Eipä taida liikunnasta tykkäämätön nainen innostua ekana surffaamisesta tai välttämättä ees salikäynneistä. Pitäis kokeilla montaa lajia ja miettiä, mikä naista itseään eniten vois ees teoriassa kiinnostaa. Tanssi, ratsastus? Joku paritanssikurssi, menisitte alkeiskurssille yhdessä?
Musta ap:n pyrkimyksissä ei oo mitään väärää, taustalla on itsekkäiden syiden lisäksi huoli naisesta ja pyrkimys saada hänen olonsa parantumaan. Naista tuskin auttaa mitkään "mäkin parannuin liikunnalla" -jutut (samaa sarjaa kuin sanois masentuneelle "ota itseäs niskasta kiinni") mutta ihan oikeasti jos hän jotenkin pääsisi liikunnan makuun, niin elämä voisi lähteä siitä ylöspäin.
Mun käsityksen mukaan ap:tä tympii enemmän naisen yleislöysä olemus, ei niinkään se vatsaröllö. Liikuntaa harrastamaton, ryhditön, alakuloinen suklaanmussuttaja, jolla on huono itsetunto ja joka arvostelee itseään ja vertailee itseään muihin. Ehkä naisen itsetunto on liian matalalla, että hän uskaltaisi mennä liikkumaan. Joku pieni liikkumisen toive hänellä on (oli halunnut koiran lenkitettäväksi, mutta ei sitten mennyt ihan niin), joten täytyisi vain keksiä, mikä häntä estää. Huono itsetunto, pelko itsensä nolaamisesta? Joku yhdessä tehtävä juttu, mitä kumpikaan ei osaa, kuulostaa parhaalta, just esim. se paritanssin alkeiskurssi.
Ap:n kirjoitukset vaikuttavat muuten naisen kirjoittamilta, liekö provo tai sitten naisen itsensä kirjoittamaa.