Mies puhuu mitä sattuu

["turhautunut"]

Nyt alko tosissaan vituttamaan huolella. Mies puhuu tosi usein mitä sattuu/ sekavia sen enempää ajattelematta. Pulma tässä onkin että ajatteleeko sanomisiaan mutta ei tajua puhuvansa sekavia. Aamulla oli pitkäselosteinen leipäepisodi liittyen siihen että oli luvannut syövänsä ruisleipää pakkasesta mutta söikin minun paahtoleipää (sanoin kaupassa etten syö ruista että otan itselleni sitten leivän). Selitys leipien syömiseen oli yhtä sekava ja muuttui juttelun edetessä että suosittelin lääkärille menoa. Mies ei todellakaan ole ilkeä tai tee tahallaan. Hän ei vaan ymmärrä, enkä ymmärrä enää minäkään. Pääsääntöisesti puhuu päivittäin mitä sattuu. Uunilla tarkoittaa mikroa, kissalla koiraa jne. Saman suuntaisia asioita mutta kuitenkin niin että niiden tarkoitusta itse ihmettelee ja kun kysyy niin hän rauhallisesti kuittaa "tarkoitin siis mikroa". Ei itse huomaa virheitään. Ei muista esim. ABC: n pihasta lähtiessä mistä suunnasta juuri tultiin jne. Juo harvoin, polttaa harvemmin, ei käytä huumeita tai muita lääkkeitä. Pitkästä virrestä lyhyt kysymys, onko teidän miehet näin huithapeleita? En jaksa enää näitä.. niitä on ihan liikaa.

 

[mietin]

Ei kuulosta huithapelilta, vaan siltä, että on jokin sairaus nyt.

voi olla aivokasvaimesta mihin vai.

lääkärille soitto maanantaina

 

[lääkäriin]

Kannattaisi mennä lääkäriin asian takia! Työkaverillani oli samanlaista käytöstä ja sitä tutkittiin jonkun sairauden oireiluna, lopputulosta en tiedä kun työpaikkani vaihtui. Parempi mennä vaikka turhaan lääkäriin ja saada sieltä puhtaat paperit kuin olla menemettä asian vähättelyn takia.

 

[viiery]

ai, hetikö sairautta palstadiagnostikot epäilee... Mulla itselläni ihan samaa varsinkin joss jotenkin paljon mielen päällä asioita, stressiä ym. Ja varmaan muutenkin. En ole pitänyt vakavana. Mutta muuten se, että syö toisen leivän vaikka on luvannut syödä muuta on kyllä perheriidan paikka!

 

[viiery]

Lisää vielä, itse lie tunnet miehesi parhaiten, tarvitseeko epäillä orgaanista syytä vai onko kyse puhtaasti henkisestä puheentuoton diskoordinaatiosta.

 

[Pierre Palikka]

Mä olen aika hörhö myös, tapani keventää stressiä. Mut jo ihan kokoajan, eikä lopeta vaikka toisella kasvaa kyrpä otsaan ni onhan se aika omituista.
Lekuriin suosittelisin itsekin, sais oikean diagnoosin eikä tarttis sit ihmetellä sen enempää.
Voisitte riidellä asian halki, jos ei kerran päässä ole ongelmia.

 

["huolestunut"]

Niin.. se kysymys tässä onkin että mikä on liikaa ja mikä on luonne kysymys? Tunnenhan minä miestäni viiden vuoden ajalta ja on se aina ollut huithapeli. Varsinkin jos on stressiä, sillon siltä menee kaikki ohi. Nyt on loma ja ressitöntä (kai) aikaa. Riidelty on asiasta monta kertaa kun en kerta kaikkiaan jaksa. Saattaa se hetkeksi ryhdistäytyä mutta päävastuu on aina mulla. Noin sata kertaa oon sanonu että sen pitäs huolehtia musta eikä mun koko ajan siitä. Sen perässä sais koko ajan kulkea. Millon on juusto jääny pöydälle jne. Sitä sattuu kaikille mutta tuntuu että tätä on liikaa. Oma isä kuoli aivosyöpään ja se sekoili myös ennen diagnoosiaan (sekoili huolella ja oli pääkipua). En mitenkään panikoi asian kanssa mutta olenpa vaan ryhtynyt miettimään mikä on normi määrä.

 

[vierass]

Laakariin pitaa menna. Voi olla mita tahansa kilpirauhasongelmista lahtien. Jos johtuu stressista tai burnoutista tai masennuksesta tai unettomuudesta, niin sekin on sitten jo tosi paha ja pitaa menna laakariin jos tila jatkunut jo kauemmin.

 

[älkääjahkailko]

Jos asutte Suomessa, jossa on ilmainen terveydenhuolto, niin ehdottomasti lääkäriin! Mitä siinä menettää?? Tuossa voi olla vakavakin syy taustalla tai esim stressiä, joka sekin on hyvä havaita. ELi lääkäriin heti ensi viikolla.