Mies on masentunut...

[Keijumetsän Lilja]

... Tai ainakin tuntuu siltä, että näin on. Hän on kertonut, että asiat ei tunnu enää niin kivoilta tai mielenkiintoisilta kuin ennen. Jatkuvasti on väsynyt ja ärsyyntyy herkästi.

Suurin syy tuohon masennukseen on ilmeisesti meidän vaavi, joka saattaa valvoa pitkään ja herätä aikaisin. Mies onkin ääneen toivonut, että voisipa aikaa kääntää taaksepäin ja kuinka ennen vauvaa kaikki oli paremmin. Toinen syy on sitten tää meidän tiukka rahatilanne.

Mitenhän voisin auttaa häntä? Miestä ei kirveelläkään saa psykologille, sillä hällä on traumoja sen alan ihmisistä. Itse kyllä olen koettanut kuunnella ja olla tukena, mutta rajalliset ne on ne minunkin voimavarat, varsinkin kun itekin taidan olla masentunut.

 

[illuusia]

Onneksi sun mies on kuitenkin jutellut sulle, sekin on jo jotain.
Tosin jos säkin tunnet olosi masentuneeksi niin saattaa kuormittaa sua liikaa. :/
Miten olis perheneuvola? Menisitte yhdessä juttelemaan?

 

[Keijumetsän Lilja]

No, ei se kyllä oo paljon jutellut. Suurimmaksi osaksi minä kyselen, mutta onneksi hän kuitenkin vastaa eikä sulkeudu kuoreensa. Kyl hän on joskus omaehtoisestikin avannut suunsa.

Minua ei sinänsä haittaa, että hän purkaa minulle huoliaan. Hyvä, että voin olla avuksi. Mutta toivois vaan, että jaksais tehdä enemmän. Esim. siivota tai jotain.

En usko, että perheneuvola on hänestä hyvä ajatus. Meillä käy jo perhetyöntekijä ja sossun tädit on käyneet täällä (minulla diabetes, reuma ja on ne tuon masennuksenkin huomanneet). Mies ei siitä oikein tykkää, kun hänestä meitä kytätään liikaa.

 

[illuusia]

Tuntuupa hölmöltä kun en oikeen keksi mitään järkevää sanottavaa tai neuvoa, onhan se puhuminen vieraalle ehkä ahdistava ajatus mutta jotenkin niitä solmuja pitäis pystyä avaamaan.

 

[vieras]

Mutta miettikää molemmat haluatteko voida paremmin vai koko ajan huonommin ja huonommin? Teillä on vauva ja kaikki. Hakekaa ihmeessä apua ihan lääkäriltä. Kyse on ihan kemiallisesta epätasapainosta ja keskusteluapu on tosi tärkeää myös. Tsemppiä!

 

[Keijumetsän Lilja]

Mutta miettikää molemmat haluatteko voida paremmin vai koko ajan huonommin ja huonommin? Teillä on vauva ja kaikki. Hakekaa ihmeessä apua ihan lääkäriltä. Kyse on ihan kemiallisesta epätasapainosta ja keskusteluapu on tosi tärkeää myös. Tsemppiä!

Minä oon ajatellutkin, että pitäis varata aika psykologille tai jotain. Pitäis vaan rohkaistua ja soittaa. Kynnys on suuri, se on kaikkien lääkäreitten kohdalla. Mutta sitten kun minä saan soitettua, niin yksityiselle soitan. Tk-lääkäriin on aika lailla luottamus mennyt.

 

[Miu]

Olisiko teillä mahdollisuus saada silloin tällöin lapselle hoitajaa ja tehdä yhdessä jotain mitä ennen teitte?

 

[Keijumetsän Lilja]

Olisiko teillä mahdollisuus saada silloin tällöin lapselle hoitajaa ja tehdä yhdessä jotain mitä ennen teitte?

Anopilta voi toki kysyä. Niin, mun omilta vanhemmilta, tosin ne asuu useamman kymmenen kilometrin päässä.

 

[Miu]

Olisiko teillä mahdollisuus saada silloin tällöin lapselle hoitajaa ja tehdä yhdessä jotain mitä ennen teitte?

Anopilta voi toki kysyä. Niin, mun omilta vanhemmilta, tosin ne asuu useamman kymmenen kilometrin päässä.

Minusta se kannattaisi. Mieskin ymmärtäisi, että joskus on aikaa muullekin.
Ja että vauva kasvaa kyllä.

 

[Keijumetsän Lilja]

Joo, no kokeillaan.