Mies otti vastaan kaksi vuotta kestävän ulkomailla tehtävän työprojektin kysymättä multa mitään...

Otsikko ehkä selventää asiaa jonkin verran, mutta kerron lisää;

Ollaan siis likemmäs kolmikymppinen pariskunta, joka on ollut avioliitossa viimeiset kuusi vuotta. Lapsia meillä on kolme, kaikki alle 4-vuotiaita. Nuorimmainen 5kk.

Mies on töissä it-alalla, ja työhön on aiemmin kuulunut matkustelu (ulkomaille) - joka tosin vähentyi merkittävästi siinä vaiheessa kun alettiin lapsia suunnitella. Lasten synnyttyä matkustelua ei ole ollut juuri lainkaan, ja tämä siis ihan miehen oman ajatustyön tuoma päätös (koska joku nyt kuitenkin ajattelee että olen painostanut mieheni luopumaan tästä) vaikka toki yhdessä asioita pohdiskeltiin ja mietittiin tuolloin.

No. Minä olen siis tällä hetkellä ihan kotiäitinä ja mies työelämässä. Lasten kanssa meinaa olla rankkaa, kahdella vanhimmalla on uhmis ja pienimmäinen, vauva, on muuten vain todella haastava/suuritarpeinen, tuntuu tarvitsevan kaikkea kahden lapsen edestä.

Reilu kuukausi sitten mies alkoi puhua työprojektista, johon häntä on alustavasti kyselty ja josta hän on myös kiinnostunut ja johon hän toivoi pääsevänsä. Totta kai olen mieheni asioista kiinnostunut, joten kyselin sitten hieman, millaisesta projektista on kysymys ja missä ko. projekti on tarkoitus toteuttaa (juurikin tuota matkustelua ajatellen). Mies vastaili hieman umpimähkäisesti eikä oikein sanonut juuta eikä jaata, mutta antoi silti selkeästi ymmärtää ettei ole työnsä puolesta lähdössä mihinkään kauemmas.

Muutama päivä sitten mies toi kotiin hyviä uutisia - mutta pudotti samalla niskaani aikamoisen pommin. Hänet oli valittu tuohon havittelemaansa tehtävään - miinuksena se, että ko. projektia hoidetaan aika pitkälti KIINASSA. Kyseinen projekti tulee kestämään seuraavat kaksi vuotta, alkaen ensi kuun alusta. Eli tosi kiva yllätys noin niin kuin minun kannaltani.

Totta kai mies tulee kotonakin välillä olemaan ja vapaatakin hänellä tulee olemaan, mutta on todellakin paljon ja pitkiäkin aikoja poissa kotoa.

Olen tietysti onnellinen, jos mies on tyytyväinen tekemäänsä työhön ja tykkää siitä mitä tekee, mutta olisi voinut ihan oikeasti kysyä tätä asiaa minultakin. Kuten sanottu, lasten kanssa on välistä todella rankkaa ihan vaikka ollaan kaksinkin kotosalla - puhumattakaan sitten, kun mies lähtee muutamaksikin viikoksi pois.

Sukulaisia ja ystäviä meillä asuu kyllä samalla paikkakunnalla, mutta eivät ota lapsia hoitoon edes lyhyiksi ajoiksi tai halua esim. tulla tänne meille auttelemaan - kysytty on. Jokainen kuulemma hoitaa itse omat lapsensa, kun on ne tehnytkin. Onhan se tietysti niinkin, mutta jotenkin ahdistaa jo valmiiksi se asioiden yksinhoitamisen totaalisuus (vaikkakin se on vain väliaikaista). En voi oikeasti tehdä mitään muuta kuin miettiä, miksi mies ei voinut puhua tästä minulle ja miten tulen pärjäämään seuraavat kaksi vuotta - tai vajaat, osanhan tästä kahdesta vuodesta mies on toki kotona, mutta kuitenkin...

Bonuksena tässä on vielä sekin, että saatan olla raskaana. Mahtaa tulla messevät ajat...

 

Olen sanaton. :hug:

 

En tiedä neuvoa juuri mitään, jos mies on kerran päätöksensä tehnyt. Mulla oli se tilanne että mies oli reissutöissä joka toinen viikko, heti esikoislapsen syntymästä jäin yksin. Ja suoraansanon ettei se mitään herkkua ollut, varsinkaan siinä vaiheessaa kun lapsia oli kaksi, toinen uhmaiässä. Koita vielä puhua sille että ei lähtisi, varsinkaan jos oot raskaanakin...

 

Täähän on kuin Kotikadusta. Tietysti lähdet mukaan! Siellä on hyviä ja halpoja lastenhoitajia. Sinä itse voit opiskella päivät vaikka kiinan kielen.

 

Menette koko perhe sinne. Koti vuokralle. Tuutte takaisin, kun vanhimmat lapset menee eskariin/kouluun. "once in a lifetime"

Mahtavasta mahdollisuudesta huolimatta, varsin itsekäs teko mieheltäsi päättää tämä yksin.

 

Huh jos mun ukkoni noin tekisi niin saisi ulkoistaa itsensä kyllä kokonaan sinne kiinaan..

 

Lähdette sinne koko perhe. Ei mikään kovin fiksu veto mieheltä päättää keskustelematta, mutta tilanteen ollessa tuo ottaisin kaiken irti. Teillä ei lasten koulunkäyntikään vielä ole mutkistamassa asiaa.

 

Lähdette sinne koko perhe. Ei mikään kovin fiksu veto mieheltä päättää keskustelematta, mutta tilanteen ollessa tuo ottaisin kaiken irti. Teillä ei lasten koulunkäyntikään vielä ole mutkistamassa asiaa.

Nimenomaan juurikin näin. Mukaan vaan. Muutatte Kiinaan pariksi vuodeksi koko perhe. Aivan mahtava tilaisuus kokea, oln suorastaan kateellinen sinulle. Yhdyn silti edellisten kanssa samaan mielipiteeseen, itsekäs päätös mieheltä olla kysymättä sinulta.

 

En voisi ikinä kuvitella, että mun mies tekis noin. Onhan tuo jo niin iso asia perheelle ja parisuhteelle, että ei tuollaista voi yksin päättää. Enkä kyllä mukisematta nielis miehen ilmoitusta, vois tulla vuosisadan riita. Ja jos nyt mä olisin sinä, niin sanoisin miehelle, että sen ajan kun se on hommissa kiinassa, niin saapi hommata sinulle vaikka au-pairin avuksi kotiin.

 

Mikä MIES tekee tuollaisia päätöksiä kuulematta perhettään?? Uskomatonta, kuvitteleeko hän jotenkin elävänsä erillään muusta perheestä.

Nyt pistät kovan kovaa vastaan: 1) perhe mukaan Kiinaan tai 2) palkattua lasten- ja kodinhoitoapua sinulle kotiin. Muuten ei miehellä asiaa lähteä - tai ainakaan tulla takaisin. Monet firmat sitäpaitsi osallistuu perheeseen liittyviin kustannuksiin ulkomaankomennusten aikana, ainakin kohdemaassa, mutta miksei olisi neuvoteltavissa hoitoapua kotimaahankin.

 

Tiedän tapauksen, jossa mies oli itse hakenut nelivuotista pestiä Aasiaan. Ajatuksenaan lähteä yksin. Lapset olivat pieniä, mutta ei mies siitä piitannut. Ystävät kehoittivat myös vaimoa mukaan, lasten kanssa. Mies suostui pitkin hampain. Kun pesti päättyi tuli puolisoille avioero. Eli, miehellä oli jo uusi katsottuna ennen reissua. Hän ajatteli varmaan eron olevan helpompi, jos olisi poissa perheen luota.

 

Mä lähtisin mukaan muksujen kanssa. Ainakin tämän minun mieheni kanssa. En ninkään paskan äijän...

 

Meillä mies suunniteli pari vuotta sitten lähtemistä töiden perässä ulkomaille vähän kauemmaksi. Hän piti itsestään selvyytenä, että minä ja lapset lähdetään mukaan reissuun. Kuseisellä fiirmalla on toimintatapana järjestää kaikki niin, että perhe pystyy menemään mukana ja he tarjoavat myös puolisolle töitä mahdollisuuksien ja halujen puitteissa. Loppuken lopulsi mies sai täältä Suomesta sellaisen työtajouksen, että päätettiin jäädä Suomeen. Meillä olisi kans olleet lapset alle kouluikäisiä just sopivasti.

Eli ilmoitat, että lähdette koko perheellä reissuun. Työkaverini palasi juuri Kiinasta lasten kanssa miehen työkomennukselta.. Hyvin oli sujunut 3 vuotta siellä ja työkaveri osaa sujuvasti Kiinaa..

onko teillä sama suuntaiset toiveet perheen koosta? Onko neljäs ollut tervetullut tulemaan vai onko tämä yllätys kun totesit, että taidat olla raskaana taas?

 

En sulattaisi kyllä että mies kysymättä päättäisi tuota. Ottaako vastuuta lapsista ja perheestä muutenkaan, tuli väistämättä heti mieleen, jos työ noin tärkeää on ettei edes etukäteen mainitse ja keskustele kumppanin kanssa. Ei paljon mies sua ajattele En kyllä nielis moista, se olis joko itse mennä mukaan tai mies ei menis myöskään ja piste.
Suututtaa sun puolesta ja paljon. Miten voi olla noin ajattelematon moukka:/
Nyt pistät ukon lujille, asiallisesti mutta varmasti. Vaikka olet kotiäiti ei sun tarvi alentua tuohon. Sähän sen suurimman työn teet, mies menee kiinaan ja tiedäthän mitä siellä tekee muuta kuin työtään...

 

Mun ex-mieheni lähti ulkomaankomennukselle ensin yksin ja minun piti tulla perästä 4kk päästä. Ennen kuin kahta kuukautta oli kulunut, niin mies ilmoitti, että voimme jäädä lasten kanssa kotimaahan ja hän hakee eroa. Myöhemmin sain tietää, että hän oli tutustunut uuteen tyttöystäväänsä jo ennen matkaa.

Itse ottaisin miehen halun lähteä yksinään maailmalle todella vakavasti. Ei kai kukaan täysjärkinen edes harkitsisi jättävänsä perhettään pidemmiksi ajanjaksoiksi ilman aivan välttämätöntä pakkoa (sairaudet tms.)

 

Olipa todella kurjasti tehty mieheltä päättää tuollaisesta asiasta keskustelematta kanssasi ja perheenä päättää asiasta.

Mutta, minäkin sanoisin, ettekö voisi kaikki lähteä ja muuttaa Kiinaan työkomennuksen ajaksi? Lasten kanssa olisi tosiaan helppo saada hyvää ja halpaakin apua. Ja juuri noin pienten lasten kanssa, jotka ei vielä käy koulussa, on helpompi muuttaa ja asua ulkomailla.

 

Mies on perheen pää ja tässä tapauksessa elättäjä joten hän päättäköön.

 

Mies kiinaan tienaamaan erittäin hyvät rahat.
Palkkaat kotiisi osa-aikasen lastenhoitajan jotta saat omaa aikaa ja pääset virkistäytymään yöelämään.
Todellakin teillä on siihen varaa miehesi palkan takia

Lisäksi pyydät perhetyöntekijän teille avuksi luomaan selkeää päivärytmiä.

 

Tässä näkyy tämä joidenkin miesten "nainen hoitaa lapset, minä saan tehdä mitä haluan" -ajatusmalli.

Eri asia, jos lapset vähän vanhempia, mutta että nuorin lapsistanne on 5kk. Mies ei siis halua olla osallisena lastensa elämään. Lapset vieraantuvat isästään ja sinä tule olemaan ihan loppu, koska et pääse minnekään yksin. Musta jos tälläisiä työkomennuksia on, niin sinne lähdetään koko perhe jos on mahdollista. Jos mies ei perhettään huoli mukaan, niin tarkoittaa sitä, että mies haluaa "pitää hauskaa" jonkun paikallisen naisen kanssa. Elää ns. kaksoiselämää. Jos vaimo kotona, niin musta kuukaudenkin komennuksille pitäisi ottaa mukaan jos on pieniä lapsia.

 

Olisikohan yksinkertasesti ollut kyse siitä että mies on puolittain lupautunut projektiin jo ennenkuin on tiennyt sen todellista luonnetta ja nyt sitten on ollut pakko päättää nopeasti ottaako homman vai vetäytyykö projektista pois (ja pahimmassa tapauksessa ei sitten juuri olisi töitä suomessa) eli vähän niinkuin pakkorako suostua ja siksi ei ole kysynyt sulta mitään...

 

Meillä olisi selviö, että me lähtisimme lasten kanssa mukaan. On jopa joskus ollut lähellä parin vuoden komennus maailmalle.

 

Mies saisi mun puolesta jäädä sinne Kiinaan jos noin tekisi. Meillä on myös mies it-alalla ja ollut puhetta (ja mahdollisuus) ulkomaille muutosta pariksi vuodeksi. Mä en halunnut lähteä ja mies tyytyi siihen. Olisin joutunut luopumaan liian paljosta, enkä usko, että suhteemme olisi kestänyt sitä.

 

Jos parisuhteessa tehdään noin isoja päätöksiä yksin kysymättä toisen osapuolen mielipidettä, se kertoo kyllä halusta päättää parisuhde.
Tietysti voit sanoa miehelle että okei, mun tulee kyllä hirmu ikävä lapsia kun joudun heistä luopumaan kahdeksi vuodeksi kun lähtevät sun mukaan.

 

Ihan sama kuinka mahtava tilaisuus kokea Kiina.

Ei hemmetti, ei tuollaisia päätöksiä tehdä YKSIN. Mitä muuta miehesi mahtaa päättää ihan yksikseen?

 

Herää kysymys miksi teet tämän miehen kanssa lapsia näin paljon, jos kerran tuo on noin rankkaakin sinulle?

Noh. Kaipa sinulla tähänkin joku järkevä vastaus on. Periaatteena lapsen alulle laittamisessa soisi olevan, että muistaa että siitä raskaudesta kuoriutuu ensin vauva, sitten se kasvaa taaperoksi, uhmikseksi jne... ja niiden kanssa ON välillä rankkaa. Tosin ihanaakin, mutta se rankkuus pitää olla kyllä valmis jaksamaan osana pakettia.

Ehkä sinuna tiedustelisin mieheltäsi miten hän on aikonut järjestää lastensa hoidon omalta osaltaan. Ja kertoisin että olen tässä ajatellut mennä töihin, ehkä ulkomaille... lapset lennelkööt sitten maasta toiseen.