Mies raivoaa mulle ja lapselle koko ajan... valittaa, että joutuu tekemään kaikki hommat yksin!

[en kestä enää]

Itse olen pakkovuodelevossa, raskauden takia. Eli meille on tulossa vauva ja on jo yksi lapsi 4v. Mies ei kestä tätä tilannetta, kun joutuu itse tekemään ne hommat mitä minäkin tekisin, eli ruokaa, siivousta ja lapsenhoitoa. Sillä on hermot niin kireällä, että täällä on jatkuva raivoaminen ja karjuminen päällä. Aamusta jo alkaa: "Mä en jaksa aina herätä näin aikaisin, nyt nukkumaan takaisin..." huutaa lapselle, kun kello on 8-9. Sitten alkaa tappelu aamupalan kanssa, kohta huutaa lapselle joka asiasta, ärjyy mullekin, että hän joutuu tekemään aina kaiken, kukaan muu ei tee mitään. No, tosi asia on se, että minä olen vuodelevossa ja en saa tehdä mitään! Toki itsekin haluaisin ennemmin tehdä jotain, käydä kävelyllä ulkona lapsen kanssa, leipoa jotain tms. mutta ei saa, jos meinaa, että masuvauva (ja itsekin) voi hyvin. Mietin tässä, että täytyykö mun vaan alkaa pesemään pyykkiä ja lähteä lapsen kanssa ulos vai miten ihmeessä tästä tilanteesta selvitään? ;(

 

[cothis]

Puhukaa, puhukaa, puhukaa. Toi on vaativa tilanne miehelle, huolehtiihan se sustakin jos levossa oot. Koittakaa keksiä jotain tapoja sunkin auttaa sieltä levosta käsin tms, vaikka pelkästään olemalla hengessä mukana..

 

[!!]

Hmm... Voisitko mennä omien vanhempiesi luokse siksi aikaa kunnes lapsi syntyy? Antaisi ukon manata yksikseen tyhjässä kodissa, ehkä hänelle jossain vaiheessa tulisi sen verran ikävä että olisi valmis puhaltamaan yhteen hiileen taas...
Olet varmasti hänelle aiheesta sanonut jo, ja kun on määrätty vuodelepoon niin luulisi miehen tajuavan että se on ihan syystä annettu se määräys! Mutta jos on niin pinna kireällä ettei jaksa murehtia massuvauvan mahdollista kuolemaa tai keskosena syntymistä niin turha varmaan hänelle koittaa puhua tuossa tilanteessa... Suosittelisin sinulle ja lapsellenne välimatkaa moisee ärjyjään kunnes tilanne tasoittuu.

 

[ap.]

Ei tämä jatkuva stressi tee mulle ja raskaudelle muutenkaan hyvää, kun supistelee toisinaan levosta huolimatta tiheään tahtiin... jos ei olis lasta ennestään, lähtisin osastolle lepoon mutta en voi jättää lasta miehen kanssa yksin nyt kun tiedän mitä raivoamista se on.

Ja on yritetty puhua, olen yrittänyt selittää sille, että en voi tehdä mitään kotitöitä nyt... mies kyllä sanoo tajuavansa sen, mutta silti se raivoaa ja valittaa. Ymmärrän kyllä miestäkin, olisin varmasti itsekin aika tiukilla, mutta jos on pakko, niin on pakko yrittää yksin selvitä. Toki mä välillä hoidan lasta täältä vuoteesta käsin, kuten tälläkin hetkellä... lapsi istuu mun vieressä leikkimässä ja välillä luetaan kirjaa yms. Silti se ei miehelle riitä, mutta parempaan en nyt pysty.

 

["jepjep"]

Huono neuvo cothikselta, mikäli ap:n mies on yhtään samanlainen kuin exäni. Ex kun ei tajunnut vastaavanlaisesta tilanteesta hölkäsen pöläystä, eikä varsinkaan tajunnut, ettei siinä ollut kyse "laiskasta sohvalla makaavasta ämmästä", vaan hänen omasta (syntymättömästä) lapsestaan ja lääkärin määräyksestä vuodelepoon! Että jos miehellä on paha asennevamma/ymmärtämättömyys-ongelma, niin ei sellaisen kanssa puhuminen välttämättä auta, kun ensimmäisenä miehellä on mielessä se, että hänen tulee saada nukkua, hän ei jaksa nousta jne jne.

 

[cothis]

[QUOTE="jepjep";22598825]Huono neuvo cothikselta, mikäli ap:n mies on yhtään samanlainen kuin exäni. Ex kun ei tajunnut vastaavanlaisesta tilanteesta hölkäsen pöläystä, eikä varsinkaan tajunnut, ettei siinä ollut kyse "laiskasta sohvalla makaavasta ämmästä", vaan hänen omasta (syntymättömästä) lapsestaan ja lääkärin määräyksestä vuodelepoon! Että jos miehellä on paha asennevamma/ymmärtämättömyys-ongelma, niin ei sellaisen kanssa puhuminen välttämättä auta, kun ensimmäisenä miehellä on mielessä se, että hänen tulee saada nukkua, hän ei jaksa nousta jne jne.[/QUOTE]

Mä nyt lähinnä aloin lähestyä tätä asiaa siltä kannalta, että mies on uupunut. En leimaa heti asennevammaiseksi, jos tekee yksin niin tiuskimiseksi se menee kun on väsynyt.

Onko miehellä muuten miten happihyppyjä?

 

[ap.]

[QUOTE="jepjep";22598825]Huono neuvo cothikselta, mikäli ap:n mies on yhtään samanlainen kuin exäni. Ex kun ei tajunnut vastaavanlaisesta tilanteesta hölkäsen pöläystä, eikä varsinkaan tajunnut, ettei siinä ollut kyse "laiskasta sohvalla makaavasta ämmästä", vaan hänen omasta (syntymättömästä) lapsestaan ja lääkärin määräyksestä vuodelepoon! Että jos miehellä on paha asennevamma/ymmärtämättömyys-ongelma, niin ei sellaisen kanssa puhuminen välttämättä auta, kun ensimmäisenä miehellä on mielessä se, että hänen tulee saada nukkua, hän ei jaksa nousta jne jne.[/QUOTE]

Minun mieheni periaatteessa ymmärtää, että lääkäri on tarkoituksella minut laittanut vuodelepoon ja se ei ole omaa keksintöäni. Mutta kuitenkin hänen kommenteistaan välillä välittyy sellainen tunne, että "tämä läski ja laiska lehmä vaan makoilee huvikseen sängyssä ja kyykyttää miestään" eli sanoo just tyyliin "etkö sinä vois välillä tehdä sen ja sen asian..." kun varsin hyvin tietää etten saa. Sitten kun kommentoin, että "no, kai se täytyy lähteä laittamaan aamupalaa lapselle..." (kun lapsi on jo kauan ollut hereillä ja pyytää ruokaa) niin sitten mies sanoo, että "joo joo, kai se on itse lähdettävä!". Alussa kaikki meni hyvin, mutta nyt kun tätä on jatkunut jo kuukausi niin (ymmärrettävästi?!) mies alkaa väsyä tilanteeseen, mutta minkäs teet.

 

[ap.]

Mä nyt lähinnä aloin lähestyä tätä asiaa siltä kannalta, että mies on uupunut. En leimaa heti asennevammaiseksi, jos tekee yksin niin tiuskimiseksi se menee kun on väsynyt.

Onko miehellä muuten miten happihyppyjä?

Väsynyt se onkin. Käy töissä ja hoitaa kotia ja lasta. Eikä se oikein omaa aikaa ole muutenkaan nyt saanut, kun lasta ei saa minnekään hoitoon (paitsi päiväkotiin päivän ajaksi) ja minäkin tarvitsen apua ihan jokaisessa asiassa. Huoh.

 

[ggg]

Onko mies töissä? Missä lapsi viettää arkipäivät?

 

["jepjep"]

No on se kuukausi kyllä naurettavan pientä siihen verrattuna, mistä syystä sinä siellä sängyssä/sohvalla makaat! Tajuaakohan mies nyt kunnolla, että kyseessä on hänen lapsensa paras?? Oman exäni ja sinunkin miehesi asenne ei tunnu ihan kohdallaan olevan. Btw kuka teillä muuten hoiti yövalvomiset yms esikoisen kohdalla? Eikö mies silloin valittanut kun ei saa nukkua jne?

 

[ap.]

[QUOTE="jepjep";22598932]No on se kuukausi kyllä naurettavan pientä siihen verrattuna, mistä syystä sinä siellä sängyssä/sohvalla makaat! Tajuaakohan mies nyt kunnolla, että kyseessä on hänen lapsensa paras?? Oman exäni ja sinunkin miehesi asenne ei tunnu ihan kohdallaan olevan. Btw kuka teillä muuten hoiti yövalvomiset yms esikoisen kohdalla? Eikö mies silloin valittanut kun ei saa nukkua jne?[/QUOTE]

Noh, vastaanpa nyt... Minä nukutin lapsen reilu yksivuotiaaksi asti joka ilta (ja yleensä tämäkin jälkeen) ja heräsin joka yö lapsen kanssa monia kertoja. Mies nukkui, kun kävi töissä päivittäin. (Silloinkin välillä yritin, että josko hän olisi satunnaisesti herännyt lapsen kanssa, kun itse olin aivan poikki, mutta ei, kertaakaan ei mies herännyt vaan joka kerta alkoi tappelu hänen yöunistaan. Sitten annoin periksi.)

 

[cothis]

Väsynyt se onkin. Käy töissä ja hoitaa kotia ja lasta. Eikä se oikein omaa aikaa ole muutenkaan nyt saanut, kun lasta ei saa minnekään hoitoon (paitsi päiväkotiin päivän ajaksi) ja minäkin tarvitsen apua ihan jokaisessa asiassa. Huoh.

Eikö joku vois tulla teille vähäksi aikaa avuksi, niin mies vois käydä hypähtämässä jossain? En nyt siis tarkoita että sen pitäisi baariin päästä tai mitään, mutta vähän omaa aikaa kodin ulkopuolella kavereiden kanssa tms.

 

[ap.]

Eikö joku vois tulla teille vähäksi aikaa avuksi, niin mies vois käydä hypähtämässä jossain? En nyt siis tarkoita että sen pitäisi baariin päästä tai mitään, mutta vähän omaa aikaa kodin ulkopuolella kavereiden kanssa tms.

Tämä onkin vaikeammin toteutettu... tällä paikkakunnalla kun ei asu ketään a) hoitajaksi sopivaa tuttua ja b) miehen kavereitakaan. Lähimmät lapsenhoitajat ja miehen kaverit on 100km päässä.

 

[---]

Siis makaatko sä kaiket päivät? Et edes ruokaile istuvilteen?

Vois kuvitella, että jos jatkuva vuodelepo on pakollista olisit osastolla.

 

[Peppari]

Pahalta vaikuttaa. Mitäs jos sulle käy jotain ja mies joutuisi huolehtimaan yksin kahdesta lapsesta. Mä aina ihmettelen että miten naiset jaksaa katsoa miehiä jotka ei oikeasti ole perheensä kanssa, eivät pärjää lastensa kanssa.

 

[---]

Pahalta vaikuttaa. Mitäs jos sulle käy jotain ja mies joutuisi huolehtimaan yksin kahdesta lapsesta. Mä aina ihmettelen että miten naiset jaksaa katsoa miehiä jotka ei oikeasti ole perheensä kanssa, eivät pärjää lastensa kanssa.

Mä en usko,e ttä kyse on pärjäämisestä vaan siitä, että mies on väsähtänyt. Vaikka ymmärtäisi tilanteen se ei poista väsymistä.

Ihan samalla tavalla jos äiti olisi alvariinsa lapsen kanssa yksin ja mies vain makaisi saattaisi äiti väsyä.

 

[ap.]

Siis makaatko sä kaiket päivät? Et edes ruokaile istuvilteen?

Vois kuvitella, että jos jatkuva vuodelepo on pakollista olisit osastolla.

Ruokailen sängyssä istuen. Ja kyllä lääkäri meinasi mut osastolle käskeä, mutta en suostunut (mm. lapseni takia). Sanoi lääkäri sitten, että toteutuuhan se vuodelepo kotonakin ja mieskin oli samaa mieltä.

 

[---]

Mies voisi tehdä sen aamupalan jonka lapsi voisi syödä sun kanssa sängyssä ja mies voisi sitten levätä vielä.

 

[ap.]

Pahalta vaikuttaa. Mitäs jos sulle käy jotain ja mies joutuisi huolehtimaan yksin kahdesta lapsesta. Mä aina ihmettelen että miten naiset jaksaa katsoa miehiä jotka ei oikeasti ole perheensä kanssa, eivät pärjää lastensa kanssa.

Kyllä mies alkuun pari viikkoa jaksoi hyvin, ei valittanut juuri mistään. Mutta on vissiin nyt niin väsynyt ja v*ttuuntunut tilanteeseen, että ärähtää pienimmästäkin. Itse mietin ihan samaa, että entäs jos mies olisikin yksinhuoltaja niin miten ihmeessä pärjäisi. Ei kai siinä auttaisi kuin sopeutua tilanteeseen. Hyvä isä kuitenkin (yleensä) on.

 

["eve"]

Ruokailen sängyssä istuen. Ja kyllä lääkäri meinasi mut osastolle käskeä, mutta en suostunut (mm. lapseni takia). Sanoi lääkäri sitten, että toteutuuhan se vuodelepo kotonakin ja mieskin oli samaa mieltä.

Mihin sä pissaat ja kakkaat?

 

[ap.]

Mies voisi tehdä sen aamupalan jonka lapsi voisi syödä sun kanssa sängyssä ja mies voisi sitten levätä vielä.

Ei se siitä aamupalan tekemisestä ole tämä homma kiinni... eilenkin sai nukkua 23-10.15 ja silti ei olisi halunnut herätä kun kello oli yli kymmenen aamulla. Lapsi nimittäin heräili vasta kymmenen jälkeen aamulla. Mies sai nukkua 13h yöunet ja silti valitus alkoi aamusta. :/ Se on vaan kyllästynyt tilanteeseen, eikä ymmärrä ettei muuta nyt voi.

 

[ap.]

[QUOTE="eve";22599095]Mihin sä pissaat ja kakkaat?[/QUOTE]

Vessassa. Mies vie sinne pyörätuolilla. Ja päiväaikaan (kun mies töissä) mulle on varattu alusastia, jota onneksi en ole tarvinnut kuin kerran.

 

[ap.]

ja ehkä osittain toivoo, että vuodelevosta huolimatta minä tekisin jotain, kun on itse niin väsynyt. Ei siis jaksa enää (osittain) välittää edes masuvauvan tai mun terveydestä. Mutta kyllä tämä tilanne käy minun ja lapsenkin kannalta sietämättömäksi, kun päivät viikonloppuisin ja muuten arki-iltaisin ja aamuisin on jatkuvaa riitelyä ja raivoamista. Pelottaa, ettei vaan tule mielelle jonkinlaista burn outia.

 

["suski"]

Tosi kurja tilanne miehellesi. Sen lisäksi, että joutuu huolehtimaan arjen pyörittämisestä hän myös varmaan on huolissaan susta ja tulevasta lapsesta. Miehelle on kova pala, kun ei voi auttaa, vaan joutuu katselemaan vierestä ja olla avuton .

Oletko muistanut kiittää miestäsi siitä, että hän pyörittää arkea ja kehunut miten hyvin hän pärjää? Tollaiset asiat tuppaavat unohtumaan, vaikka niistä tulee niin hyvä mieli . Ehkä voisit myös muistuttaa, että tilanne on väliaikainen ja lopussa kiitos seisoo. Tai sitten voit vain kärsivällisesti kuunnella rähjäystä ja antaa sen mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Joillekin rähjäys on yksi tapa purkaa stressiä ja se helpottaa omaa oloa, vaikka muut kärsivät.

Entä voisitteko palkata ulkopuolista apua johonkin kotityöhön tai pinnata joissakin asioissa? Esim. lapselle voisi ostaa kalliita valmispuuroja jne.

 

[---]

Voi olla, että tilanne olisi helpompi jos sä olisit osastolla. Silloin mies olisi tosiaan yksin vastuussa eikä sitä hiertäisi se, että olet paikalla mutta et kykene auttamaan mitenkään missään.

Ja jäisihän näin pois se, että miehen ei tarvitsisi sua passata.