J
juntti
Vieras
Olemme 40 -+ pariskunta, takana seurustelua n. vuosi. Asumme maalla, käymme töissä, molemmilla omat murheemme omakotitalojemme kanssa plus mies vielä auttelee vanhaa äitiään. Mies on ollut aiemmin naimisissa rouva täydellisen kanssa. Ei kylläkään joka käänteessä mainosta eksän erinomaisuutta mutta välillä menneisyys tulee ihan tavallisissa jutuissa ilmi mikä on ihan normaalia, onhan meillä jokaisella menneisyys.
Mutta.
Erosivat rouvan tahdosta. Miehellä kesti vuosia päästä sen yli. Oli syvästi rakastunut ja pettyi kun ei se kestänytkään elämän loppuun asti. Tämänkin ymmärrän.
Ex oli (en ole nähnyt) ilmeisesti äärimmäisen naisellinen nainen. Kaunis, viehättävä, halukas tulee rivien välistä ilmi. Seurallinen, piti juhlista, osasi pukeutua.
Minä olen tavallinen maalaisjuntti, en osaa eikä edes kiinnosta pukeutua. Mies osti minulle kynsilakkaa (!) kun olisi niin hienoa nähdä mun kynnet lakattua. Aluksi koetin vähän huolehtia ulkonäöstä mutta nyt kesälomalla (mies töissä) kun maalaan taloa, teen klapihommia niin en viitsi keskeyttää töitä, mennä suihkuun, "tuunata" tukkaa ja meikata jotta ehdimme turisemaan niitänäitä tunnin verran kun hän tulee töistä ja menee sitten omaan kämppäänsä tekemään omia hommiaan ja mä jatkan omiani.
Miehellä on ns. miehisiä harrastuksia joissa ex on ollut mukana ja ollut äärimmäisen hyvä niissä. Tästä syystä mua ei kiinnosta alkaa harrastamaan samantyyppisiä lomia kun on koko ajan takaraivossa tunne että joo-o, samat harrastukset, akka vaan vaihtuu. Ja turhaan sitä edes yrittää kun ex on jo tehnyt kaikki täydellisesti. Kiinnostaisi kyllä mutta into meni, en viitsi kilpailla rouva täydellisen kanssa josta on tehty joku Angelina Jolie II.
Heillä on yhteinen mutta onneksi jo täysi-ikäinen lapsi joka naittaa heidät tietty ikuisesti yhteen. Miehen äiti on tyyliä " silloin kun "pertsalla" oli vielä perhe, he viettivät kaikki lomat yhdessä, hän oli niin onnellinen". Kai sillä nyt sitten menee päin peetä.
Vaikka siltä vaikuttaisi, mies ei koko ajan höpötä eksästään. Minun pitäisi jotenkin päästä yli siitä että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Silti on sellainen tunne että priima pääsi miehen sormista ja nyt pitää tyytyä sekundaan.
Mulla on sellainen tunne kun mies niitä stanan kynsilakkojaan ostelee että olen kuin joku helkatin nukke mitä hän koettaa muokata mieleisekseen. Minua ei kiinnosta korkokengät yms. mutta kun en niitä käytä, tulee mieleen aina kun julkisilla paikoilla ollaan kaipaako hän rinnalleen sellaista jota kaikki miehet kadehti ja nyt siinä olen vain minä. Turha kai sanoa ettei ole kovaa hinkua lähteä yhtään minnekään.
Kummallisinta on että meillä menee tosi hyvin kun törötetään kotioloissa. Se mikä mua ottaa eniten pattiin on se että tunnen kilpailevani täydellisen eksän haamun kanssa. Miten tästä pääsisi yli?
Mutta.
Erosivat rouvan tahdosta. Miehellä kesti vuosia päästä sen yli. Oli syvästi rakastunut ja pettyi kun ei se kestänytkään elämän loppuun asti. Tämänkin ymmärrän.
Ex oli (en ole nähnyt) ilmeisesti äärimmäisen naisellinen nainen. Kaunis, viehättävä, halukas tulee rivien välistä ilmi. Seurallinen, piti juhlista, osasi pukeutua.
Minä olen tavallinen maalaisjuntti, en osaa eikä edes kiinnosta pukeutua. Mies osti minulle kynsilakkaa (!) kun olisi niin hienoa nähdä mun kynnet lakattua. Aluksi koetin vähän huolehtia ulkonäöstä mutta nyt kesälomalla (mies töissä) kun maalaan taloa, teen klapihommia niin en viitsi keskeyttää töitä, mennä suihkuun, "tuunata" tukkaa ja meikata jotta ehdimme turisemaan niitänäitä tunnin verran kun hän tulee töistä ja menee sitten omaan kämppäänsä tekemään omia hommiaan ja mä jatkan omiani.
Miehellä on ns. miehisiä harrastuksia joissa ex on ollut mukana ja ollut äärimmäisen hyvä niissä. Tästä syystä mua ei kiinnosta alkaa harrastamaan samantyyppisiä lomia kun on koko ajan takaraivossa tunne että joo-o, samat harrastukset, akka vaan vaihtuu. Ja turhaan sitä edes yrittää kun ex on jo tehnyt kaikki täydellisesti. Kiinnostaisi kyllä mutta into meni, en viitsi kilpailla rouva täydellisen kanssa josta on tehty joku Angelina Jolie II.
Heillä on yhteinen mutta onneksi jo täysi-ikäinen lapsi joka naittaa heidät tietty ikuisesti yhteen. Miehen äiti on tyyliä " silloin kun "pertsalla" oli vielä perhe, he viettivät kaikki lomat yhdessä, hän oli niin onnellinen". Kai sillä nyt sitten menee päin peetä.
Vaikka siltä vaikuttaisi, mies ei koko ajan höpötä eksästään. Minun pitäisi jotenkin päästä yli siitä että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Silti on sellainen tunne että priima pääsi miehen sormista ja nyt pitää tyytyä sekundaan.
Mulla on sellainen tunne kun mies niitä stanan kynsilakkojaan ostelee että olen kuin joku helkatin nukke mitä hän koettaa muokata mieleisekseen. Minua ei kiinnosta korkokengät yms. mutta kun en niitä käytä, tulee mieleen aina kun julkisilla paikoilla ollaan kaipaako hän rinnalleen sellaista jota kaikki miehet kadehti ja nyt siinä olen vain minä. Turha kai sanoa ettei ole kovaa hinkua lähteä yhtään minnekään.
Kummallisinta on että meillä menee tosi hyvin kun törötetään kotioloissa. Se mikä mua ottaa eniten pattiin on se että tunnen kilpailevani täydellisen eksän haamun kanssa. Miten tästä pääsisi yli?