Itkenytkokopäivä
Esikoisen syntymän jälkeen ja raskauden aikana mies ei ole huomioinut minua. Pakenee aina työmaalle ja on aina reissuillaan. Seksiä meillä on aika harvakseltaan. Mies ei ota vastuuta lapsesta vaan vetoaa työkiireisiin.
Kärsin raskaudenjälkeisestä masennuksesta. Olen miettinyt jopa henkeni ottamista. Yritin jutella miehen kanssa avioliittomme tilasta ja mitä hän minusta ajattelee. Lopulta paljasti, että toivoisi minun olevan laihempi ja kauniimpi. Olen viimeisen 6 vuoden aikana lihonut tasaisesti vaikka urheilen, ja nyt lapsi toi 10 ylikiloa. Pudotettavaa olisi n. 17-20 kg.
Olen kuitenkin itkenyt koko päivän koska pelkäsin että miestä vaivaa ulkomuotoni. Valokuvissa näytämme ihan kauhean epäsopivalta parilta, mies on komea ja hyvässä kunnossa, minä turvonnut virtahepo joka näytän vanhettuneelta sekä rumaltakin. Haluaisin kuntoilla mutta en usein jaksa, lapsenhoito väsyttää ja taloudenhoito vie päivisin ajat, pakolliset lenkit ym. tulee hoidettua.
Yritän syödä vähemmän ja terveellisemmin mutta olen helvetin väsynyt koko ajan. Mies ei usein edes vastaa puhelimeen, eikä nytkään ole työreissultaan soittanut koko viikonlopun aikana miten kotona menee vauvan kanssa.
Yritänkö vielä parantaa ulkonäköäni vai luovuttaisinko? En jaksa kerjätä rakkautta, ja laihduttaminen yh:na tuntuu raskaalle. Olen saanut tiputettua jo 5 kg mutta aikaa meni 8 kk. En jaksa enää, kun en kelpaa ja olen vauvan kanssa kaiken ajan. Luopuako lapsesta ja kirjautua psykiatriselle osastolle hoitoon? Ajatus levosta tuntuu ihanalta. Miehestä ei ole apua edes pyydettäessä, työnantaja ei kuulema jousta yhtään.
Kärsin raskaudenjälkeisestä masennuksesta. Olen miettinyt jopa henkeni ottamista. Yritin jutella miehen kanssa avioliittomme tilasta ja mitä hän minusta ajattelee. Lopulta paljasti, että toivoisi minun olevan laihempi ja kauniimpi. Olen viimeisen 6 vuoden aikana lihonut tasaisesti vaikka urheilen, ja nyt lapsi toi 10 ylikiloa. Pudotettavaa olisi n. 17-20 kg.
Olen kuitenkin itkenyt koko päivän koska pelkäsin että miestä vaivaa ulkomuotoni. Valokuvissa näytämme ihan kauhean epäsopivalta parilta, mies on komea ja hyvässä kunnossa, minä turvonnut virtahepo joka näytän vanhettuneelta sekä rumaltakin. Haluaisin kuntoilla mutta en usein jaksa, lapsenhoito väsyttää ja taloudenhoito vie päivisin ajat, pakolliset lenkit ym. tulee hoidettua.
Yritän syödä vähemmän ja terveellisemmin mutta olen helvetin väsynyt koko ajan. Mies ei usein edes vastaa puhelimeen, eikä nytkään ole työreissultaan soittanut koko viikonlopun aikana miten kotona menee vauvan kanssa.
Yritänkö vielä parantaa ulkonäköäni vai luovuttaisinko? En jaksa kerjätä rakkautta, ja laihduttaminen yh:na tuntuu raskaalle. Olen saanut tiputettua jo 5 kg mutta aikaa meni 8 kk. En jaksa enää, kun en kelpaa ja olen vauvan kanssa kaiken ajan. Luopuako lapsesta ja kirjautua psykiatriselle osastolle hoitoon? Ajatus levosta tuntuu ihanalta. Miehestä ei ole apua edes pyydettäessä, työnantaja ei kuulema jousta yhtään.