MIES PAHOINPITELEE LASTEN NÄHDEN!

Niin, teitä arvostelijoita taas täällä riittää! Adiat eivät ole noin yksinkertaisia. Oli tämä provo tai ei, niin si sitä välttämättä heti tule pakattua tavaroita ja lähdettyä. Ja se nyt vain kylmä tosiasia!!

Meillä tapellaan rajustikin välillä, ollut mustelmilla minäkin, enkä silti ole hakemassa miehestäni eroa! Syytä on ollut minussakin ja joskus joku riita on päättynyt meillä turhan kovin ottein. Mutta kuka antaa minulle oikeuden erota ja ottaa lapset -tuosta noin vain, kun ihan itsekin olen ollut syyllinen samaan käytökseen. Tiedän ettemmme anna oikeaa mallia lapsille, mutta huostaanko heidät pitäisi ottaa? Niin juu, teidän mielestä kyllä!! MInä ene juo, en polta, en kiroile ja olen loistava äiti lapsilleni. Mieheni ei myöskään juo, ei polta, elää muuteoinkin kunnollisesti ja on ihana ja huolehtiva isä ja mies kaikin tavoin. Joskus vain riita menee "yli" ja tulee otettua osumaa.

Jos välitätte lapsista, ette asu yhdessä kun tälläistä kerran tapahtuu. tai rupeatte aktiivistesti toimimaan sen eteen, ettei näin enää tapahdu.

 

uskon ja luulen että mies häpeää tekojaan mutta anteeksi pyytäminenkin on hänelle hankalaa...mieheni ei siis yleensä käytä alkoholia kun se lyö..

 

No pitäisikö lässyttää ja lähettää virtuaalihaleja?
Mulla on ollut vastaavanlaisia tapauksia ihan oikeassa elämässäkin, tuttava- ja ystäväpiirissä, ja yllättävää kyllä he ovat eron jälkeen sanoneet että vasta se HERÄÄ PÄSSI- huuto sai jotain tapahtumaan. Niin kauan kun ystävät ymmärsi ja halaili, nainen pysyi miehensä luona, mutta siinä vaiheessa kun kaverit kyllästyi ja sanoi että ihan sama, ota turpaasi kun kerran haluat mutta älä enää ruikuta, niin nainen tajusi ottaa eron.

Joku muu voi halailla ja lässyttää ja ymmärtää. Mä en jaksa. Aikuisen ihmisen, etenkin äidin, pitäisi kantaa vastuunsa ja toimia järkevästi. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että pitäisi alkaa tekemään jotain ihan itse, ilman sitä "muuten hyvää " miestä.

Kummallinen ajatuskanta mm. ravistettavaalla

Väkivalta, pelko, nälviminen ja syytökset saavat ihmisen menemään niin lyttyyn, ettei hänellä ole enää omaa voimaa edes nousta sieltä. Siksi on äärettömän tärkeää, ettei polje yhä enemmän tällaista ihmistä jalkoihin, koska hän ei välttämättä pääse ikinä sieltä pois.

Haukkumista ja syyttelyä kehittävämmät tavat on neuvoa tai jopa käskee ja antaa toiselle voimaa, eikä lannistaa toista ikuisiksi ajoiksi!

AP:lle. Usko itseesi, usko omaan arvoosi. Älä kestä väkivaltaa vaan lähde! Jos et lähde itsesi takia, lähde lapsiesi takia! Olet sen arvoinen!

 

Kuka väitti et se ois helppoa?Ei elämän olekkaan tarkoitus olla aina helppoa.Jos et välitä itsestäsi niin välitä edes lapsistasi, ne on täysin viattomia ja täysin avuttomia puolustautumaan tuollaiselta.Ja vaikka se miehes ei niitä lapsia ainakaan vielä löis niin kyllä ne lapset kuitenkin kärsii tilanteesta ihan turhaan ja näkee liian paljon pahaa mistä niiden ei todellakaan tarvitsis edes tietää mitään.

 

uskon ja luulen että mies häpeää tekojaan mutta anteeksi pyytäminenkin on hänelle hankalaa...mieheni ei siis yleensä käytä alkoholia kun se lyö..

Siis eikö se edes pyydä anteeksi?

Onko toi nöyryys ja hiirenä oleminen oikeesti se naisen malli, jonka sä haluat sun omille lapsille?
Jos sulla on tytär, haluatko, että aikuisena hankkii itselleen myös hakkaavan miehen?

Ei ole sinun syy jos mies hakkaa, mutta ymmärrä nyt hyvä ihminen oma arvosi! :hug:

 

uskon ja luulen että mies häpeää tekojaan mutta anteeksi pyytäminenkin on hänelle hankalaa...mieheni ei siis yleensä käytä alkoholia kun se lyö..

Uskot ja luulet? Eli keskusteletteko te asioista ollenkaan, vaan meneekö se niin että saat turpaasi ja sitten asiasta ei enää puhuta?

 

siis mieheni ei todellakaan minua hakkaa joka päivä mustelmille vaan tätä tapahtuu aika harvakseltaan.. noin 2-3 kertaa vuodessa. eli tavallaan on helppo antaa anteeksi kun sitä tapahtuu niin harvoin..

Kyllä se yksin kerta vuodessa on liikaa!! Ei kenenkään pidä olla toisen nyrkkeilysäkkinä. Oppikoon hillitsemään itsensä tai eläköön yksin. Itse en tuollaista katselisi kertaakaan ja vielä, että lapsetkin näkevät. Oikein mukavat muistot vaan aiheutatte lapsille tuollaisesta. Ei lapsi niitä unohda mitä isä tekee äitille.

 

uskon ja luulen että mies häpeää tekojaan mutta anteeksi pyytäminenkin on hänelle hankalaa...mieheni ei siis yleensä käytä alkoholia kun se lyö..

Mitä merkitystä sillä anteeks pyytämisellä on kun tiedät sen lyövän uudelleen kun hermostuu?

Saanko kysyä miks sä teit tän aloituksen tänne? Mulla ainakin on tosi paha olo sun ja lähinnä lastes puolesta(Jotka ei voi äänestää jaloillaan ja lähteä)..

Täällä on mielestäni annettu ihan hyviäkin vinkkejä mitä tehdä, mut tuntuu, et mikään ei käy. Multa ainakaan ei kauheasti sympatiaa irtoa miestä kohtaan joka hermostuksissaan muuttuu ääliöks.

Minusta teidän on keskenään keksittävä toimintamallit ja toimikaa niiden mukaan. yhdenkään lapsen ei tarvitse katsoa välien selvittelyä, jossa nyrkkejä käytetään. Toisaalta jos lapsen ja isän suhde on ok. On lapsella tosi paha olo kun isä lyö ja pitää äitiä pahana. Ja lapselle se isä on kuitenkin isä. Mä itse olen ollut aina isän tyttö ja mulla ollut paha olla kun en saanut äitiäni pelastettua siltä.

 

uskon ja luulen että mies häpeää tekojaan mutta anteeksi pyytäminenkin on hänelle hankalaa...mieheni ei siis yleensä käytä alkoholia kun se lyö..

Siis ettekö te edes puhu asiasta?
otko ite kertonut muille ihmisille?

 

Ikävä kyllä Ravistettava on minun mielestäni oikeassa, kuulostaa sitten miten kylmältä hyvänsä. Tilanteen voivotteleminen ja halit lähinnä tukevat ihmistä jäämään tuohon suhteeseen.Voi sitten aina sopivin välein käydä ystäville purkamassa oloaan ja mustelmiaan että taas jaksaisi seuraavat lyönnit. :/

Ikävää näissä on että lapsetkin kärsivät. Lapset vaistoavat jo paljon vaikkeivät näkisikään, puhumattakaan nyt siitä että ovat silminnäkijöinä äitinsä pahoipitelyssä. (pitäisiköhän tässä väissä pyytää miestä kertomaan miten kirkkaasti hän vielä yli 30 vuotta myöhemmin muistaa miten isänsä piteli äidin niin että tämän toinen silmä sokeutui) Paljon kevyemmistäkin vanhempien välisistä riidoista ja kahinoista on lapsille jäänyt pysyvät mielikuvat, kuten tässä on jo muutamat kohdaltaan kertoneet.

 

Mun hyvä ystäväni, joka eli 8 v väkivaltaisessa suhteessa, on sanonut että jos häntä olisi ymmärretty ja tuettu vähemmän & tehty alusta alkaen selväksi että hän saa turpaansa vain jos suostuu turpaansa ottamaan, niin hän ei olisi menettänyt niin monta vuotta elämästään.

Kun ystävien tuki loppui (eli kun hänelle sanottiin että hittoakos itket kun eihän tuo mitään uutta ole, pysy miehesi kanssa jos haluat mutta älä tule meille itkemään kun se taas lyö ), hän totesi että tätä ei voi enää jatkua, ja jätti miehensä. Siihen asti hän oli saanut voimavaroja ystäviltään, nyt ei enää saanut. Hän löysi itsestään voimaa tehdä sen, mikä oli välttämätöntä.

Ikävä kyllä lapset ehtivät nähdä aivan liikaa. Siitä on vuosia, mutta vaikutukset seuraavat mukana kun lapset tulevat murrosikään ja alkavat itse kokeilla parisuhdetta ja seurustelua.

Ap...lähde nyt jo.

 

Mun hyvä ystäväni, joka eli 8 v väkivaltaisessa suhteessa, on sanonut että jos häntä olisi ymmärretty ja tuettu vähemmän & tehty alusta alkaen selväksi että hän saa turpaansa vain jos suostuu turpaansa ottamaan, niin hän ei olisi menettänyt niin monta vuotta elämästään.

Kun ystävien tuki loppui (eli kun hänelle sanottiin että hittoakos itket kun eihän tuo mitään uutta ole, pysy miehesi kanssa jos haluat mutta älä tule meille itkemään kun se taas lyö ), hän totesi että tätä ei voi enää jatkua, ja jätti miehensä. Siihen asti hän oli saanut voimavaroja ystäviltään, nyt ei enää saanut. Hän löysi itsestään voimaa tehdä sen, mikä oli välttämätöntä.

Ikävä kyllä lapset ehtivät nähdä aivan liikaa. Siitä on vuosia, mutta vaikutukset seuraavat mukana kun lapset tulevat murrosikään ja alkavat itse kokeilla parisuhdetta ja seurustelua.

Ap...lähde nyt jo.

Tuo minkä mustensin, niin on täysin totta. AP: Sinä itse päätät jäämällä sen, että "hyväksyt" tuon lyömisen, jos et asialle tee mitään. Joko laitat miehen hoitoon ja vielä yhdestäkin virheestä -> lähdet tai lähdet välittömästi! Jos et tee yhtään mitään, niin on ihan totta, että itse "annat miehesi lyödä sinua". Muista kuitenkin, että olet sen arvoinen, ettei kenenkään pidä sinua lyödä, joten sinun on tehtävä sille loppu. Jos et pidä itseäsi edes niin arvossa, niin pidä vähintään lapsiasi!

 

kirjoitin tän palstan ehkä suurimmaksiosaksi siksi että haluan tietää mitä muut on mieltä tällaisesta ja onko jollain muulla samanlaisia kokemuksia..ja ihana kun saa jonnekin purkaa huolia/pahaa oloa kun ei tutuillekkaan uskalla/kehtaa kertoa.mutta kyllä täytyy sanoa että osa teidän kirjoituksesta kyllä pisti myös miettimään eroa...

 

Joko laitat miehen hoitoon ja vielä yhdestäkin virheestä -> lähdet tai lähdet välittömästi!

Ei miestä voi hoitoon laittaa, jos hän ei itse sinne halua. Jos hän ei tiedosta ongelmaansa tai vähättelee sitä, niin ei terapiaan pakottaminen mitään auta, vaan sinne pitää mennä omasta vapaasta tahdosta, ja tärkeintä on se että mies todella haluaa muuttua.
Haluaako? En tiedä. Ap:n kertoman perusteella en usko. Mutta asiasta pitää keskustella. Jos mies toteaa että v*tut meen mihinkään terapiaan, niin mun mielestä tuon liiton pitäisi olla sitten siinä.
Ja jos sanoo miehelle, että vielä yksikin virhe niin lähden, niin täytyy myös pitää uhkauksestaan kiinni ja lähteä jos mies vielä lyö. Muuten on viimeinenkin arvokkuus menetetty miehen silmissä.

 

kirjoitin tän palstan ehkä suurimmaksiosaksi siksi että haluan tietää mitä muut on mieltä tällaisesta ja onko jollain muulla samanlaisia kokemuksia..ja ihana kun saa jonnekin purkaa huolia/pahaa oloa kun ei tutuillekkaan uskalla/kehtaa kertoa.mutta kyllä täytyy sanoa että osa teidän kirjoituksesta kyllä pisti myös miettimään eroa...

Miä elin väkivaltassa liitossa sen 7 vuotta
Alussa tuli pieniä läpsyjä sillon tällön
Ja voikun olisin osannut vaikka sen ekan nyrkiniskun jälkeen lähteä
Lopussa sitten olinkin aivan piesty, välillä tajuton iskuista, välillä silmä mustana
Tuosta on nytten 6 vuotta aikaa ja yhä näen painajaisia eksästä

Silloin en ymmärtänyt, että se asia on jotenkin "väärin", että kai muillakin on tuollaista..

Sen takia sitä eroa suosittelenkin :hug:

 

kirjoitin tän palstan ehkä suurimmaksiosaksi siksi että haluan tietää mitä muut on mieltä tällaisesta ja onko jollain muulla samanlaisia kokemuksia..ja ihana kun saa jonnekin purkaa huolia/pahaa oloa kun ei tutuillekkaan uskalla/kehtaa kertoa.mutta kyllä täytyy sanoa että osa teidän kirjoituksesta kyllä pisti myös miettimään eroa...

Eikä kannata vaan miettiä. Minä olen naapurin väkivaltaperheen lapsista nähnyt liiankin hyvin mitä se aiheuttaa että äitiä pahoinpidellään. Lähde ennenkun mies koskee lapsiinkin.

 

Joko laitat miehen hoitoon ja vielä yhdestäkin virheestä -> lähdet tai lähdet välittömästi!

Ei miestä voi hoitoon laittaa, jos hän ei itse sinne halua. Jos hän ei tiedosta ongelmaansa tai vähättelee sitä, niin ei terapiaan pakottaminen mitään auta, vaan sinne pitää mennä omasta vapaasta tahdosta, ja tärkeintä on se että mies todella haluaa muuttua.
Haluaako? En tiedä. Ap:n kertoman perusteella en usko. Mutta asiasta pitää keskustella. Jos mies toteaa että v*tut meen mihinkään terapiaan, niin mun mielestä tuon liiton pitäisi olla sitten siinä.
Ja jos sanoo miehelle, että vielä yksikin virhe niin lähden, niin täytyy myös pitää uhkauksestaan kiinni ja lähteä jos mies vielä lyö. Muuten on viimeinenkin arvokkuus menetetty miehen silmissä.

Ei voikaan laittaa. Asiasta tulee keskustella. Jos mies ei edes itse tiedosta tilannetta pahana, niin miksi edes viitsii jäädä ottamaan vielä kerran turpaansa? Eli sitten kannattaa ehdottomasti lähteä samantien.

Jos mies ei suostu mennä hoitoon, mutta huomaakin tekevänsä pahasti väärin, pyytää anteeksi ja pyrkkii olemaan lyömättä, voi antaa vielä yhden mahdollisuuden, kunhan pitää huolen juurikin tuon, että tosiaankin lähtee sitten jos yksi PIENIKIN virhe tulee!

Mutta pitää ehdottomasti pitää huoli myös itse, että toteuttaa sen lupauksen myös itselleensä, että todella LÄHTEE, jos kerrankin nyrkkiä vielä tulee. Mutta jos toinen ei edes oikeasti kadu/halua olla lyömättä, niin kannatttaako ihan oikeasti edes jäädä ottamaan kerran vielä sitä nyrkkiä naamaansa?

 

Ihan totta, lähde pois tuollaisesta suhteesta. Mikään lohtu, ymmärtäminen ja itsestään syyn etsiminen ei tule muuttamaan sun miehesi väkivaltaisuutta. Sinä saat turpaasi vielä 40 vuoden kuluttua, jos jäät suhteeseen. Usko pois, minä tiedän miten nainen voi oppia "unohtamaan ja antamaan anteeksi" nuo 2-3 kertaa vuodessa tulleet mustelmat. Ja lapset kokevat aikuisina suhteissaan turvattomuutta, isiltä siirtyy oppi pojille ja tytöt oppivat pitämään itseään huonompana kuin ovat, koska äitikin oli kynnysmatto.

Mä olen katsellut itse omia vanhempiani lähes 40 vuotta, ja ollut heidän roskasankonsa. Koska tiedän mitä siellä tapahtuu, minulle voi kertoa pahasta olostaan, jotta se edes hetkeksi helpottaisi ja jaksaisi taas seuraavaan selkäsaunaan. Muutama vuosi sitten minun oli itseni takia pakko pistää välit poikki vanhempiini, etteivät he edelleen kuormittaisi omalla p.askallaan minua, kun on noita ongelmia omastakin takaa.

 

ap: etkö todellakaan tajua, että lapsesi tulevat syyttämään sinua pahastaolostaan ja huonosta lapsuudestaan? kun et tajunnut erota.

Vai syyttäisiköhän sitä isää?

Älkää laittako *askaa niskaan lyötyä kohtaan tai syyllistäkö häntä miehensä teoista.

AP:lle: Mutta siinä on kyllä osa oikeassa, että ajattele myös lapsiasi, kun jäät yhä uudelleen ja uudelleen samaan tilanteeseen....

Mä syytän mun molempia vanhempia ja olen ajoittain katkera äitiäni kohtaan!!!! Olemme todella harvoin enää tekemisissä.

kyllä se vain niin on, että aikuisena sitä näkee vanhempansa eri tavalla ja jos on juoppo tai lyö, siihen on yleensä joku taustasyy ko henkilöllä. mutta mikä syy on äidillä jäädä tollaseen liittoon? siis rakkaus ei ole mikään syy antaa toisen pahoinpidellä.

 

Entäs jos miehesi jonain päivänä hakkaa uhmaikäisen lapsensa tai murkkuikäisen?
yksi lyönti perheessä menee erhdyksen piikkiin, toisella kertaa pitäs hälytyskellojen soida ja kolmannella viimeistään erota.
eikä se ole vaikeaa, kun syy on oikea.
Kokemuksella voin sanoa muistavani hyvin pienestä asti ne kerrat kun isä löi äitiä.
veri lensi, äidin silmä oli mustana, me itkimme ja huusimme. seuraavana päivänä piti olla kuin ei mitään eikä asioita koskaan käsitelty ainakaan lasten kanssa ja en usko että äiti ja isäkään käsitteli niitä. äiti möksötti, nukkui sohvalla ja oli puhumaton viikon ja sitten taas kaikki oli muka ok.
koko ajan sitä pelkäs mitä tapahtuu ja kavereita ei uskaltanut tuoda kotiin tai yökylään ettei ne näe. kenellekkään ei saanut kertoa tai uskaltanutkaan.

tässäpä sulle luettavaa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhev%C3%A4kivalta

 

Sitten on vielä se sattuman mahdollisuus. Jos mies ei noin pysty itseään hillitsemään, hän voi myös joku kerta arvioida voimansa värin tai muuten käydä niin hassusti ettet selviäkään hengissä seuraavasta pahoinpitelystä. Sattuu heittämään sinut nurin niin että pääsi osuu johonkin terävään tms.

Mitä sitten tapahtuu? Lapset menettävät äitinsä ja isänsä lähtee istumaan tuomioaan. :/ Heidät sijoitetaan jonnekin ja tuollaisessa tialnteessa lapsilla on jo melkoinen taakka kannettavanaan eikä sitä vanhempaa joka pystyisi heitä tukemaan.

 

Sitten on vielä se sattuman mahdollisuus. Jos mies ei noin pysty itseään hillitsemään, hän voi myös joku kerta arvioida voimansa värin tai muuten käydä niin hassusti ettet selviäkään hengissä seuraavasta pahoinpitelystä. Sattuu heittämään sinut nurin niin että pääsi osuu johonkin terävään tms.

Mitä sitten tapahtuu? Lapset menettävät äitinsä ja isänsä lähtee istumaan tuomioaan. :/ Heidät sijoitetaan jonnekin ja tuollaisessa tialnteessa lapsilla on jo melkoinen taakka kannettavanaan eikä sitä vanhempaa joka pystyisi heitä tukemaan.

Niin tämä kannattaa aina muistaa myös silloin jos antaa vielä sen "yhden" mahdollisuuden. Sillä yhdellä mahdollisuudellakin voi aina käydä näin ikävästi...

 

"seuraavana päivänä piti olla kuin ei mitään eikä asioita koskaan käsitelty ainakaan lasten kanssa ja en usko että äiti ja isäkään käsitteli niitä. äiti möksötti, nukkui sohvalla ja oli puhumaton viikon ja sitten taas kaikki oli muka ok."

-tää on niin minun elämästä otettu...

 

"seuraavana päivänä piti olla kuin ei mitään eikä asioita koskaan käsitelty ainakaan lasten kanssa ja en usko että äiti ja isäkään käsitteli niitä. äiti möksötti, nukkui sohvalla ja oli puhumaton viikon ja sitten taas kaikki oli muka ok."

-tää on niin minun elämästä otettu...

Mieti haluatko sää lapsesi kokevan sitä?

Tee asialle jo tänään jotain. Älä jätä huomiseen!

 

"seuraavana päivänä piti olla kuin ei mitään eikä asioita koskaan käsitelty ainakaan lasten kanssa ja en usko että äiti ja isäkään käsitteli niitä. äiti möksötti, nukkui sohvalla ja oli puhumaton viikon ja sitten taas kaikki oli muka ok."

-tää on niin minun elämästä otettu...

Niin minunkin!
Ei noin!!!