Mies päätti ryypätä eilen...

[Rukoilijasirkka]

Aika jännä et väkivaltasta miestä puolustellaan, ja ap:n tekstistä päätellen ei tod. ollu eka kerta... ei se avioliiton alamäki tarkota pahoinpitelyä... ei tollasta tarvii kenenkään sietää... joskus voi käydä tosi huonosti..

Ap:n mies ei kuulosta väkivaltaiselta, koska myös stressin ja alkoholin alaisena purkaa vihansa tavaroihin ja itseensä. Ärtyneisyys ja vihan purku ei tarkoita että haluaisi tai osaisi vahingoittaa rakastamansa naista tai lapsia.

Oikeata väkivaltaa kokeneet naiset säikähtävät sinänsä vaaratonta käytöstä ja kehottavat eroamaan. Samoin naiset jotka eivät koskaan ole asuneet samassa talossa miehen kanssa.

Vailla isää kasvaneet naiset eroavat herkemmin (turhaan), jolloin turha testosteronipelko periytyy heidän tyttäreille.. yksinhuoltajuus on periytyvää.

Et kyllä VOI olla tota mieltä. Jos joku sulle tärkeä nainen kertoisi, että mies huutaa ja raivoaa ja heittelee jakkaroilla, niin tarjoutuisit hakemaan naisen pois.

 

[Rukoilijasirkka]

Mies ei voisi mitenkään saada lapsia itselleen...
Häippäse. :hug:

Mutta jos ei ole mitään todisteita tuosta käytöksestä? Pitäisi olla jotain todistetta, muuten on sana sanaa vastaan.

No, eiköhän tollanen mies menetä hermonsa nopeasti, kun häntä haastatellaan.

 

[vieras]

Mies ei voisi mitenkään saada lapsia itselleen...
Häippäse. :hug:

Mutta jos ei ole mitään todisteita tuosta käytöksestä? Pitäisi olla jotain todistetta, muuten on sana sanaa vastaan.

No, eiköhän tollanen mies menetä hermonsa nopeasti, kun häntä haastatellaan.

Kyllä ne monesti voi olla mestareita esittämään ja varsinkin katuvaisena.

 

[Rukoilijasirkka]

Mies ei voisi mitenkään saada lapsia itselleen...
Häippäse. :hug:

Mutta jos ei ole mitään todisteita tuosta käytöksestä? Pitäisi olla jotain todistetta, muuten on sana sanaa vastaan.

No, eiköhän tollanen mies menetä hermonsa nopeasti, kun häntä haastatellaan.

Kyllä ne monesti voi olla mestareita esittämään ja varsinkin katuvaisena.

Mutta naistapa uskotaan helpommin. Vaikka se onkin väärin.

 

[vieras]

Mies ei voisi mitenkään saada lapsia itselleen...
Häippäse. :hug:

Mutta jos ei ole mitään todisteita tuosta käytöksestä? Pitäisi olla jotain todistetta, muuten on sana sanaa vastaan.

No, eiköhän tollanen mies menetä hermonsa nopeasti, kun häntä haastatellaan.

Kyllä ne monesti voi olla mestareita esittämään ja varsinkin katuvaisena.

Mutta naistapa uskotaan helpommin. Vaikka se onkin väärin.

Totta! Tämä on sekä hyvä että huono asia..

 

[ehkä, ehkä ei]

Nää parisuhdeasiat on sen verran mutkikkaita, että vaikka jos jollakin on säyseä ja aina tasainen mies, ei hänen heti kannata olla sanomassa perheen elämää paremmin tuntematta, että "lähde!"
En tarkoita, että väkivaltaa pitää hyväksyä, mutta mä luulen, että jokainen nainen tuntee miehensä parhaiten.
Oma mieheni saa stressin takia välillä "raivareita" ja silloin saan kuulla kunniani ja hän on ihan helvetin ilkeä ja paha suustaan, osaa kyllä olla todella piinaava silloin. Saattaa heittää mua kohti jotain pientä tavaraakin, tarttua kiinni käsistä, tönäistä pois tieltään, jos menen hänen eteensä muka selvittääkseni asiaa tms. En kuitenkaan pelkää häntä ja mun mielestä se on se juttu. Jos pelkäisin hänen tosissaan hakkaavan mut (sanoo mm. että jos olisin mies olisin jo saanut turpaani) olisin jo lähtenyt. Välillä näiden riitojen aikana aion tosissani lähteä, mutta sitten punnitsen taas asiat uudestaan.
Voi olla, että joku päivä vielä lähdenkin, jos saan siitä haukkumisesta tarpeekseni, mutta en pelon takia. Tätä tapahtuu sen verran harvoin, mutta toki joka kerrasta sanat jäävät kyllä mieleen.
Meillä mies ei kiukkuile humalassa vaan selvinpäin.

 

[Rukoilijasirkka]

Mun mies ei ole säyseä ja meillä on ollut väkivaltaa puolin ja toisin. (ei ole enää ) Mutta Ap:n mies rupesi huutamaan ihan turhasta, eikä muka näe edes vikaa käytöksessään. Painavien tavaroiden heittely kohti raskaanaolevaa on jo aika paksua.

Ja tässä tapauksessahan ap olisi jo lähtenyt, ellei pelkäisi lasten menetystä.

 

[Entäs tämä...]

Minun mieheni on myös väkivaltainen. Rikkoo tavaroita... riehuu, haukkuu, kiroilee ja huutaa. Toisinaan tönii, retuuttaa hiuksista yms. Ongelma onkin se, ettei varsinaisia näkyviä vammoja ole juurikaan jäänyt. Mitä siis voin tehdä?! Mies on e r i t t ä i n hyvä puhumaan, selittää vaikka taivaan maaksi... hyvä manipuloimaan, valehtelemaan... saa kenet tahansa uskomaan mitä vaan. Miten voin todistaa yhtään mitään? Toivon, että joku kerta jää kunnolliset näkyvät jäljet... silloin minulla on "lupa lähteä" ja ehkä sukulaiset ja muut ymmärtävät syyn.

 

[Minä]

Parisuhdeväkivaltaa on kahdenlaista. Sitä mihin kuka tahansa pystyy tarpeeksi vihaisena, jos toinen pettää tms. Ja sitten on sitä sairasta väkivaltaa, jossa on välillä pitkätkin syklit, kun käyrä nousee. Silloin henkilöä ei voi rauhoitella, kun se räjähtää. Ja joka kerta ne purkaukset ovat raaempia ja niissä usein päädytään kohtalokkaisiin tilanteisiin, pahimmillaan joltain lähtee henki. Ja tällainen väkivalta johtaa useimmiten juurensa vaikeaan lapsuuteen tai muuhun traumaan elämässä. Kyllä puolison luulisi tunnistavan kummanlaisesta väkivallasta omassa parisuhteessa on kyse.

 

[tripod]

Voi elämä sentään...ihan kuin ihmisen tarttis olla tasasen lempee.. mut ei se väkivaltasuus oo mitään tavallisen ihmisen luontasta käytöstä...pikemminkin sairautta. Ihme et joku aattelee et se on normaalia?!!!!!

Ärtyneenä terve mies saattaa lyödä nyrkin pöytään tai hajoittaa ovenkarmin, siinä missä terve nainen tyytyy henkiseen ja verbaaliseen väkivaltaan. Jatkuvaa ärtyneisyyttä olisi rasittavaa katsoa, mutta ap:n tapauksessa mies ei edes hermostu usein.

Tässä ketjussa tavallisten miesten vaimot ovat hiljaa koska saisivat sangollisen niskaan jos uskaltaisivat puolustaa miehen käytöstä, samassa ketjussa jossa pahoinpitelyuhrit ehdottavat eroa ja turvakoteja.

Nämä uhrit lukevat ap:n tarinaa eri tavalla, koska tunnistavat tilanteet joissa oikeasti väkivaltainen mies olisi vaarallinen.

 

[vieras]

En lukenut koko ketjua, mutta sanon vaan että mulle riitti aikoinaan syyksi lähteä pelkkä henkinen väkivalta, olin niin peloteltu lähtiessäni että nyt vuosien päästä ihmettelin kuin sain itsestäni irti sen että lähdin, eikä kaduta . Sitä alkoi uskoa itsekkin että pitää varoa joka sanaansa ettei se vaan suutu ja sai olla kokoajan varpaillaan . Ei sitä osaa edes selittää miten ihminen voidaan alistaa.

 

[Rukoilijasirkka]

Minun mieheni on myös väkivaltainen. Rikkoo tavaroita... riehuu, haukkuu, kiroilee ja huutaa. Toisinaan tönii, retuuttaa hiuksista yms. Ongelma onkin se, ettei varsinaisia näkyviä vammoja ole juurikaan jäänyt. Mitä siis voin tehdä?! Mies on e r i t t ä i n hyvä puhumaan, selittää vaikka taivaan maaksi... hyvä manipuloimaan, valehtelemaan... saa kenet tahansa uskomaan mitä vaan. Miten voin todistaa yhtään mitään? Toivon, että joku kerta jää kunnolliset näkyvät jäljet... silloin minulla on "lupa lähteä" ja ehkä sukulaiset ja muut ymmärtävät syyn.

Et sä kyllä lupaa tartte.

 

[vieras]

Minun mieheni on myös väkivaltainen. Rikkoo tavaroita... riehuu, haukkuu, kiroilee ja huutaa. Toisinaan tönii, retuuttaa hiuksista yms. Ongelma onkin se, ettei varsinaisia näkyviä vammoja ole juurikaan jäänyt. Mitä siis voin tehdä?! Mies on e r i t t ä i n hyvä puhumaan, selittää vaikka taivaan maaksi... hyvä manipuloimaan, valehtelemaan... saa kenet tahansa uskomaan mitä vaan. Miten voin todistaa yhtään mitään? Toivon, että joku kerta jää kunnolliset näkyvät jäljet... silloin minulla on "lupa lähteä" ja ehkä sukulaiset ja muut ymmärtävät syyn.

Hanki todisteita keinolla millä hyvänsä. Laita vaikka nauhuri nauhoittamaan tai jotain. Et voi odottaa, että leipoo sut hengiltä!

 

[Rukoilijasirkka]

Voi elämä sentään...ihan kuin ihmisen tarttis olla tasasen lempee.. mut ei se väkivaltasuus oo mitään tavallisen ihmisen luontasta käytöstä...pikemminkin sairautta. Ihme et joku aattelee et se on normaalia?!!!!!

Ärtyneenä terve mies saattaa lyödä nyrkin pöytään tai hajoittaa ovenkarmin, siinä missä terve nainen tyytyy henkiseen ja verbaaliseen väkivaltaan. Jatkuvaa ärtyneisyyttä olisi rasittavaa katsoa, mutta ap:n tapauksessa mies ei edes hermostu usein.

Tässä ketjussa tavallisten miesten vaimot ovat hiljaa koska saisivat sangollisen niskaan jos uskaltaisivat puolustaa miehen käytöstä, samassa ketjussa jossa pahoinpitelyuhrit ehdottavat eroa ja turvakoteja.

Nämä uhrit lukevat ap:n tarinaa eri tavalla, koska tunnistavat tilanteet joissa oikeasti väkivaltainen mies olisi vaarallinen.

Hm. Ei AP kirjottas tänne, jos tilanne ois vaan normaalia normaalin miehen maltin menettämistä.

Heitellä nyt tavaroita KOHTI, kun toinen on raskaana. :/ Ja ruveta huutamaan siitä, että itse kaatelee jotain vesiä.

 

[Entäs tämä]

Minun mieheni on myös väkivaltainen. Rikkoo tavaroita... riehuu, haukkuu, kiroilee ja huutaa. Toisinaan tönii, retuuttaa hiuksista yms. Ongelma onkin se, ettei varsinaisia näkyviä vammoja ole juurikaan jäänyt. Mitä siis voin tehdä?! Mies on e r i t t ä i n hyvä puhumaan, selittää vaikka taivaan maaksi... hyvä manipuloimaan, valehtelemaan... saa kenet tahansa uskomaan mitä vaan. Miten voin todistaa yhtään mitään? Toivon, että joku kerta jää kunnolliset näkyvät jäljet... silloin minulla on "lupa lähteä" ja ehkä sukulaiset ja muut ymmärtävät syyn.

Hanki todisteita keinolla millä hyvänsä. Laita vaikka nauhuri nauhoittamaan tai jotain. Et voi odottaa, että leipoo sut hengiltä!

Keksikääpä miten saan noita todisteita... Jos laitan jonku nauhurin nauhottamaan niin ulos lentää sekä nauhuri että minä...

 

[tripod]

Ap:n mies ei kuulosta väkivaltaiselta, koska myös stressin ja alkoholin alaisena purkaa vihansa tavaroihin ja itseensä. Ärtyneisyys ja vihan purku ei tarkoita että haluaisi tai osaisi vahingoittaa rakastamansa naista tai lapsia.

Et kyllä VOI olla tota mieltä. Jos joku sulle tärkeä nainen kertoisi, että mies huutaa ja raivoaa ja heittelee jakkaroilla, niin tarjoutuisit hakemaan naisen pois.

Ei välttämättä, jos tämä tapahtuu harvoin ja mies tyytyy tavaroiden rikkomiseen. Olisi eri asia jos mies olisi edes kerran kohdistanut fyysistä väkivaltaa suoraan naiseen.. mies joka osaa lyödä naista kerran osaa hyvin todennäköisesti tehdä sitä uudelleen.

 

[Rukoilijasirkka]

Minun mieheni on myös väkivaltainen. Rikkoo tavaroita... riehuu, haukkuu, kiroilee ja huutaa. Toisinaan tönii, retuuttaa hiuksista yms. Ongelma onkin se, ettei varsinaisia näkyviä vammoja ole juurikaan jäänyt. Mitä siis voin tehdä?! Mies on e r i t t ä i n hyvä puhumaan, selittää vaikka taivaan maaksi... hyvä manipuloimaan, valehtelemaan... saa kenet tahansa uskomaan mitä vaan. Miten voin todistaa yhtään mitään? Toivon, että joku kerta jää kunnolliset näkyvät jäljet... silloin minulla on "lupa lähteä" ja ehkä sukulaiset ja muut ymmärtävät syyn.

Hanki todisteita keinolla millä hyvänsä. Laita vaikka nauhuri nauhoittamaan tai jotain. Et voi odottaa, että leipoo sut hengiltä!

Keksikääpä miten saan noita todisteita... Jos laitan jonku nauhurin nauhottamaan niin ulos lentää sekä nauhuri että minä...

Pois vaan sieltä, kenenkään kanssa ei ole pakko elää, eikä sitä tarvii muille selitellä.

 

[Minä]

Voi elämä sentään...ihan kuin ihmisen tarttis olla tasasen lempee.. mut ei se väkivaltasuus oo mitään tavallisen ihmisen luontasta käytöstä...pikemminkin sairautta. Ihme et joku aattelee et se on normaalia?!!!!!

Ärtyneenä terve mies saattaa lyödä nyrkin pöytään tai hajoittaa ovenkarmin, siinä missä terve nainen tyytyy henkiseen ja verbaaliseen väkivaltaan. Jatkuvaa ärtyneisyyttä olisi rasittavaa katsoa, mutta ap:n tapauksessa mies ei edes hermostu usein.

Terve mies ei uhkaile ja tunne tarvetta alistaa ja pelotella toista. Se käytös viittaa patologiseen ongelmaan.

 

[viima80]

Aika jännä et väkivaltasta miestä puolustellaan, ja ap:n tekstistä päätellen ei tod. ollu eka kerta... ei se avioliiton alamäki tarkota pahoinpitelyä... ei tollasta tarvii kenenkään sietää... joskus voi käydä tosi huonosti..

Itse väkivaltaisessa perheessä elänyt. Vielä aikuisenakin valvon kaikki yöt jos olen vanhempieni tykönä ja kuuntelen et koska alkaa huuto ja tappelu. niin monet kerrat seissyt pakkasessa ja katsonut kun isä heittää telkkaria pihalle yms. ja olen todella vihainen äidilleni ettei hän tehnyt mitään. Väkivalta loppui vasta kun äitini iski isää juustohöylällä ja sanoi että ensi kerralla se on puukko. Mutta henkinen väkivalta jatkuu edelleen.

eikä isäni ollut tuollainen kun he naimisiin menivät. Vuosien kuluessa ryyppääminen ja henkinen- ja fyysinenväkivalta kasvoi ja kasvoi. Aina pyydetään anteeksi ja jatketaan.

Anna lapsillesi mahdollisuus turvalliseen elämään. Jos mies ei suostu hoitoon - lähde.

 

[Minä]

Ap:n mies ei kuulosta väkivaltaiselta, koska myös stressin ja alkoholin alaisena purkaa vihansa tavaroihin ja itseensä. Ärtyneisyys ja vihan purku ei tarkoita että haluaisi tai osaisi vahingoittaa rakastamansa naista tai lapsia.

Et kyllä VOI olla tota mieltä. Jos joku sulle tärkeä nainen kertoisi, että mies huutaa ja raivoaa ja heittelee jakkaroilla, niin tarjoutuisit hakemaan naisen pois.

Ei välttämättä, jos tämä tapahtuu harvoin ja mies tyytyy tavaroiden rikkomiseen. Olisi eri asia jos mies olisi edes kerran kohdistanut fyysistä väkivaltaa suoraan naiseen.. mies joka osaa lyödä naista kerran osaa hyvin todennäköisesti tehdä sitä uudelleen.

Se, että tapahtuu harvoin, ei tarkoita, ettei olisi vakavaa. Nimenomaan patologiset hakkaajat saattavat vuosikausia hillitä itsensä. Purkaukset ovat sitten sitäkin pahempia.

 

[Rukoilijasirkka]

Ap:n mies ei kuulosta väkivaltaiselta, koska myös stressin ja alkoholin alaisena purkaa vihansa tavaroihin ja itseensä. Ärtyneisyys ja vihan purku ei tarkoita että haluaisi tai osaisi vahingoittaa rakastamansa naista tai lapsia.

Et kyllä VOI olla tota mieltä. Jos joku sulle tärkeä nainen kertoisi, että mies huutaa ja raivoaa ja heittelee jakkaroilla, niin tarjoutuisit hakemaan naisen pois.

Ei välttämättä, jos tämä tapahtuu harvoin ja mies tyytyy tavaroiden rikkomiseen. Olisi eri asia jos mies olisi edes kerran kohdistanut fyysistä väkivaltaa suoraan naiseen.. mies joka osaa lyödä naista kerran osaa hyvin todennäköisesti tehdä sitä uudelleen.

Älä nyt viitti, jos tuoli lentää kohti. Se on sama, kuin nyrkki, joka ei osu, kun nainen väistää. Minä pelkäisin ainakin vähemmän hallittua lyöntiä avokämmenellä, kuin kohti lenteleviä painavia esineitä. Enemmän, kuin väkivalta, pelottaisi tuollainen typeryys ja harkitsemattomuus suuttuessa.

 

[joojoo]

provo.

 

[vieras]

Ap:n mies ei kuulosta väkivaltaiselta, koska myös stressin ja alkoholin alaisena purkaa vihansa tavaroihin ja itseensä. Ärtyneisyys ja vihan purku ei tarkoita että haluaisi tai osaisi vahingoittaa rakastamansa naista tai lapsia.

Et kyllä VOI olla tota mieltä. Jos joku sulle tärkeä nainen kertoisi, että mies huutaa ja raivoaa ja heittelee jakkaroilla, niin tarjoutuisit hakemaan naisen pois.

Ei välttämättä, jos tämä tapahtuu harvoin ja mies tyytyy tavaroiden rikkomiseen. Olisi eri asia jos mies olisi edes kerran kohdistanut fyysistä väkivaltaa suoraan naiseen.. mies joka osaa lyödä naista kerran osaa hyvin todennäköisesti tehdä sitä uudelleen.

Älä nyt viitti, jos tuoli lentää kohti. Se on sama, kuin nyrkki, joka ei osu, kun nainen väistää. Minä pelkäisin ainakin vähemmän hallittua lyöntiä avokämmenellä, kuin kohti lenteleviä painavia esineitä. Enemmän, kuin väkivalta, pelottaisi tuollainen typeryys ja harkitsemattomuus suuttuessa.

Se voi olla kohti lentävä kirves seuraavaksi.

 

[viima80]

Aika jännä et väkivaltasta miestä puolustellaan, ja ap:n tekstistä päätellen ei tod. ollu eka kerta... ei se avioliiton alamäki tarkota pahoinpitelyä... ei tollasta tarvii kenenkään sietää... joskus voi käydä tosi huonosti..

Ap:n mies ei kuulosta väkivaltaiselta, koska myös stressin ja alkoholin alaisena purkaa vihansa tavaroihin ja itseensä. Ärtyneisyys ja vihan purku ei tarkoita että haluaisi tai osaisi vahingoittaa rakastamansa naista tai lapsia.

Oikeata väkivaltaa kokeneet naiset säikähtävät sinänsä vaaratonta käytöstä ja kehottavat eroamaan. Samoin naiset jotka eivät koskaan ole asuneet samassa talossa miehen kanssa.

Vailla isää kasvaneet naiset eroavat herkemmin (turhaan), jolloin turha testosteronipelko periytyy heidän tyttäreille.. yksinhuoltajuus on periytyvää.

voi jösses!!! jos paiskoo tavaroita toista päin - ei halua vahingoittaa? kukkuuu idiootti.

 

[eroon tollasesta luuserista ja heti]

ja ilta sujui ihan mukavasti kun työhuoneessaan joi kaljoja ja jatkoi viskillä kun kaljat (6kpl) loppuivat.
Nukkumaan tullessaan onnistui kaatamaan vahingossa vesilasin tietokoneen päälle. Alkoi karjua v**tua ja hel**ttiä ja kun komensin olemaan hiljaa ettei lapset (alle kouluikäisiä) herää, heitti loput vedet minun päälleni sänkyymme. Älähdin kunnolla, vesi oli kylmää ja tuli yllätyksenä.

Mies suuttui lisää kun minä huusin hänelle, repi tietokoneesta johdot irti ja paiskeli osat sängyllemme. Samalla kirosi ja rähisi kuinka kone maksoi niin-ja-niin-paljon ja minä olen nipottava akka, heitti pöydällä olevat tavarat ympäri huonetta, rikki meni kaapinoveen lentäneet kuulokkeet ja papereita pääsi kastumaan.
Minä hermostuin ja koitin komentaa toista rauhoittumaan, niin huusi vain että "älä jaksa", nappasi pöytätuulettimen ja heitti kohti. Tuuletin osui katosta roikkuvaan lamppuun ja putosi sängylle siihen kohtaan jossa jalkani olivat olleet juuri - juoksin karkuun kylppäriin ja lukitsin oven.

Mies tuli houkuttelemaan pois ja komensi vaihtamaan lakanaa kanssaan. Sanoin että yritän nyt toimia kuten hän käski, joten "en jaksa" vaihtaa lakanaa ja selvitköön yksinään, menen vierassänkyyn nukkumaan. Mies meni kuivaamaan tietokonetta ja repi siinä ohessa ovenkarmin irti. Vaihtoi sentään sen lakanan. Sillä aikaa minä puhelimen kanssa vessassa mietin mihin soittaisin. Omat sukulaiseni eivät ole läheisiä, viranomaisille en voi soittaa koska mies on uhannut että jos joskus menen viranomaisille tekemään jotain ilmoitusta, hän huolehtii siitä että minäkään en saa pitää lapsia. Soitin miehen isovanhemmille pääsisivätkö aamulla paikalle, en uskaltaisi jättää lapsia miehen kanssa aamuisen pakollisen menoni takia. Jos eivät pääsisi, peruisin menoni ja koittaisin saada asian hoidettua myöhemmin.

Lupasivat tulla, vaikkakin minulle todettiin että kyllähän X (mieheni) on välillä äkkipikainen, ja huutaa ihan liikaa ja saattaa tavaroitakin heitellä, mutta eihän se mitään pahaa sillä tarkoita vaikka toki sitä säikähtää. Teki niin mieli kysyä että onko koskaan joutunut väistämään kohti lentävää keittiönjakkaraa, mutta en kysynyt.
Tavarat lentävät harvoin, rikkonut on lähinnä astioita, pyykkitelineen, metalliverkkokorin ja ruokatuolin, minua kohti on heittänyt mitään vain kolmesti eikä yksikään ole osunut mutta säikäyttänyt sitäkin pahemmin.

Miehen isovanhemmat soittivat miehelle ja kysyivät mitä tapahtuu, ja mies kertoi kauniin tarinan että kaatoi nukkumaanmennessään tietokoneen päälle ja roiskaisi vahingossa nukkuvan minun päälle vettä huitaistessaan näppäimistön sängylle, ja minä säikähdin ja ylireagoin. Mies kolusi puhelimestani puhelutiedot ja oli vihainen että olin soittanut.

Minä sain sitten kuunnella pitkän vuodatuksen siitä miten koko päivä on muuten mennyt hyvin, mutta yhden vesilasin takia on koko päivä pielessä ja minun käytökseni ajaa hänet ryyppäämään (aiemmin syy ryyppäämiselle on ollut stressi, on opiskelu ja työ ja rahahuolia). Ja että voisin tietysti saada lapset itselleni selittämällä viranomaisille asiat omalla tavallani, mutta sitten hän tekisi kaikkensa tehdäkseen elämästäni helvettiä, ja että en pääse hänestä eroon kun kerta naimisiin on menty.
Perheterapiaan tai mihinkään muuhun keskusteluapuun ei suostu. Uhkaa myös että jos jotain sanon neuvolassa, niin lapset otetaan huostaan. Lapset ovat olleet aina nukkumassa kun mies raivoaa - paitsi pyykkitelineen hakkasi rikki lasten nähden, ja useampana päivänä kyselivät että miksi isä rikkoi pyykkitelineen, kyselyt lakkasivat kun mies uhkasi jäähyllä jokaista joka mainitseekin pyykkitelineen.

Laitoin illalla tekstiviestin anopille että soittaa aamulla ennen töihinlähtöään, ja kun soitti, mies selitti saman tarinan hänelle. Hetken vänkäämisen jälkeen mies suostui päästämään minut puhelimeen (anoppi vaati). Kysyi että oliko riita, oliko alkoholi osallisena, käyttäytyikö mies aggressiivisesti ja kävikö käsiksi. Sitten mies tuli puhelimeen ja oletti että isovanhempansa soittivat äidillensä ja vakuutti että ei täällä ole mitään hätää kellään ja että minä ylireagoin ilmeisesti raskaushormonien takia.

En tiedä mitä mies muistaa illasta. Ainakaan ei ole mitenkään maininnut mitään missään, katsoo välillä tuikeana. Minä säikyn jos mies kolistelee jotain, enkä ole oikeastaan mitään tänään jutellut. Aamulla mies totesi tyynesti että hän ei ole tehnyt mitään muuta väärää kuin kaatanut vesilasin vahingossa.

Nyt mies on omissa riennoissaan, minä olen edelleen hermostunut ja maalailen kauhukuvia mitä tapahtuisi jos hakisin kaupungilta asunnon itselleni ja lapsille. Minun puoleltani ei ole tukiverkkoja kuin yksi ystävä, miehen sukulaiset asuvat lähellä ja ovat tekemisissä kanssamme. Saattaisin jäädä ihan yksin lasten kanssa ja mies toteuttaa uhkauksensa loppuelämäni terrorisoinnista.

Oletkohan sä yhdessä mun nuoruuden rakkauden kanssa?

Hyi helvetti, karsea mies sulla.