Toggle sidebar

Mies on minua aikanaan kosinut, mutta ei nyt haluakaan naimisiin, eikä halua erota, eikä halua edetä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ikäkriisi iskee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

ikäkriisi iskee

Vieras
ja mua turhauttaa kun alunperinkin tein selväksi, että mä haluan avioliiton, perheen ja tasapainoista tavallista arkea.
nyt ollaan kohta 10v oltu kihloissa ja musta tuntuu kun mut olis petetty kun mies ei sano juuta eikä jaata naimisiinmenoon ja selvästi välttelee asiaa.
kuitenkin kun nostan kissan pöydälle hän sanoo haluavansa olla kanssani ja rakastavansa, eikä halua elää ilman minua. joten what?! mut ei kuulema vielä halua naimisiin, koskas sitten? eikä kuitenkaan epäröi etteikö haluaisi olla kanssani.

ota tostakin selvää. mua surettaa ja vtuttaa ja tuntuu tosiaan et mut on petetty.
 
Jos teillä on lapsia, niin sanoisin että anna olla.

Ainakin omalla kohdallani se avuoliitto oli ihan megasuuri juttu niin kauan, kunnes se "oli tehty". Meinaan, että ei tämä elämä sen ihmeellisempää näin avioliitossa ole. Mikään ei olisi toisin, jos emme olisi naimisissa. Vaikka olinkin se osapuoli, joka ehdottomasti halusi mennä naimisiin niin eipä se naimisiinmeno lopulta oikeasti mitään muuta

Toisaalta tähän samaan vedoten on vaikea ymmärtää, miksei mies voisi sitä papin aamenta käydä kanssasi hakemassa.
 
Ymmärrän a.p:n tilanteen, koska mulla aivan sama ongelma. Yhdessä yli 10 vuotta ja mies kosinu, mut häitä ei kuulu. Jotenkin tulee ajoittain vihainen olo, että pitääkö mies jotain "takaporttia" auki. Suhteemme on hyvä, mutta tämä asia kalvaa.
 
meillä oli sama.

Odottelin aikani, ilmoitin että hänellä on 6 kk aikaa miettiä ja sit on mun vuoro. Ei muutosta. Mä sitten ilmoitin että on yhdessä sovituu naimisiinmenot ym jonka mukaan mä olen ajatellut tulevaisuuteni, ja joko hääpäivä päätetään NYT (viikon sisällä) tai sitten aletaan haikeina tekemään eroa. Että mulle ei valitettavasti nykyinen meno käy vaikka miestä rakastankin.

Kohta 3 v naimisissa :heart:
 
mua niin ihmetyttää nää pitkät kihlaukset, ihan jo teoriassa. Ajattelen edelleen, että kihlaus on lupaus avioliitosta- puolin ja toisin noin niinkuin kohtuullisessa ajassa.
 
10 vuotta kimpassa. Mies ei kuulemma halua naimisiin, vaikka itse kosikin. Olen yrittänyt ehdottaa että mentäis vaikka maistraatissa tai "ihan hissukseen" naimisiin, en kaipaisi mitään sukuhäitä. Mutta mikään ei kelpaa..
Lapsia meillä on jo. Ehkäpä sillä naimisissaololla ei niin suurta merkitystä tässä vaiheessa ole mutta tuntuu kummalliselta olla kihloissa kun ei naimisiin varmaan mennä koskaan :/
 
en mä oleta elämän muuttuvan -enkä haluakaan- sen maagisen papin aamenen jälkeen. avioliitto vaan on mulle tärkeä ja iso asia ja samoin ainakin OLI myös miehelle.
 
Mä sanoin miehelle seurustelumme alkuaikoina, että lapsia ei tule ennen avioliittoa. Sille kun rupes ikää tuleen (mähän pysyn ikinuorena) ja lähipiiri alko lisääntyyn ja meneen naimisiin, niin kosinta tuli, ja juurikin niillä sanoin, että tuletko vaimokseni, ei että mennäänkö kihloihin. Yhdessä päätettiin hääpäivä, ja ilmoitettiin kihlauksesta ja tulevista pippaloista lähipiirille. Tosin siis yhdessä ehdittiin olla viisi vuotta, ennen kuin todella ymmärsi, että olin tosissani. Kosinnasta 7 kk juhlittiin häitä ja tämän jälkeen lapsi alulle. Juuri niinkuin aikanaan toivoinkin.
 
Mulla sama kuin "Madridilla". Sanoin miehelle et lapsia teen vain jos oon naimisissa ja että kosinta tarkoittaa sitä et ollaan menossa naimisiin ja aletaan suunnitella häitä. Periaateeni ja mielipiteeni kerroini miehelleni jo heti suhteen alussa. Sanoin myös että suhde on mielestäni vakava vasta kun sormus on sormessa, jne... Vuoden seurustelun jälkeen tuli kosinta ja siitä 6kk oli häät. Nyt on 2 lasta ja molemmat on tilanteeseen tyytyväisiä. :)
 
miksi sitä pitää muille selitellä ja perustella mikä siinä itselle on tärkeää?
se on mulle tärkeää ja se selitys teille riittäköön.
miehen saaminen sidotuksi itseeni ei taida papin aamenella onnistua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja RehuLeski:
Mikä siinä papin aamenessa on ettei ilman sitä voi elää onnellisessa parisuhteessa?
Ihmeellistä vouhotusta koko homma...
Click to expand...

No itse haluan saman sukunimen meille kaikille. Ja haluan myös taloudellisen turvan jomman kumman kuoleman varalle. Helpoiten hoituu avioliitolla, ei tarvitse alkaa testamentteja väsäämään.

Niin siis onnellisessa suhteessa voi elää ilman avioliittoakin, mutta itse en olis täydellisen onnellinen ilman papin aamenta :)
 
Mulle naimisiinmeno oli iso juttu. Häitä en halunnut ja vain vihkiminen olikin, ei juhlia. Avioliittoa takana 12 vuotta ja edelleen iso juttu. Hyvä, kun on yhteinen sukunimi ja tuo avioliitto turvaakin esim. leskeneläke ja avio-oikeus omaisuuteen.
 
Meillä oli valmis perhe jo, kun mentiin naimisiin tasan kymmenen vuotta tapaamisesta. Vaikka mies rakastaa ja oli lapsia, niin oli se silti melkoisessa vihjailussa se kosiminen. Hän ei vain kokenut sitä tärkeäksi. Enkä minäkään kovin tärkeäksi.
Että ei se välttämättä sen kummempi asia ole.
Meillä salaiset maistraattihäät, kun ei haluttu mitään prinsessahäitä. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja RehuLeski:
onneks on olemassa avoliittolaki, ei tarvii sen rahankaan takia naimisiin mennä.. Ja miusta muutenkin taloudelliset syyt on aivan väärä peruste mennä naimisiin.
Click to expand...

Mmmmm. Mutta jos esimerkiksi asunto on miehen nimissä eikä yhteisiä lapsia ole ja avomies kuoleekin. Asunto menee sukulaisille ja avovaimo lentää pihalle... Siis jos ei ole keskinäistä testamenttia.
 
Itse asiassa perustaltaan avioliitto on nimenomaan juridinen ja taloudellinen sopimus jolla halutaan tulla yhteiskunnan silmissä kohdelluksi yhtenä perheyksikkönä eikä kahtena kämppiksenä. Uskonnolliset merkitykset ja tunnepuoli ovat vain koristelua siihen päälle. Varsinkin jos jo yhteistä omaisuutta on niin on suoranaista pöhköyttä olla menemättä naimisiin, niin paljon se yksinkertaistaa asioita vaikka sitten erokin tulisi.
 
  • Tykkää
Reactions: Wandii
Aloittajalla ehdottaisin että kysyt mieheltä olisiko hän sitten halukas hoitamaan nämä juridiset kuviot muutoin, esimerkiksi testamentilla. Maistraatissa koko homma tietysti hoituisi yhdellä blanketilla ja aika lailla yksinkertaitsemmin mutta jos nyt olette vuosikymmenen yhdessä asuneet niin olisi sinua kohtaan todella epäreilua olla laittamatta asioita nyt jotenkin kuntoon. Oikeasti kun ei voi koskaan tietää mitä huomenna tapahtuu.
 
Purkakaa kihlaus. Jos mies ei kerran suostu häihin, hän on perunut lupauksen avioliitosta eli kihlauksen. Sillon tekin voitte mainiosti ottaa sormuksen pois ja ilmoittaa että sopii sitten ilmotella jos haluaa uudestaan keskustella mitä on tullu luvattua.
 
kihloihin mennessämme mies sanoi, ettei hän sitten opiskelijan kanssa mene naimisiin.. Olin tuolloin siis opiskelija. Sinä päivänä kun 5 vuotta myöhemmin valmistuin lopulliseen ammattiini, soitin maistraattiin ja varasin ajan. Miehelle lähetin tekstarin, jossa oli aika ja paikka (puolen vuoden päähän kuitenkin varasin). :D eipä siinä ollut miehellä vastaansanomista kun oli oman ehdon asettanut ja minä sen täytin.. Nyt ollaan oltu 5 vuotta naimisissa ja hyvin pyyhkii.. :)
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa