Mies petti, pyytää luottamusta takaisin, pitää edelleen peliä Sen naisen kanssa & nainen uhkailee.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Sekavaako, ehkä?

Tiivistettynä:
Mies petti minua ja jäi rysän päältä kiinni. Vannoi ja vakuutteli sitten, että suhde siihen naiseen on ohi. Halusi alkaa rakentamaan suhdettamme uudelleen pyydellen anteeksi ja odottaen luottamukseni sillä parantuvan. Heillä on kuitenkin edelleen sutinaa keskenään, ja kaiken lisäksi tämä miehen petikumppani on myös alkanut uhkailemaan minua. ("Jos et heti muuta sieltä pois, niin..." tai "Jos vielä puhutte puhelimessa, niin..." ja kaikenlaista tällaista.) Mitä kummaa tässä nyt oikein pitäisi tehdä?!

Mies ei reagoi tuon naisen jatkuvaan häiriköintiin oikein mitenkään, käskee vain vaihtaa numeroa. Se kai tässä selvintä olisikin, mutta mielestäni en ole velvollinen vaihtamaan numeroani jonkun hullun takia, vaan ko. ihminen on velvollinen lopettamaan soittelunsa. Nainen soittelee myös miehelle edelleen, mutta heistä minä en tiedä, mitä keskenään juttelevat (ei kerro kysyttäessä). Mies myös suuttui, kun kerroin vastanneeni naisen viesteihin (kerroin tekeväni rikosilmoituksen) ja suorastaan raivostui kuullessaan sen sisällöstä. Hän kehoitti minua rauhoittumaan ja antamaan asian olla. Siis mitä helvettiä?!

Eikö tuo nyt kerro jo siitä, että se nainen on miehelle tärkeämpi kuin minä? :D Ihan totta, taidan laittaa miehen vaatteet kassiin ja kertoa, että ovi on tuossa ja että viitosvaihteen voi laittaa päälle vaikka samantien. :)
 
Mistä kummasta eukko on saanu sun numeron ylipäätään? Vai tietääkö se sun oikeen nimen? Aika häröö... Ei mies ole vakavissaan sun kanssa. Laita kiertoon ennen kuin hän laittaa sut.
 
[QUOTE="vieras";24366075]

Eikö tuo nyt kerro jo siitä, että se nainen on miehelle tärkeämpi kuin minä? :D Ihan totta, taidan laittaa miehen vaatteet kassiin ja kertoa, että ovi on tuossa ja että viitosvaihteen voi laittaa päälle vaikka samantien. :)[/QUOTE]

Jep, tuo toinen nainen on sua tärkeämpi, mie tekisin just noin.
Ei olis enää mieheen luottamista.
 
LOPETA suhde, nyt heti ja tänään. Piste. Ainoa vaihtoehto.

Olen ollut tuossa tilanteessa ja se liki kirjaimellisesti tappoi minut. En osannut irroittaa, en niin millään. Mies ei ottanut mitään selkeää kantaa, halus olla mun kanssa - mut ei kuitenkaan lopettanut toisen naisen kanssa viestittelyä. Kun pyysin miestä että soittaisi tuolle toiselle naiselle että juttu on ohi, MUN KUULLEN, vastaus oli että se on henkkoht juttu enkä mä saa kuunnella...Kaikkee paskaa. Mun itsetunto romuttui, musta tuli ylimustasukkainen, mua ahdisti... Masennuin ja oikeasti oli itsemurhan partaalla kunnes jostain viimein sain sen verran voimia että lähdin.

Aivan liian myöhään. Tuho mielelleni oli jo tehnyt. Meni vuosia ennen kuin "vainoharhaisuus" alkoi hellittää - vuosia ennen kuin kykenin tajuamaan että kaikki miehet ei ole tollaisia. Vuosia ennen kuin pystyin luottamaan - ja karmeimpana vuosia ennen kuin itseinho hävis.

Älä riko itseäs enempää- Lopeta juttu jo tänään, ennen kuin tilanne tappaa sut. Tuo mun miehen uusi kiusas mua vielä kuukausia tuon jälkeen...
 
Teet sen rikosilmotuksen ja käsket ukon lähtee, jos hän ei itse pysty sanomaan tälle toiselle naiselle, että jättää sinut rauhaan. Tuo on jo aika sairasta. Itse en tuollaista puhelinhäirintää sietäis hetkeekään. Varsinkin, jos mieheni ei siihen puutu mitenkään vaikka väittää ettei heillä ole enää mitään.
 
Minulla on hieman samanlainen tilanne. Tietyistä, sanotaanko nyt että perhesyistä, minä ja pitkäaikainen kumppanini, joka on myös lapseni isä, olemme olleet eri paikkakunnilla noin kolmisen viikkoa. Välimatkaa meillä on tänä aikana ollut noin 100 kilometriä, eli mahdottomasta matkasta ei ole ollut kysymys. Tänä aikana on myös nähty ja oltu yhteyksissä useita kertoja päivässä.

Nämä "perhesyyt" on nyt ns. loppuunkäsitelty, ja mies oli ilmoittanut tulevansa kotiin tiettynä päivänä. Sitä siis odottelin innoissani; lapsemme nyt on vielä niin pieni, ettei siitä mitään ymmärrä... Mieskin vaikutti olevan hyvillään, kun tilanne siellä päässä on nyt ohi, ja arkeen pääsee kiinni edes jollakin tavalla. Kuinkas sitten kävikään?

Tuntematon nainen otti minuun yhteyttä kertoen olevansa "Pertsan uusi emäntä" ja tivaten, miksi kummassa minun numeroni on "Pertsan" puhelimessa ja että mistä edes toisemme tunnemme. Minä olin ällikällä lyöty, ja ajattelin aluksi kyseessä olevan aivan hemmetin huonon vitsin - tokihan sitä aina haluaisi uskoa hyvää rakkaastaan tai rakkaistaan. Toisin kuitenkin oli; nainen puhuikin totta, ja yksisanaisen kyselyni jälkeen mies tunnustikin, että kyseisen naisen kanssa on tullut yön viettäneeksi. Syy oli kuulemma se, etten yhtenä yönä (kello kolmelta) ollut vastannut puhelimeen, ja mies oli tarvinnut lohtua. Just just.

Mies sitten palasi kotiin, mutta enää en ollut asiasta lainkaan innoissani. Olisi saanut painua hornan tuuttiin vain koko ukko, niin minä siinä vaiheessa ajattelin. Mies alkoi elellä niin kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan, mutta minullepa se ei käynytkään. Ollessani edelleen vihainen ja loukkaantunut sain vain osakseni hämmästyneitä kyselyitä siitä, miksi olen tuollainen ja tuon oloinen, "Ihan kuin olisit mulle vihainen?" Kimmastuessani ja karjaistessani, että niin, miksiköhän tässä nyt kukaan sulle mistään vihainen olisikaan, sain vastauksen, että "Älä nyt viitsi, olihan tässä mukana sun omaakin syytäsi. Sä et vastannut siihen puhelimeen, kun soitin. Olin surullinen, ja kaipasin lohtua." Tilanteen huomioon ottaen mies varmasti olikin surullinen ja kaipasi lohtua, mutta ei tuo todellakaan ole mikään syy! Sitä paitsi, mies tietää, että mulla on aina öisin puhelin äänettömällä ja että tuohon aikaan olen todellakin unten mailla...

Päätimme hakeutua parisuhdeterapiaan. Aikaa odotellessa tämä yhden yön juttu alkoi sitten otella uudelleen yhteyksiä - minuun. Mies vain jeesustelee ja vinkuu, ettei minun pitäisi lukea koko ihmisen lähettämiä tekstiviestejä saatika vastata hänen puheluihinsa tai viesteihinsä. Lisäksi minun tulisi vaihtaa numero. Tokihan se kaikista helpointa olisi, sillä tuolloin saisin kenties olla rauhassa... Asiaa tarkemmin miettiessä alkaa kuitenkin vain tympäistä; miksi minun pitäisi vaihtaa numero jonkun hullun takia? Olen päättänyt määräajan, jonka kuluessa odotan ja oletan näiden häiriköintien loppuvan; jos ei, menen tekemään rikosilmoituksen. (Mainitessani tuosta mies otti ja suuttui. Mitähän se miehestä kertookaan?) Nainen soittelee miehellekin tuon tuosta. Tosin puhelut taitavat olla sävyltään erilaisia (minä en niitä koskaan ole kuulemassa, sillä mies luikahtaa muualle puhumaan) ainakin mikäli muita ihmisiä on uskominen.

Mies asuu edelleen täällä, mutta olen jo päättänyt potkaista sen pellolle tai lähteä itse lapsen kanssa. Mitäpä minä tuollaisella.
 
LOPETA suhde, nyt heti ja tänään. Piste. Ainoa vaihtoehto.

Olen ollut tuossa tilanteessa ja se liki kirjaimellisesti tappoi minut. En osannut irroittaa, en niin millään. Mies ei ottanut mitään selkeää kantaa, halus olla mun kanssa - mut ei kuitenkaan lopettanut toisen naisen kanssa viestittelyä. Kun pyysin miestä että soittaisi tuolle toiselle naiselle että juttu on ohi, MUN KUULLEN, vastaus oli että se on henkkoht juttu enkä mä saa kuunnella...Kaikkee paskaa. Mun itsetunto romuttui, musta tuli ylimustasukkainen, mua ahdisti... Masennuin ja oikeasti oli itsemurhan partaalla kunnes jostain viimein sain sen verran voimia että lähdin.

Aivan liian myöhään. Tuho mielelleni oli jo tehnyt. Meni vuosia ennen kuin "vainoharhaisuus" alkoi hellittää - vuosia ennen kuin kykenin tajuamaan että kaikki miehet ei ole tollaisia. Vuosia ennen kuin pystyin luottamaan - ja karmeimpana vuosia ennen kuin itseinho hävis.

Älä riko itseäs enempää- Lopeta juttu jo tänään, ennen kuin tilanne tappaa sut. Tuo mun miehen uusi kiusas mua vielä kuukausia tuon jälkeen...



Peesi.

Mulla on itsellä hieman vastaava tilanne; mies on pettänyt, ja vinkuu ja vonkuu, että vielä pitäisi yrittää ja korjata meidän asiat... kuitenkaan yhteydenpito toiseen naiseen ei ole edelleenkään lakannut, ja käsittääkseni vakuuttelee samoja asioita sille toiselle naiselle kuin mullekin. Mieshän ei tätä itse mulle ole kertonut, mutta naisen tekstiviesteistä päätellen asiat ainakin ovat niin... tuskinpa tuo kyseinen nainenkaan nyt niin häiriintynyt sentään on, että päästään keksii niitä kaikkia asioita, joita mieheni on kuulemma hänelle puhunut.

Vähän on sellainen olo, että tyyppi koittaa vetää meitä molempia kuin pässiä narussa ja kenties miettii, että hyvähän niitä on olla kaksi, jos toinen vaikka jättääkin.

Mä en tiedä, miksi itse en ole lähtenyt suhteesta lätkimään jo aika päiviä sitten. Suhde ei nimittäin ole ollut ongelmaton eikä helppo. Väkivallasta en sen sijaan ole kärsimään joutunut, siis sanan varsinaisessa merkityksessä... henkinen väkivalta on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Mies on koko suhteen ajan vähätellyt ja aliarvioinut mua, enkä ole ollut sen silmissä yhtään mitään. Jos joku asia ei ole mennyt miehen mielen mukaan, niin mä vain olen ollut niin tyhmä, etten ole osannut hoitaa sitä oikein (vaikka ko. tehtävä olisi ollut mulla jo kuinka hanskassa). Mies ei ole koskaan osoittanut mulle arvostustaan vaan pikemminkin päin vastoin. Jotenkin se on kuitenkin saanut mut manipuloitua jäämään aina, kun olen lähtöä tehnyt.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että meillä on yhteinen lapsikin... josta mies ei kuitenkaan välitä tipan tippaa, ja on ihan selkeästi sen osoittanut. Päätökseni lähteä kumpusikin siis lapsesta... Mies tosin vinkuu ja vonkuu edelleen, kuten sanoinkin...

Itsetuntoni on oikeasti ihan romuna. Tuntuu, että mä en ole minkään arvoinen ja että olen kaikella mahdollisella tavalla huono. Tosi pessimistinen fiilis kaiken kaikkiaan, masentaakin. Pelottaa luottaa kehenkään... tai ystäviini toki luotan ja muihin läheisiin, mutta en tiedä, miten joskus pystyn uutta suhdetta rakentamaan.
 
Miten te annatte noiden "miesten" kohdella itseänne tuolla tavalla? Nyt miehet vastuuseen tekemisistään vaikka kaikista parasta tietenkin olisi jos potkaisette ne pellolle.
 

Yhteistyössä