Lopeta itsesääli heti tähän paikkaan!
Yritän kirjoittaa lyhyesti, yritä sinä sisäistää lukemasi ja lue loppuun saakka.
Olen ollut samassa jamassa kuin sinä. Luulin, ettei minua kukaan huoli, koska olin lihonut synnytysten jälkeen kaksikymmentä kiloa, näytin kauhealta, kärsin synnytyksenjälkeisestä masennuksesta, ja olin liitossa epäluotettavan miehen kanssa, joka alituiseen sai oloni paskemmaksi haikailemalla muiden naisten perään ja manipuloi minut uskomaan, että minulla oli huono luonne ja olin kehno äiti ja paska vaimo.
Välillä harkitsin itsemurhaa, välillä harkitsin murhaavani mieheni, välillä suunnittelin pakkaavani meidät kaikki autoon ja ajavani satasta sillalta alas. Jokainen päivä oli itkua ja pahassa olossa makaamista, kärsivällisyys ei riittänyt lapsiin eikä mieheen, mutta eroaminen tuntui kauhean ahdistavalta ja työläältä.
Luulin, että muuttamalla itseäni kauniimmaksi miehen tähden, mies lakkaisi haikailemasta muiden naisten perään. Luulin, että olin itse ongelman ydin ja laihtuminen ja muuttuminen olisi ratkaisu.
Lopulta tajusin, että ainoa jonka hyväksyntää minun tarvitsee kerjätä, olen minä itse, koska ihmiset jotka aidosti rakastavat minua, hyväksyvät minut jo nyt. Minun ei tarvitse kerjätä heiltä mitään. Ja ihmiset, jotka eivät minua aidosti rakasta, eivätkä siksi minua hyväksy, saavat painua helvettiin.
Tajusin myös sen, ettei mies lopeta muiden naisten jahtaamista vaikka näyttäisin miltä. Mies oli luonteeltaan sellainen, ettei koskaan ollut tyytyväinen siihen, mitä hänellä on. Vaikka hänellä olisi ollut maailman kaunein nainen ja kilteimmät lapset ja miljoonia tilillä rahaa, hän olisi ollut tyytymätön ja haikaillut jotain parempaa. Vika ei ollut minussa.
Siitä alkoi ylämäki. Otin eron, ja heti ensimmäisenä iltana omassa asunnossa voin paremmin. Tuntui kuin olisi tonni painoa lähtenyt harteilta. Minulle alkoi kehittyä suunnitelmia, hain opiskelemaan, sain lapsille hoitopaikan jne. Lopulta sain töitä ja muutin parempaan asuntoon. En edes ajatellut miehiä! Tajusin, että minähän olenkin hyvä äiti ja minähän pärjäänkin omillani. Omanarvontuntoni ei ollutkaan kiinni mieheltä saadusta hyväksynnästä vaan siitä, että minä itse arvostan itseäni.
Alku oli toki haasteita täynnä ja yksinhuoltajuus tuntui alussa tosi raskaalta, mutta se parani vähitellen. Koko ajan. Hain ja löysin uusia ystäviä, koska parisuhteen aikana mies oli vastahakoisuudellaan supistanut myös minun sosiaalisia ympyröitäni. Löysin aivan uuden rytmin elämääni.
Kun rytmi oli löytynyt, laihduin vähän kuin itsestään melkein 25 kiloa! Se laihtuminen onnistui vasta, kun kaikki muut asiat elämässäni oli kunnossa. Sain myös uuden miesystävän, mutta se ei johtanut mihinkään, koska huomasin, että olin onnellisempi omillani. En jaksanut enää hoivata miestä siinä lasten hoivaamisen rinnalla.
Eli nyt ap. ota itseäsi niskasta kiinni! Ensimmäinen vaihe on vaikein. Jätä asuntohakemus vuokra-asunnosta tai hae vuokra-asuntoa yksityisten ilmoituksista. Tee se HETI! Koska tuossa jamassa parisuhdeterapiaa ei kannata aloittaa. Jos uskot, että nykyisen suhteen korjaaminen vielä onnistuu, se kannattaa tehdä vasta, kun asut erossa miehestäsi. Muuten vanhat haavat estävät eheytymisen.
Hanki ystäviä, jos niitä ei vielä ole. Saat turvaa ja tukea. Ja aloita ensimmäisenä oman itsetuntosi korjaaminen. Se on tärkeintä.
Toivon sinulle ja lapsellesi jaksamista ja voimia! Kyllä sinä pystyt muuttamaan elämäsi, kunhan lopetat takertumasta siihen kuvitelmaan, että fyysinen ulkonäkösi on onnen avain. Onnen avain on ELÄMÄN muuttaminen, ei ULKONÄÖN muuttaminen.
