T
tzompi
Vieras
Tämä on vaan vuodatusta, ei varmaankaan niin erityistä pidemmässä suhteessa oleville. Kaipaan sitä miestä jonka tapasin. Se mies tykkäsi minun kanssani kyöhnätä sohvalla, kosketteli aina ohimennessään, pussaili, lähetteli tekstiviestejä keskellä päivääkin (!), soittelimme monen tunnin puheluita, kertoi rakastavansa alituiseen. En ehkä ihan sitä alkuhöpötystäkään kaipaa, mutta sitä kun se piti minun seurasta ja tuntui pitävän minusta!
Joo. Näinhän se menee, pusi pusi ja hali hali sekä lässyn lässyn jutut laimenee kyllä ajan kuluessa. Mutta ei kai sen tulisi muuttua täysin toiseen suuntaan.
Nykyään sitten. Tekstiviestit on tyyliin: "maitoa tarvitaan, käytkö kaupassa?" tai työreissulta kyselee miten koira on syönyt. Iltaisin makaa sohvalla ipadin kanssa hiljaa tai kattoo jalkapalloa tai jääkiekkoa tai formuloita tai muuta aivotpuuduttavaapaskaa. Kun otan puheeksi sen, että olisi kiva, että hän ottaisi minut huomioon enemmän, niin muutaman päivän kotiin tullessaan sarkastisella äänensävyllä maukuu, että: "no kuinka sinun päiväsi on mennyt?" Että on nyt sitten kysynyt, en voi siitä ainakaan valittaa. Syvälliset keskustelut menee siihen, että minä selitän tunteet ja maat ja mannut, ja ukko tuijottaa eteensä hiljaa ja korkeintaan sanoo joo... Ei osaa helvetti sanoa mitään.
Arki on tätä sitten varmaankin. Tylsää. Tänäkin iltana on olkkarin telkussa jalkapalloa, ja minä makkarissa katon muuta ja juon yksinäni kaljaa. Viikonloput kesällä varmaan pörrää moottoripyörällä Lappia myöten ja minä saan keksiä omat juttuni. Ja onhan mullakin hommaa, mutta kun sekin vähä aika minkä on minun kanssa tuntuu olevan liikaa.
En tiedä mikä mussa on vikana. Siis minussa ei ole mikään vikana, olen hyvännäkönen ja kiva nainen. Sekin ärsyttää, että mitä helvettiä se haluaa. Jotain ihmeolentoako kun ei minunlaisenikaan kelpaa.
Vai onko miehet tuollaisia itsekeskeisiä, välinpitämättömiä, tympeitä pöljiä? Kertokaa miten minä jaksan tuota?
Joo. Näinhän se menee, pusi pusi ja hali hali sekä lässyn lässyn jutut laimenee kyllä ajan kuluessa. Mutta ei kai sen tulisi muuttua täysin toiseen suuntaan.
Nykyään sitten. Tekstiviestit on tyyliin: "maitoa tarvitaan, käytkö kaupassa?" tai työreissulta kyselee miten koira on syönyt. Iltaisin makaa sohvalla ipadin kanssa hiljaa tai kattoo jalkapalloa tai jääkiekkoa tai formuloita tai muuta aivotpuuduttavaapaskaa. Kun otan puheeksi sen, että olisi kiva, että hän ottaisi minut huomioon enemmän, niin muutaman päivän kotiin tullessaan sarkastisella äänensävyllä maukuu, että: "no kuinka sinun päiväsi on mennyt?" Että on nyt sitten kysynyt, en voi siitä ainakaan valittaa. Syvälliset keskustelut menee siihen, että minä selitän tunteet ja maat ja mannut, ja ukko tuijottaa eteensä hiljaa ja korkeintaan sanoo joo... Ei osaa helvetti sanoa mitään.
Arki on tätä sitten varmaankin. Tylsää. Tänäkin iltana on olkkarin telkussa jalkapalloa, ja minä makkarissa katon muuta ja juon yksinäni kaljaa. Viikonloput kesällä varmaan pörrää moottoripyörällä Lappia myöten ja minä saan keksiä omat juttuni. Ja onhan mullakin hommaa, mutta kun sekin vähä aika minkä on minun kanssa tuntuu olevan liikaa.
En tiedä mikä mussa on vikana. Siis minussa ei ole mikään vikana, olen hyvännäkönen ja kiva nainen. Sekin ärsyttää, että mitä helvettiä se haluaa. Jotain ihmeolentoako kun ei minunlaisenikaan kelpaa.
Vai onko miehet tuollaisia itsekeskeisiä, välinpitämättömiä, tympeitä pöljiä? Kertokaa miten minä jaksan tuota?