Mies reissutyössä+ lapsenhoito+kotityöt???

Heipä hei!

Avomieheni on reissutyössä, ollut koko yhdessä olomme ajan. Lapsen synnyttyä (nyt 1vuotias) asiat alkoi hankaloitua. Kumpikaan ei tunne saavansa tarpeeksi omaa aikaa ja riidan aiheita on toki muitakin. Olen pari kertaa pakannut tavaroita mukaan ja muuttanut pojan kanssa vanhempieni luokse (todella nöyryyttävää) pariksi yöksi, kun miehen kanssa tilanne käynyt liian tukalaksi. Tällä viikolla viimeksi.
Mieheni on erittäin kovaluonteinen ja periksiantamaton. Tuntuu, että hän on liian vahva minulle...en vain tahtoisi perheen hajoavan ja kaiken lisäksi rakastan miestäni!

Asiaa hankaloittaa myös se, että olen raskaana ja lapsi syntyy keväällä. Eli riitamme taitaa vain suureta entisestään...

Haluaisin tietää, KUINKA MUILLA KOTIHOMMAT JA LASTENHOITO JAETAAN????
Meillä mies ei siivoa, koska ei kuulema sotkekkaan, koska on reissussa (ma-to reissussa, pe-su kotona). Astioita hän pesee asttianpesukoneella, omasta halustaan. Lapsen hoito jakautuu melkolailla puoliksi, JOS hän on kotona. Olen vain paljon enemmän lapsen kanssa kuin hän (hänen kotona ollessaan eli viikonloppuisin), samaa mieltä ovat myös läheiset, mutta mieheni on ehdottomasti eri mieltä. Olen ehdottanut selvää jakoa lapsen hoidon suhteen, mutta ei käy, ei minkäänlaiset sopimukset. Ihmekkös tuo, ettei käy...

Voisin kirjoittaa vaikka millä mitalla...jos on kohtalotovereita tai muita halukkaita kirjeenvaihtoon, niin ilmoittele sähköpostiosoitteesi! Olen 28 -vuotias.

T: Lotta

 

Oiskohan näitä asioita kannattanut ajatella ennen lasten tekoa. Jos haluaa vain omaa aikaa, ei kannata tehdä lapsia.
Toiseksi, vastaan tähän samaa, mitä eräälle toisellekiin. Jos on riitoja ja ongelmia ja tavaroita pitää pakata, miksi ihmeessä aletaan tekemään toista lasta. Jos nyt jo kaikki menee p**lleen, niin mitä se toinen lapsi pelastaa.

Minusta on erikoista, että lapseen suhtaudutaan nykyisin kuin esineeseen. Lasketaan, kumpi sitä hoitaa, että toinen saisi omaa aikaa. Eikö lapsi kuulu perheeseen ja perheen pitäisi toimia yhdessä. Näin ainakin olen itse kävittänyt, että perhe on yhteisö, missä ei eritellä sitä, kuinka paljon kukin viettää aikaa kenenkin kanssa ja kuinka monta prosenttia aikaa saa kukin itselleen.
Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä. Omaa aikaa ehtii tulla muutaman vuoden päästä ihan tarpeeksi.

Suoraan sanoen, tilanteenne ei kovin hyvältä näytä. Jos miehesi on kovakourainen ja liian vahva sinulle, ihmettelen todella suunnattomasti, että luulitko toisen lapsen muuttavan tilannetta ja miestä toisenlaiseksi.

 

mulla mies oli vuoden toisella paikkakunnalla töissä ja näimme toisiamme vain 1-2 kk välein. eli lasten-j akodinhoito oli mn harteilla. anopilta ei saatu apua joten yksi oli yritettävä.

 

Hohhoijaalle!

Asiat ei ole todellakaan ihan niin yksinkertaisia. On todella helppoa moralisoida muita ja arvasin, että tällaistakin kommenttia tulee. Vaikeampaa on asettua toisen asemaan ja tuntea myötätuntoa. Ja juuri sitä kaipaan tässä tilanteessa, sekä ihan oikeita esimerkkejä kuinka kotityöt ja menemiset hoidetaan.

En halua eritellä asioita, enkä puolustella itseäni sinulle, koska se on turhaa ja kuluttaa vähätkin energiat, joita vielä löytyy. Sinunlaisiasi ihmisiä löytyy kourallinen ja toivon, ettet sinä eikä ne muut kaltaisesi kommentoi enää tätä asiaa. KIITOS!

T: Lotta

 

Ei kai se muu auta, kuin jättää tekemättä ne hommat. Kun kotityöt yms. on tarpeeksi kauan tekemättä, toinenkin ehkä alkaa tajuamaan, kuinka paljon vaativat vaivaa ja aikaa. Itsellä joskus toimi kohtuullisesti se, että sovittiin kummallekin omat kotityöt eli että mun vastuulla oli vessan pesu, miehen vastuulla imurointi, mun vastuulla ruoanlaitto, miehen vastuulla tiskaus jne. Kumpikin sitten hoiti omat vastuualueensa omalla tyylillään eli että tiskit tiskattiin vasta, kun astiat oli aika lopussa, mutta mies tiskasi, en minä. En kyllä ole itsekään ikinä ollut mikään suursiisti, joten ei rassannut esim. just se, että työt oli sitten pitempään tekemättä. Lapsen suhteen voisit tehdä vaikka siten, että ensi perjantai-illaksi katsot itsellesi jonkun menon ja yksinkertaisesti kävelet kämpästä ulos sinne omaan menoosi ja jätät mihen ja lapsen kahdestaan. Tällöin vastuu jää miehelle "väkisin", hän joutuu antamaan ruokaa lapselle ja laittamaan nukkumaan. kerrot tietysti ystävällisesti, että tulet kotiin siihen ja siihen aikaan, joka on riittävän kaukana, että esim. lapselle on jo välissä annettava ruokaa, laitettava nukkumaan jne. Harrastat tälläistä muutaman kerran, niin johan Siperia opettaa.

 

Yritä lähteä jonnekin ilman poikaasi. Jätä viikonlopuksi hänet miehesi hoiviin. Älä yritä siivota kotia ns. pyhäkuntoon viikonlopuksi, vaan pidä siivouspäivä vasta lauantaina tai sunnuntaina, kun miehesi on kotona. Koeta tehdä viikolla vain pakolliset työt. Jos mies ei näe omin silmin, kuinka paljon lapsen ja kodin hoitaminen vaatii aikaa, hänelle tulee tunne, ettei kotitöitä paljoa olekaan. Ota viikolle rennommin, kun miehesi on poissa. Yritä levätä silloin mahdollisimman paljon. Tehkää olonne lapsen kanssa niin mukavaksi kuin mahdollista.

Monelle miehelle reissutyö on pelastus kotitöistä ja lapsen hoidosta. Toisaalta heitä rasittaa matkustaminen. Ei sekään helppoa ole varsinkin, jos on pitkät ajomatkat. Jostakin on leipä yritettävä perheelle kuitenkin ansaita. Joskus reissutyöläisen perhe hajoaa vasta sitten, kun mies muuttaakin kotiin. Yhteistä arkea on vaikea opetella elämään, jos on vuosia eletty arkea erilleen.

 

Mitä te luulette sen miehen tekevän siellä reissutyössä? Lepäilevänkö?

Minä itse teen reissutöitä ja mies on kotona työttömänä lasten kanssa. Odotan kyllä, että koti on siivottu ja ruoka valmiina kun tulen perjantaina kotiin. En todella jaksaisi heti ensimäisenä alkaa kantaa mattoja ulos kun pääsen kotiin. Tai että se vähäinen aika, minkä ehtii ollla perheen kanssa, pesisin ikkukoita ja pyyhkisin pölyjä. Odotan kyllä, että mies ehtii kotona ollessaan nämä perushommat tehdä että minäkin ehtisin joskus levätä.

Alkuperäiselle ehdotan, että käske miehesi sanoa itsensä irti töistä ja jäädä kotiin ja lähde itse tienaamaan leipä perheelle. Siinä vaiheessa muista sitten, että aina töistä tullessa alat tehdä kotitöitä, että miehesi saa levätä raskaan kotipäivän jälkeen.
Tai ota avioero ja etsi sellainen mies, joka ei viitsi tehdä töitä. Oikeastaan siinä vaiheessa kun haaveilee perheen perustamisesta kannattaisi etsiä työtävieroksuva mies. Ei missään nimessä kannata mennä naimisiin miehen kanssa, joka joutuu olemaan vieraalla paikkakunnalla töiden takia.

Työttömät luuserit kunniaan. Eivätpähän itsekkäästi laiskottele työpaikalla vaan hoitavat pikkuvaimoaan ja tiskaavat tiskejä että pikkuvaimon ei tarvitse rasittaa itseään kun joutuu olemaan lapsen takia kotona.

Terveisin vihainen työäiti

 

Meillä hyvin samanlainen tilanne, mies reissussa su illasta to iltaan. Meillä on kolme lasta 12,7 ja 4,5kk.
Viikonloppuisin tulee miehen tyttö meille.
Välillä tuntuu ettei millään jaksa yksin vastata kaikesta, Mutta erona tilanteeseesi meillä mies kyllä osallistuu kotihommiin ollessaan kotona, myönnän et siitä huolimatta kiukuttelen hänelle väsymystäni.

Ymmärän tietty sen et töissä pitää käydä, mut kuitenkin...

Laita Lotta mulle viestiä, ymmärrän taatusti tilanteesi. Voimia!!!! :hug:

 

Kyllähän työssäkin voi levätä kotiasioilta, vaikka painaisi duunia hartiavoiminkin \|O . Saa nukkua yönsä heräilemättä lasten itkuihin ja voi pistää pitkäkseen heti töistä tultuaan. Toista se olit itsellä, kun tuli pienten lasten kanssa työpäivän jälkeen kylmään taloon umpihangen taakse ja alkoi ensimmäiseksi pukata lunta tieltä, että pääsisi laittamaan nälkäisille lapsille ruokaa ja tekemään tulta pirtin uuniin, jotta saisi sen verran lämmintä lapsille, että voisi riisua ulkohaalarit heidän päältänsä pois \|O . Tunsin enemmän itseni mieheksi kuin vaimoksi. Piti miehen poissa ollessa oppia teroittamaan sekä kyntensä että kirveensä.

Ei käy kateeksi reissumiesten vaimot. :\|

Kotityöt kuuluvat sekä miehelle että vaimolle yhdessä, oltiinpa viikot sitten saman tai eri katon alla. Jos mies tienaa reissutyössä niin hyvin, ettei hän katso tarvitsevansa osallistua kodin siistimiseen, hän varmaan pystyy palkkaamaan siivojan.

 

Miellä mies on myös reissutyössä ja perheesä neljä lasta, kaksi yhteistä ja kaksi miehen. Meillä ostetaan apua. Pyykit pesetän pesulassa (asumme maalla, ja täällä on pieni, varsin edullinen pesula) Siivoojaa olen käyttänyt joitakin kertoja, palvelun voi hyödyntää verotuksessa. Välillä pyydän naapurin tyttöä katsomaan hetkeksi lapsia, niin että pääsen lenkille koiran kanssa.

Vapaa-ajalla mies (nykyisin) osallistuu tasapuolisesti kotihommiin ja lasten kanssa olemiseen. Omaa aikaa meillä ei juurikaan ole, emme esim käy harrastuksissa yksin.

Viikonloput on hoidettu niin, että kumpikin saa yhtenä yönä/aamuna nukkua rauhassa ja pitkään ja toinen hoitaa lasten aamutoimet. Tämä on mulle tosi tärkeä asia. Meillä minä hoidan lasten yöheräämiset, kun nukahdan helposti uudelleen. Mies jos nousee, niin ei saa nukuttua pitkiin aikoihin.
Toivottavasti saat miehesi osallistumaan jatkossa enemmän.

 

Meillä mies on reissussa n.5 pvä viikossa ja itse olen töissä, meillä on kolme lasta, kaikki alle kouluikäisiä. Asutaan omakotitalossa ja tontti on todella iso, lumenauraamiset + ruohonleikkuut kuuluvat minulle sekä lämmittämiset talvella puiden kantamisia myöten. Olen itse näihin järjestelyihin suostunut. Mies osallistuu kotona olleessaan kaikkiin kotitöihin ja paljon yritän tehdä valmiiksi ennen hänen kotiintuloansa ettei kallisarvoista aikaa menisi hukkaan, yritämme käyttää yhteisen aikamme lasten kanssa olemiseen. Lapset ovat aina sairastaneet paljon ja siitä vastuun kantaminen on ollut raskasta sekä yövalvomiset jotka luonnollisesti lankeavat minun harteilleni miehen poissa ollessa. Silti en valita. Vapaapäiviä ei viitsi tuhlata turhanpäiväisiin riitoihin ja toisen naama ei kyllästytä vielä näin 14 vuoden jälkeenkään kun nähdään kuitenkin aika vähän. Miehen kanssa suhdetta hoidetaan parilla omalla vkl-reissulla vuodessa. Eikä se reissaaminen miehellekään herkkua ole, pitkiä työpäiviä, paljon ajamista kelillä kuin kelillä ja yksin, joskus huonolla omallatunnolla kun tietää että täälläpäässä vaimo on kovilla yövalvomisten ja sairasteluiden takia.

 

Itselle ei ole ajankohtaien ongelma, mutta olen kyllä sillä kannalla mahdollisesti tulevaisuutta ajtellen, että reissutyö ja pienet lapset ei oikein sovi yhteen. En ole oikein koskaan voinut käsittää sitä, että miksi sitten hommataan niitä lapsia pitkä liuta, kun ei voida ytän takia niiden kanssa olla? Kyllä kotona olevan puolison lisäksi lapset kärsii. Hirveä vastuu jää yskin kotona olevalle. Itse en kyllä suostuisi olemaan "yksinhuoltaja", enkä toisaalta ottaisi pelkästään itsekkäästi matkustusta vaativaa työtäkään silloi kun lapset on pieniä. Eihän se vaihe kuitenkaan niin kauaa kestä, pahin vaihe muutaman vuoden. Sen ajan voi kyllä aivan hyvin olla jossain mahdollisesti pienempi palkkaisessa päivätyössä, josta pääsee kotiin silloin kuin pitää. Ja omaa uraa pääsee sitten taas edistämään muutaman vuoden päästä.

 

Meillä hommat hoituu niin että miehen ollessa poissa tai vain nukkumassa kotona käydessä minä teen kaiken. Lakanat korkeintaan vedetään yhdessä jos sattuu aikaa olemaan yöllä ennen nukkumaan menoa. Miehen ainut homma on (mikäli on ollut yön kotona) hoitaa roskat aamulla lähteissään roskikseen. Mutta miehen vapaapäivät on sitten niitä, kun hommat jaetaan tilanteen vaatimalla tavalla parhaiten puoliksi: esim että mies ottaa neidin ja minä teen suursiivouksen yksin ja rauhassa (se on jo minulle sitä paljon puhuttua omaa aikaa), ja molemmat saa tavata omia kavereitaan, joskus pyhitetään yksi ilta ja yö yhdessä olemiselle. Ei mitään sen suurempia järjestelyjä ole miehen työ vaatinut meidän kummankaan arjelta: toki välillä tympii, mutta suoraan sanottuna en osaisi elää miehen kanssa joka olisi normaalisti kaikki arki illat ja viikonloput kotona. Nautin kaksin olosta neidin kanssa, ja siitä että saan asiat miehen poissa ollessa hoitaa täysin mieleiselläni tavalla. Olen kuulemma outo. Ja monien mielestä meillä on "todella älytön parisuhde. Voiko sitä parisuhteeksi kutsua ollenkaan??"

Tuli vielä mieleeni että todella jossain vaiheessa meillä myös oli kovasti tapetilla tuo oma aika: en jotenkin ymmärtänyt mitä mies valittaa, kun sehän on ilman lasta kaiket päivät aikuisten, puhetaidon omaksuneiden ihmisten kanssa. Mutta kun sitä aloin oikein miettimään, niin ei se niin ole. Tarvitsee mieskin sitä aikaa vain olla, tekemättä mitään. Joten molemmille siis on järjestetty niitä tunnin kahden pausseja, kun voi vaan olla. Tai tehdä mitä tykkää.

 

Mulla osittain sama tilanne, mies paljon työmatkoilla ja kun on töissä, niin tekee pitkää päivää. Ongelma on, kun mies haluaa omaa aikaa, ilmoitti juuri, että on erakkoluonne. Olisipa ilmoittanut sen seurusteluaikana.

Voisin kirjoittaa miehestäni kuten sinä:
\

Mieheni on erittäin kovaluonteinen ja periksiantamaton.
Meillä mies ei siivoa, koska ei kuulema sotkekkaan,
T: Lotta

Tylsiä tuollaiset jyrkät mielipiteet, ja siivottavaa ja järjestettävää tulee aina luonnostaan.

 

Täällä kans yksi reissumiehen vaimo. ikää pian 33 ja kaks lasta 5-ja 2-vuotiaat.

Miehen työ on epäsäännöllistä. kun ei ole keikkaa, niin on töissä toimistolla 8-16.Mutta esim. nyt loppuvuodelle on keikkaa niin ettei ole kun viikonloput ja joulun kotona :/

Asutaan kaukana sukulaisista 400-700 km päässä. Joten aikas yksin tässä taloutta pyöritän.

Aloitin työt syksyllä ja kyllä jo kämpästä näkee, että virtaa ei enää riitä... Eipä tule tartuttua imuriin niin usein kuin kotona ollessa Sen kyllä sanon ettei kämppä mikään kaatiskaan ole, nytkään ei ole olkkarinlattialla leluja.

Kun olin kotona, työnjako oli aika selvä. Jos mies oli keikoilla, minä hoidan hommat. Jos mies toimistolla, osallistuu lastenhoitoon ja viikonloppusin siivoukseen. Nyt oikeestaan mikään ei ole muuttunu, paitsi siis se että ité käyn töissä :/

Oikeestaan en voi enkä haluukkaan valittaa, ite ollaan lapset tehty ja tilanteet tiedetty.Ja lasten kanssa on ihanaa. Nyt haaveilen vielä yhdestä lapsesta ja että saisi vielä olla kotona On se vaan helpompaa (mun mielipide) ja kotikin olisi vähän paremmassa kunnossa.

 

Mulla oli sama tilanne vaan sill´ä erolla että meillä oli kolme alle 3v lasta miehen ollessa viikot poissa ja pe-su kotona.
Mä tein aivan kaiken yksin ja jos ja kun mies tuli kotiin viikonlopuksi oli niin "väsynyt" ettei enää jaksanut hoitaa lapsia ja kotia joten myös viikoloput kaatu mun päälle....
Mä voisin kirjotella enemmänkin... joten jos haluat ni kirjottele osotteeseen kidius_3@hotmail.com

 

\

Meillä hommat hoituu niin että miehen ollessa poissa tai vain nukkumassa kotona käydessä minä teen kaiken. Lakanat korkeintaan vedetään yhdessä jos sattuu aikaa olemaan yöllä ennen nukkumaan menoa. Miehen ainut homma on (mikäli on ollut yön kotona) hoitaa roskat aamulla lähteissään roskikseen. Mutta miehen vapaapäivät on sitten niitä, kun hommat jaetaan tilanteen vaatimalla tavalla parhaiten puoliksi: esim että mies ottaa neidin ja minä teen suursiivouksen yksin ja rauhassa (se on jo minulle sitä paljon puhuttua omaa aikaa), ja molemmat saa tavata omia kavereitaan, joskus pyhitetään yksi ilta ja yö yhdessä olemiselle. Ei mitään sen suurempia järjestelyjä ole miehen työ vaatinut meidän kummankaan arjelta: toki välillä tympii, mutta suoraan sanottuna en osaisi elää miehen kanssa joka olisi normaalisti kaikki arki illat ja viikonloput kotona. Nautin kaksin olosta neidin kanssa, ja siitä että saan asiat miehen poissa ollessa hoitaa täysin mieleiselläni tavalla. Olen kuulemma outo. Ja monien mielestä meillä on "todella älytön parisuhde. Voiko sitä parisuhteeksi kutsua ollenkaan??"

Tuli vielä mieleeni että todella jossain vaiheessa meillä myös oli kovasti tapetilla tuo oma aika: en jotenkin ymmärtänyt mitä mies valittaa, kun sehän on ilman lasta kaiket päivät aikuisten, puhetaidon omaksuneiden ihmisten kanssa. Mutta kun sitä aloin oikein miettimään, niin ei se niin ole. Tarvitsee mieskin sitä aikaa vain olla, tekemättä mitään. Joten molemmille siis on järjestetty niitä tunnin kahden pausseja, kun voi vaan olla. Tai tehdä mitä tykkää.

Tää on varmaan suora kopio mun elämästä! Mä nautin siitä kun saan tehdä tytön (kohta4v) kanssa asiat kuten haluan ja milloin haluan. Olen kylläkin itsekin töissä ja kotihommia tehdään sitä mukaa kun jaksetaan ja ehditään. Ei ne villakoirat ole vielä kertaakaan minnekään karanneet. Yhteinen aika on kortilla ja omaa aikaa on vähän, tai kuten itse olen ilmaissut, työ on mun oma aika! Kuitenkaan en voisi kuvitella asuvani miehen kanssa jolla on säännöllinen 8-16 työaika ja aina vapaat viikonloput, palaisi mun pelihermot.... Siis menisi vapaus tehdä asioita omalla tavallani. Tää on mun elämää ja mä pidän siitä!

 

Taitaa aloittaja olla aika laiska ihminen. Itse menin töihin äitiysloman jälkeen, koska jonkun se on sitä leipääkin perheelle hommattava. Miksi et mene töihin, niin voitte sitten yhdessä jakaa loput kotityöt? Kyllä voin molempia, sekä ansiotyötä, että kotiäitiyttä kokeneena sanoa, että kyllä työssäolo on raskaampaa. Oman lapsen kanssa oleminen on elämän suurin nautinto. Kun kävin töissä, oli miehen vastuulla siivous. Itse halusin olla vapaa-ajalla lapsen kanssa. En muuta vapaa-aikaa kaivannut, työtä ja sitten lapsen kanssa oloa. Nyt olen kotona toistaiseksi ja lapsia on jo kaksi. Hoidan ruoanlaitot ja perusimuroinnit ja siivoukset. illalla ja viikonloppuisin hoidamme molemmat lapsia ja teemme kotitöitä. Miksi teette toisen lapsen, jos jo nyt tappelette? Itse ainakin ajattelen, että raskaammaksi on mennyt toisen lapsen myötä.

 

Muutama kommentti vaan:
-Parisuhden ongelmissa EI juosta äidin ja isän luo karkuun..
- aviomiestä/vaimoa ei haukuta sukulaisille/ystäville
- jos lapsia hankitaan, turha kuvitella että kaikki jatkuu kuin ennenkin
- aviomiehelle/vaimolle ei aleta nalkuttamaan/valittamaan ensimmäiseksi tekemättömistä töistä/tasa-arvosta kun tulee reissutyöstä kotiin, kohta lakkaa tulemasta
-omaa vapaa-aikaa on kun lapset ovat päiväunilla!!
-siivoa kokoajan VÄHÄN niin ei tule kamalaa sotkua, ota pienetkin lapset mukaan
-tehkää yhdessäolo mukavaksi, menkää yhdessä uimaan, pizzalle yms.pois kotoa, piristää kummasti
- älkää pitäkö avioeroa edes vaihtoehtona
RAKASTA AVIOMIESTÄSI/VAIMOASI JA LAPSIASI JA NÄYTÄ SE MYÖS HÄNELLE JA LAKKAA VALITTAMASTA!!

 

Miehellä on siellä reissussa kaikki illat sitä omaa aikaa mitä ei ole sillä vaimolla joka on lapsen kanssa kotona.
Mä olin vuosikausia reissumiehen vaimo,kotona viisi lasta ja yksin hoidin.Tein kaikki huushollihommat yksin ettei miehen tarvitse tehdä mitään kun väsyneenä tulee kotiin.
Miehellä oli sitten se käsitys kun en viikonloppuisin siivonnut etten tee koskaan mitään siellä huushollissa.
Mies halusi levätä viikonloput kun kerran oli koko viikon ollut töissä,lapset taas olis halunneet että isä tekee heidän kanssaan jotakin kun kerran on kotona.
Mä koitin sanoa että olis kiva joskus käydä jossain kun en viikolla pääse niin mies totes että jaa nyt kun minä kerrankin olen kotona.
Niimpä mä sitten unohdin omat menoni.
Loppuaikoina oli sitten sitä että miehellä alkoi rahaa palaa tosi paljon reissuilla ja viikolla vastasi iltaisin juovuksissa puhelimeen.Viikonloput sitten kiukuteltiin ja ryypättiin kotona ja valiteltiin väsymystä.
Olis jättäny muutaman ryyppyillan siellä viikolla väliin niin olis jaksanut kotonakin jotain tehdä.Lomat meni samanlailla,mies mkasi #&%£$!* päällä koko lomansa eikä osallistunut pihatöihin,ei siivouksiin,ei mihinkään.
Ei se elämä helppoa ole sillä reissumiehen akallakaan viikolla yksin hoitaa muksuja ja tehdä niitä kotihommia ja olla ilman minkäänlaista kulkuvälinettä ja mihinkään ei koskaan pääse.Jos lapset sairastaa tai on itse kipeänä niin ei ole ketään joka edes hetkeksi ottaisi muksuja että sais levätä.Sitä on samat hommat tehtävä jaksoi tai ei.
Ei se kyllä mitään perhe-elämää ole että toinen painelee viikolla miten huvittaa ja leikkii poikamiestä illat ja toinen kantaa kaiken vastuun yhdessä hankituista lapsista.
Lapset vieraantuu kun isä on aina poissa kotoa.
Kun erosin niin päätin että ikinä en ota sellaista miestä toista kertaa joka reissuhommia tekee.

 

\

Miehellä on siellä reissussa kaikki illat sitä omaa aikaa mitä ei ole sillä vaimolla joka on lapsen kanssa kotona.

Ei se kyllä mitään perhe-elämää ole että toinen painelee viikolla miten huvittaa ja leikkii poikamiestä illat ja toinen kantaa kaiken vastuun yhdessä hankituista lapsista.
Lapset vieraantuu kun isä on aina poissa kotoa.

Nohniin. Vissiin niitä reissuhommia, ja reissumiehiä ja naisia on kaiketi monenlaisilla aloilla, ja erilaisia.
Ihan ensi tähän sun ensimmäiseen lauseeseen: onhan vaimolla omaa aikaa. Meillä ainakin (vaikken vaimo olekaan) kun lapsi uinahtaa. Vai mitä aikaa se sitten on, jos ei omaa??
Ja meillä kyllä mies ei leiki poikamiestä eikä painele niinkuin huvittaa: mistä olet saanutkin päähäsi että kaikki reissutyöläiset moista harrastavat? Kuulostat melko katkeralta, voi olla ettet ole. Mutta sellaisen kuvan tästä sai.


Ja tuohon, että olla kotona ainoastaan lasten kanssa eikä ole kulkuvälineitä eikä mihinkään pääse ja lapsia ei saa hoitoon. Tähän on ihan pakko sanoa, että näitä asioita kannattaisi miettiä sillon kun niitä lapsia tekee. Tai jos mies vaihtaa alaa niin sen mukaan elämä uuteen järjestykseen. Siis asumaan sellaiseen paikkaan, missä viihtyy ja jos tarvetta tulee, mistä pääsee kulkemaan myös lasten kanssa ihmisten ilmoille vaikka yleisiä käyttäen, jos omaa autoa ei ole mhdollisuus hankkia. Lasten hoitajia taas löytyy erilaisten järjestöjen kautta jos tutuista ja suvusta ei. Ei kaikkea kannata tehdä niin himpulan vaikeaksi.

 

...omaa aikaa kun lapset nukkuu??
Haloo, viisi lasta..ei kai niillä ole "sleep" nappia, jolla ne saa kaikki uneen kun haluaa?!?

Ja totta vie, jos äiti hoitaa koko huushollin miehen matkatyön aikana, ja ehkä vielä käy töissä, on tasan tarkkaan kohtuullista, että mies osallistuu hommiin kotona ollessaan. Ja antaa myös vapaata äidille!

Itse matkustan satunnaisesti työn puolesta ja pakko on todeta, että matkalla "vapaata" ja "omaa aikaa" on enemmän kuin silloin kun olen yksinhuoltaja viikolla. Oma valinta on, miten vapaan käyttää: baarissa, lenkillä vai nukkumassa.

Työmatkan jälkeen haluan käyttää kaiken vapaa ajan lasten ja miehen kanssa. Tästä syystä en edes halua hankkia harrastuksia, jotka vievät pois kotoa. Ymmärrän kyllä hyvin äitiä, joka on 24 h/vrk lasten kanssa. KYLLÄ SITÄ OMAA AIKAA OIKEASTI TARVITSEE JA HALUAA! Kysehän on kuitenkin vain muutamista tunneista.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että ennen lasten hankkimista kannattaisi miettiä onko valmis luopumaan paljosta, kun lapsia tekee. (Tosin lapsia ei tehdä, niitä saadaan)

 

No viis lasta: joka tapauksessa lapset joskus nukkuu.Isommat voi lukea, tai kuunnella vaikka äänisatua omissa vuoteissaan. Ja hoitajankaan hankkiminen ei oikeasti ole tämän päivän suomessa mikään mahdottomuus sellaiselle äidille joka sitä oikeasti tarvitsee/haluaa. Totta hemmetissä miehen pitää osallistua jos on sellainen sauma: pidempi vapaa tai muuta. Mutta turhan hankalaa ei kannata elämästä tehdä, miehen tai ylipäätään työn vuoksi.

Kaikilla ei ole siellä reissussa oikeasti vapaa-aikaa: meillä mies on kyllä jatkuvalla syötöllä ratin takana, silloin kun poissa kotoa on. Välissä on tietty pakko nukkua: eikä baariin ole asiaa jos ajo on aamulla. Joten melko rankkaa se on sielläkin: varmasti rankempaa kuin mulla kotona.

 

en oo enää hirveesti jaksanu valittaa jos mies ei tee saman verran ku mä, vaikka tottakai tasavertasuuden nimissä pitäis. tottapuhuen mä oon meillä yleensä virkeempi mutta nukun yöt niin sikeesti etten herää lasten ääniin, mies herää. mies kattoo lapsia jos pyydän, kakkavaippojen vaihto ei mulle kuulu. muuten lapset hoidetaan aika tasan puoliksi. mä hoidan useimmiten siivouksen, mies auttaa. ihan vaan sen takia et rakas ukkoni on niin tumpelo siivoomaan, sutii vähän sieltä täältä ja sillä selvä. jälki ei kelpaa mulle ni menen sit ite perässä mies on hyvä järjestelemään asioita et se kerää kamat paikaltaan, pesee ja levittää pyykit, pöllyttää matot ja vuodevaatteet, vie roskikset, täyttää ja tyhjentää astista, tiskaa tarpeen tullessa. mies pesee myös vessan ja saunan sillon ku tarvii. mä imuroin, pesen lattiat, pyyhin pölyt ja keittiön pöydät, tyhjennän astista ja viikkaan pyykit. vaihdan yleensä myös lakanat ja kaikkee mitä ukkokin. mies silittää jos on tarvetta, mä en siihen suostu. molemmat laittaa ruokaa. mut vaikka nykyään suurin osa arjen pyörittämisestä lankeaa mulle, oon ihan tyytyväinen. ukkoni oli ennen merillä ja viikkoja, välillä kuukausiakin poissa, silloin kyllä mietin ja lupailin itelleni et jos se vaan joskus jää maihin ni teen kyllä kaiken ja hoidan kodin ku ois ees joskus joku komentamassa lapsia mun puolesta! eipä oo ihan toteutunu....

 

\

Mitä te luulette sen miehen tekevän siellä reissutyössä? Lepäilevänkö?

Minä itse teen reissutöitä ja mies on kotona työttömänä lasten kanssa. Odotan kyllä, että koti on siivottu ja ruoka valmiina kun tulen perjantaina kotiin. En todella jaksaisi heti ensimäisenä alkaa kantaa mattoja ulos kun pääsen kotiin. Tai että se vähäinen aika, minkä ehtii ollla perheen kanssa, pesisin ikkukoita ja pyyhkisin pölyjä. Odotan kyllä, että mies ehtii kotona ollessaan nämä perushommat tehdä että minäkin ehtisin joskus levätä.

Alkuperäiselle ehdotan, että käske miehesi sanoa itsensä irti töistä ja jäädä kotiin ja lähde itse tienaamaan leipä perheelle. Siinä vaiheessa muista sitten, että aina töistä tullessa alat tehdä kotitöitä, että miehesi saa levätä raskaan kotipäivän jälkeen.
Tai ota avioero ja etsi sellainen mies, joka ei viitsi tehdä töitä. Oikeastaan siinä vaiheessa kun haaveilee perheen perustamisesta kannattaisi etsiä työtävieroksuva mies. Ei missään nimessä kannata mennä naimisiin miehen kanssa, joka joutuu olemaan vieraalla paikkakunnalla töiden takia.

Työttömät luuserit kunniaan. Eivätpähän itsekkäästi laiskottele työpaikalla vaan hoitavat pikkuvaimoaan ja tiskaavat tiskejä että pikkuvaimon ei tarvitse rasittaa itseään kun joutuu olemaan lapsen takia kotona.

Terveisin vihainen työäiti

tässä kyllä huomaa kuinka nopeasti sen unohtaa, jopa äiti, että kuinka hankalaa lasten kanssa voi joskus olla, ja että SE KÄY TYÖSTÄ!! olet 24/7 töissä ja kela maksaa muutaman sadan euron "palkkaa".... on ollu tuttujen kanssa puhetta että isyys/äitiysloman jälkeen töihin lähtevä unohtaa muutamassa päivässä mitä on olla lasten kanssa yksin kotona. ei oo helppoo, ei niin että valittaisin mut kaks siihen lasten tekoon on tarvittu ni kaks siitä perheestä ja kodista pitäis olla huolehtimassakin.