Mies pettää, minä annan anteeksi...

Yksinkertaisia ovat nämä vastaukset täällä. Ei se niin helppo ole lähteä suhteesta kuin luulisi ulkopuolisesta. Jos on vielä lapsia sopassa mukana, tilanne on vieläkin vaikeampi.

Olen itse aikoinaan vetkuttanut lähtöä, lähdin vasta, kun olin siihen valmis. Teon siirtäminen ei johtunut siitä, että olisin rakastanut, vaan siitä, että se on aika iso hyppy tuntemattomaan. Mutta en lähtenyt pettämisen vuoksi, vaan ihan muiden asioiden vuoksi.

Veikkaan, että suurin osa jättää pettävän puolisonsa jossain vaiheessa. Joillain menee siihen enemmän aikaa kuin toisilla.

 

Ei ole sinun vikasi että miehesi sinua pettää. Et sinä häntä siihen aja. Mutta mies pettää, koska pystyy. Ei hän sinua kunnioita, luultavasti haluaa eroonkin mutta kuuluu niihin miehiin joilla ei ole munaa sanoa sitä rehellisesti. Miksei mies käy vieraissa kun sinä annat aina anteeksi? Vaikket miestä pettämään ajakaan niin ainakin teet sen todella helpoksi hänelle. Mies on jo osoittanut ettei käytökselle ole loppua tulossa, joten mitä vielä odotat? Lähde jo, se on ainoa keino, jolla et joudu kärsimään miehen käytöksestä. Sattuuko yksinolo enemmän kuin nykyinen tilanteesi? Parempi yksin kuin huonossa suhteessa.

 

Mitä kauemmin roikut suhteesssa sitä enemmän tule kyseistä miestä vihaamaan. Parantuminen alkaa kun raivostut, mutta niin kauan kuin nielet pettämiset masennut, ehkä vakavastikin. Siinävaiheessa kun haet reseptiä ahdistukseesi, muista olet itsetuhon tiellä. Ainoa ratkaisu on kestää yksinäisyys. Sen kestäminen ja ylipäätään itsestä huolehtiminen (myös taloudellisesti) on onnen avain. Myös sen oikean löytämiseksi. Ja tiedoksesi, en tiedä yhtäkään miestä joka ei olisi takaisin hamunnut eron jälkeen. Silloin kannattaa muistaa ettei vanhan lämmittely onnistu. Ainakaan tässä tapauksessa jossa vihan siemenet on jo kylvetty ja itävät upeasti.

 

MIes on pettänyt minua yhden illan juttuja (ainakin omien sanojensa mukaan) jo viisi kertaa vuoden aikana?!?!?!??! "

ja sä annat vielä anteeksiko?????????

[viestiä moderoitu]

 

Suosittelen sinulle vieraissajuoksua. Siinä huomaat, ettei ne yhdenillanjutut todellakaan useinmiten ole kovin kummoisia! Äijäs ei kannattaisi niillä paljon kehuskella! Ja varmasti lähdet nykyisestä suhteestasi, kun olet siihen valmis. Ei tuollaista rääkkiä kukaan kauaa tule kestämään.

 

Luehan tuo mustasukkaisuusketju. Uskoisin että itseasiassa miehesi on mustasukkainen tai heikolla itsetunnolla varustettu nyt ainakin. Kukaan ei toimi toista kohtaan noin jos edellä mainitut asiat eivät kuvasta häntä. Jos hän tarjoaa sinulle upeita orgasmeja ja on silmälle ilo ja varakas&koulutettu kaupan päälle voin hitusen sinua ymmärtää. Joskin tuollainen pakkaus tuskin mainostaisi yöjuoksujaan Mutta jos kyseessä on tavallinen tallaaja niin miksi ihmeessä tuhlaat aikaasi moiseen? Varmasti lähipiirisi jo odottaa että lähdet, kyllä he näkevät ettet ole onnellinen. He eivät vain voi ääneen sitä sanoa ettei heidän suhteet sinuun kärsisi. Mies kääntäsi sinut heitä vastaan, sitten vasta yksin olisitkin.

 

Heittäsin kyllä ukon pihalle välittömästi, jos minun korviini kantautuisi samanlaista tahtia sattuvia (??) pettämisiä. Se, ettei lähde suhteesta, vaan "uskoo parempaan huomiseen" (mitä ei ikinä tule, koska mies EI SINUA RAKASTA, hyvä ALKUPERÄINEN kirjoittaja!!), on typerintä ja ehdottomasti omaa itseä tuhoavinta marttyyriutta. Katso peiliin; jos rakastat itseäsi, et anna kenenkään kohdella sinua noin. Mitä mahtaa miehesi aatella sinusta, loppujen lopuksi? Olet heikko tossu, joka ei lähde ja jolta saa sitten sitä kuuluisaa säälip**ua, kun ei uutta naista ole ihan minuutilla saatavissa.

LÄHDE! Älä anna tuumaakaan periksi!

 

Heittäsin kyllä ukon pihalle välittömästi, jos minun korviini kantautuisi samanlaista tahtia sattuvia (??) pettämisiä. Se, ettei lähde suhteesta, vaan "uskoo parempaan huomiseen" (mitä ei ikinä tule, koska mies EI SINUA RAKASTA, hyvä ALKUPERÄINEN kirjoittaja!!), on typerintä ja ehdottomasti omaa itseä tuhoavinta marttyyriutta. Katso peiliin; jos rakastat itseäsi, et anna kenenkään kohdella sinua noin. Mitä mahtaa miehesi aatella sinusta, loppujen lopuksi? Olet heikko tossu, joka ei lähde ja jolta saa sitten sitä kuuluisaa säälip**ua, kun ei uutta naista ole ihan minuutilla saatavissa.

LÄHDE! Älä anna tuumaakaan periksi!

LÄHDE hyvä ihminen, et ole hänelle se oikea eikä hän rakasta sinua kuten tulevaa vaimoaan tulisi rakastaa..ei kukaan mies tai nainen kohtele toista pettämällä muutoin kuin tunteiden vaillinnaisuudessa. Mies haluaa selvästi tuntea jotain muuta, etsii ehkä sitä oikeampaa ja haluaa seikkailla. Jos hän arvostaisi suhdettanne häne ei koskaan tekisi noin. Ymmärrätkö, sinua melkeimpä käytetään vain hyväksi ja viilataan linssiin kirkkain silmin. Ole nyt järkevä, unohda kaikki kuvittelemasi hyvät tunteet, hän ei ansaitse niitä. LÄHDE!!

 

Ei petetyn päätös lähtemisestä ole aina heti niin yksinkertainen varsinkin, jos jo kerran ja toisenkin on "antanut anteeksi", jäänyt suhteeseen ja toivoon.

Toivossa on hyvä elää, sanotaan, mutta onkohan aina niin. Toivokin voi kääntyä epätoivoksi, kuten apn tilanteessa on käynyt. Tunteiden ristiriita voi olla vaikea hallita tai edes hahmottaa. Usko, toivo, rakkaus - kuulostaa hyvältä vaaleanpunaisen pilven reunalta katson, mutta entäpä jos samaa ajattelee pohjattomasta suosta. Kyllä siinä tarvitsee henkistä voimaa ja latausta mielin määrin enemmän. On helppoa sanoa toiselle: lähde, jätä moinen ja entinen taaksesi!

Ketjussa on sentään muutama kirjoittaja kertonut omalla kokemuksellaan, miten vaikea ja pitkä prosessi lähtemine voi olla. Mitä enemmän asiaa ja tilannetta ajattelee, sitä hankalampaa konkreettinen ero voi olla. Myös pettymyksen tuoma alakulo ja masennus lamannuutavat. Alkaa odottaa jotain ihmettä tapahtuvaksi. Alistuu lopulta. Ei sekään ole harvinaista.

Toisaalta nämä pettämissuhteet eivät ole yksiselitteisiä. Vastaus ei aina löydy akselilta rakastaa - ei rakasta. Sama koskee pettäjää. Voisi aivan hyvin kysyä sitäkin, miksi mies, joka jatkuvasti kokee tarvetta pettää, on vielä suhteessa. Miksei ole jo lähtenyt? Miksi HÄN roikkuu, vaikka on jo tehnyt konreettisia eleitä suhteesta irrottautuakseen? Hän yhtä hyvin tai pikemminkin voisi olla se lähtijä, koska on jo apn omalla tavallaan jättänyt. Miksi vastuu erosta olisi kuitenkin petetyllä?

Ei mitenkään ihmeellistä, että tuollaisessa tilanteessa kokee voimattomuutta. Tulee ensin peteyksi, hyljätyksi ainakin henkisesti, laiminlyödyksi ja vähätellyksi. Sen jälkeen pitäisi vielä ottaa vastuu omasta elämästään ja erossa tavallan myös toisen (miehen) elämästä. Myötätuntoakin voi olla.

Lähtijän pitää kantaa lopulta vastuu, usein myös syllisyys. Eropäätökseen pitää kuitenkin kypsyä, antaa rakkauden kuolla ja turha toivo kuolettaa. Siksi itkee ja siksi suree. Kyyneleiden tehtävä on puhdistaa silmät ja avata mieli näkemään selvemmin voidakseen aloitta uutta.

Mutta ajattelematta asioita voi toki elämässään porskuttaa eteenpäin - ottaa, "rakastaa" ja jättää. Olla aina oikeassa ainakin omassa elämässään ilman, että teot ja päätökset mitenkään henkisesti koskettaisivat. kaikki vain valuu kuin vesi hanhen selästä, jälkiä jättämättä.

 

Sitähän tuo lähteminen on.. Kun mies on niin henkinen hirviö että ei jätä, (jättää vastuun jättämisestä sille petetylle), murskaa vähitellen sen läheisimmän rakkaimman mielen ...
Tosin ymmärrän tuonkin pointin 8v. meni vastaavassa irrottautumisessa - eihän se koskaan helppoa ole- pelkäämme aina uutta tuntematonta.

 

Eivätpä nuo tilanteet ole helppoja kenellekään, petetylle tai pettäjälle. Minä olen ollut molemmissa rooleissa, sekä petettynä että pettäjänä. Petettynä maailma romahtaa ja itseluottamus tuhoutuu, pettäjänä syyllisyys, häpeä ja kipu toisen satuttamisesta vievät mielenterveyden.

Ja kun rakkaus kumppaniin on kummassakin tapauksessa niin valtavaa, ettei sitä osaa päästää irti. Petettynä ajattelee helposti, että voisi antaa mitä tahansa anteeksi, kunhan toinen vain haluaisi olla kanssani. Pettäjänä ajattelee, ettei voi erota, koska ei halua aiheuttaa toiselle sitä eroamisen kipua ja kuitenkin rakastaa niin paljon häntä edelleen. Kummassakin tapauksessa yhteiset vuodet, muistot ja hyvät hetket pyörivät mielessä niin, että tuntuu vain kamalan pahalta koko ajan ajatus siitä, ettei sitä yhteistä elämää enää olisi.

Petetyksi tultuani meni itsetunto vuosiksi. Varmaan siksi ajauduinkin pettämään. En kuitenkaan koskaan syyttänyt puolisoani pettämisistäni, vaan yritin tehdä hänelle selväksi, että kyse oli omasta itsetunnon puutteestani, seksiaddiktiostani ja läheisriippuvuudestani, mutta hän vain itki, että hän on huono, riittämätön ja ruma nainen, josta ei ole mihinkään.

En ihmettele ihmisiä, jotka jäävät roikkumaan suhteeseen, olivat he sitten petettyjä tai pettäjiä. Jos tunteita ja rakkautta on, ei sitä voi noin vain sammuttaa sillä, että toinen on tehnyt pahan teon. Niin kuin ei sitä rakkautta voi sammuttaa noin vain, vaikka olisi pettänyt, tai vaikka ihastunutkin toiseen.

Enemmän ihmettelen niitä, jotka kykenevät kertalaakista sammuttamaan rakkautensa pettäjään ja lähtemään saman tien. Onko heillä koskaan edes ollut mitään aitoja, syviä rakkauden tunteita kumppaniaan kohtaan?

 

kun tunnet kipua! Ihan oikein, että pettäminen kostautuu sekä henkisenä että fyysisenä kipuna.

 

Ihmiset jotka lähtevät suhteesta jossa heitä petetään eivät välttämättä ole tunneköyhiä ilkimyksiä jotka naps vain lakkaavat rakastamasta toista. He vaan eivät enää jaksa petetyksi tulemisen tuskaa ja ovat tarpeeksi realistisia ymmärtääkseen että tilanne on toivoton eikä tule muuttumaan. Mitä vaihtoehtoja siis petetylle jää? Luottamus on mennyt eikä palaa ja petturi ei ole kiinnostunut pettämisen lopettamisesta. Vaikka kuinka toista rakastaisi, tuosta ei enää synny parisuhdetta. Ehkä suurinta rakkautta on silloin päästää kukasta kukkaan liitelijä vapaaksi harrastamaan niitä suhteitaan ja myöntää että kaikesta omasta rakastamisesta huolimatta suhde oli tuhoon tuomittu.

 

Petturille kuolema!

 

Enemmän ihmettelen niitä, jotka kykenevät kertalaakista sammuttamaan rakkautensa pettäjään ja lähtemään saman tien. Onko heillä koskaan edes ollut mitään aitoja, syviä rakkauden tunteita kumppaniaan kohtaan?

Ehkä he ovat sen verran terveitä psyykkisesti, että kykynevät rakastamaan myös itseään. Huono itseluottamus saa monen riippumaan suhteessa, joka vie psyykkiset voimavarat.