtävä ole toimia minään tukihenkilönä toiselle, joka ei sitä ole edes itse joutunut kokemaan. Mieshän siinä omaa napaansa miettii eikä nainen. Kun häntä on nyt se raiskaus muka järkyttänyt niin paljon, että on oikeutettu loukkaamaan toista tuollaisilla kommenteilla.

Vai onko sun mielestä miesparka joutunut kokemaan vääryyttä, jos ap:lle ei seksi maistunut heti raiskauksen jälkeen? Nyt on miehellä sitten oikeus antaa samalla mitalla takaisin?
 
[QUOTE="Vieras";28499999]Oot kyllä idiootti. Ei raiskatun tehtävä ole toimia minään tukihenkilönä toiselle, joka ei sitä ole edes itse joutunut kokemaan. Mieshän siinä omaa napaansa miettii eikä nainen. Kun häntä on nyt se raiskaus muka järkyttänyt niin paljon, että on oikeutettu loukkaamaan toista tuollaisilla kommenteilla.

Vai onko sun mielestä miesparka joutunut kokemaan vääryyttä, jos ap:lle ei seksi maistunut heti raiskauksen jälkeen? Nyt on miehellä sitten oikeus antaa samalla mitalla takaisin?[/QUOTE]

Mäkä mäkä. Fakta on vaan se että asia vaikuttaa molempiin, ja ilmeisesti nainen on toipumisessaan pitemmällä kun voi ajatella seksielämän jatkamista, mies ei.

Ei raiskaus kosketa vain uhria.

Onko jotenkin röyhkeää todeta tosiasiat? Eikö muka miehellä ole mitään oikeutta olla sekaisin ja hukassa?

Olihan tuo kirjoitus tuosta parisuhdeongelmasta aikalailla ainoastaan naisen näkövinkkelistä (kun minä...) Ei mitään arvailua edes siitä että jospa miehellä onkin vaikeuksia käsitellä asiaa? Eli ei mitään yritystä miettiä asioita muulta kantilta kuin siltä että "kun minä..."

Ymmärrän hyvin että parisuhde menee pipariksi ja joiltain osin tauollekkin toipumisen ajaksi, jos suhde vaan kestää tämän toipumisen yleensäkin, monet ei kestä.

Mutta sitä en ymmärrä että ikäänkuin se parisuhteen toinen osapuoli ei kokisi minään asiaa eikä saisi olla pihalla siitä että mitä nyt. Vaikeuksia selvitellä tunteitaan ja olojaan jne.

Älkää mielensäpahoittajat nyt viittikö joka hiton asiasta alkaa lässyttämään. En minä tässä ole haukkunut ketään tai vastaavaa.
 
[QUOTE="Vieras";28499999]Oot kyllä idiootti. Ei raiskatun tehtävä ole toimia minään tukihenkilönä toiselle, joka ei sitä ole edes itse joutunut kokemaan. Mieshän siinä omaa napaansa miettii eikä nainen. Kun häntä on nyt se raiskaus muka järkyttänyt niin paljon, että on oikeutettu loukkaamaan toista tuollaisilla kommenteilla.

Vai onko sun mielestä miesparka joutunut kokemaan vääryyttä, jos ap:lle ei seksi maistunut heti raiskauksen jälkeen? Nyt on miehellä sitten oikeus antaa samalla mitalla takaisin?[/QUOTE]

Tukihenkilönä? Eikö suhteessa kuulu osata ajatella sitä että toinen voi kokea asioita toisin kuin sinä tai tarvitsee aikaa enemmän kuin sinä käsitellä jotain? Puhuminen on tietenkin täysin poissa laskuista kun jotain elämää muuttavaa tapahtuu.

Ja mistä helvetistä nyt loikattiin siihen että mies jotenkin kostaa haluttomuutta? Ai mies on automaattisesti tunteeton kostaja jos ei hyppää sänkyyn sitten kun nainen tuntee olevansa valmis? Kyse ei voi olla siitä että mies ei ole saanut käsiteltyä asioita?

Miksi oletus että mies on jotenkin yrittänyt saada seksiä aiemmin ja nytten sitten kostaa?

Ei herranen aika tätä touhua.
 
Mäkä mäkä. Fakta on vaan se että asia vaikuttaa molempiin, ja ilmeisesti nainen on toipumisessaan pitemmällä kun voi ajatella seksielämän jatkamista, mies ei.

Ei raiskaus kosketa vain uhria.

Onko jotenkin röyhkeää todeta tosiasiat? Eikö muka miehellä ole mitään oikeutta olla sekaisin ja hukassa?

Olihan tuo kirjoitus tuosta parisuhdeongelmasta aikalailla ainoastaan naisen näkövinkkelistä (kun minä...) Ei mitään arvailua edes siitä että jospa miehellä onkin vaikeuksia käsitellä asiaa? Eli ei mitään yritystä miettiä asioita muulta kantilta kuin siltä että "kun minä..."

Ymmärrän hyvin että parisuhde menee pipariksi ja joiltain osin tauollekkin toipumisen ajaksi, jos suhde vaan kestää tämän toipumisen yleensäkin, monet ei kestä.

Mutta sitä en ymmärrä että ikäänkuin se parisuhteen toinen osapuoli ei kokisi minään asiaa eikä saisi olla pihalla siitä että mitä nyt. Vaikeuksia selvitellä tunteitaan ja olojaan jne.

Älkää mielensäpahoittajat nyt viittikö joka hiton asiasta alkaa lässyttämään. En minä tässä ole haukkunut ketään tai vastaavaa.
Olet täysin oikeassa mutta haaskaat aikaasi näiden kanssa.

Mitenkään väheksymättä mitä ap on joutunut kokemaan, on huvittavaa että hänen mukaansa "seksielämä on kuivunut kasaan" kun seksiä ei ole harrastettu kokonaista KOLMEEN VIIKKOON". Jollakin on vielä paljon opittavaa elämästä ja paljon pettymyksiä kokematta jos tuo on asenne.
 
[QUOTE="osku";28500109]Vika ei ole sinussa vaan poikaystävässä. Joku toinen mies varmasti rakastaa ja haluaa sinua kunhan pääset nykyisestä eroon.[/QUOTE]:laugh:

Aina sama laulu tällä palstalla. Jos tämän palstan ohjeita noudatettaisiin niin palstaämmien miehet vaihtuisivat lähes päivittäin.
 
Jep, miehelle ei ehdottomasti mitään tukea! Miehet ovat tunteettomia panokoneita, ei tällainen pieni ja mitätön asia heihin voi vaikuttaa!
Järki käteen ämmät.
 
Voihan sitä asiat sanoa "nätisti", vaikka miten ois faktaa. Eihän tosta raiskauksesta ole vielä vuottakaan. Jättää varmasti jälkensä lopunelämäksi, puhumattakaan siitä että jaksaisi kauheasti miettiä poikaystävän tuntemuksia tässä asiassa. Ja ap nimenomaan tuli tänne kertomaan omasta pahasta olostaan eikä muiden pahoista oloista.

Siinä Kepsis on oikeessa et puhua kannattaa. Ja asia tuskin kertapuhumisella paranee, mut siitä se lähtee. Poikaystäväsi kyllä sanoi ikävästi. Haluttomuus on ok, mutta tollanen, ettei halua sua...kuin veistä iskisi haavoihin. :(
 
Mäkä mäkä. Fakta on vaan se että asia vaikuttaa molempiin, ja ilmeisesti nainen on toipumisessaan pitemmällä kun voi ajatella seksielämän jatkamista, mies ei.

Ei raiskaus kosketa vain uhria.

Onko jotenkin röyhkeää todeta tosiasiat? Eikö muka miehellä ole mitään oikeutta olla sekaisin ja hukassa?

Olihan tuo kirjoitus tuosta parisuhdeongelmasta aikalailla ainoastaan naisen näkövinkkelistä (kun minä...) Ei mitään arvailua edes siitä että jospa miehellä onkin vaikeuksia käsitellä asiaa? Eli ei mitään yritystä miettiä asioita muulta kantilta kuin siltä että "kun minä..."

Ymmärrän hyvin että parisuhde menee pipariksi ja joiltain osin tauollekkin toipumisen ajaksi, jos suhde vaan kestää tämän toipumisen yleensäkin, monet ei kestä.

Mutta sitä en ymmärrä että ikäänkuin se parisuhteen toinen osapuoli ei kokisi minään asiaa eikä saisi olla pihalla siitä että mitä nyt. Vaikeuksia selvitellä tunteitaan ja olojaan jne.

Älkää mielensäpahoittajat nyt viittikö joka hiton asiasta alkaa lässyttämään. En minä tässä ole haukkunut ketään tai vastaavaa.

Olen samoilla linjoilla, että raiskaus koskettaa kaikkia. Olkootkin uhrilla vaikeinta, niin usein unohdetaan miten ongelmaa pitäisi käsitellä yhdessä kuin eristäytyä kukin tahoilleen. Miehille tilanteessa on usein vielä päälle iskevä avuttomuuden tunne, ettei osaa pitää huolta ns. heikommasta asiasta.

Ystäväni raiskattiin, mies veti tuttua raiskaajaa turpiin isommalla porukalla, mutta ei se mitään auttanut. Kun nainen ei hoitanut asiaa terapiassa saati puhunut sitä auki se asia kummittelee siinä perheessä vielä 15 vuoden jälkeen. Joten ei tässä auta sovitellen supatella, vaan ihan oikeasti ap:n pitää mennä hakemaan apua, terapiaa ja se juttu pitää avata miehen kanssa nyt ihan heti. Onko itkut itketty? Huudot ja raivot koettu? Ylipäätään avattu ne tunnelukot.
 
[QUOTE="Vieras";28500282]Jep, miehelle ei ehdottomasti mitään tukea! Miehet ovat tunteettomia panokoneita, ei tällainen pieni ja mitätön asia heihin voi vaikuttaa!
Järki käteen ämmät.[/QUOTE]

Noh, jos ap:n mies EI olisi tunteeton (pano)kone, niin se ei töksäyttäisi puolisolleen, joka on vasta vähän aikaan sitten RAISKATTU, että "mä en halua sua enää"...
Mies halusi lyödä lyötyä ja siinä onnistui.
 

Yhteistyössä