mies on kantanut kaunaa erinäisistä asioista pitkään(ei vaan mulle kertonut)

["pilkku"]

Mun näkökulmasta katsottuna viime vuodet on tuntunut siltä ettei mies välitä yhtäänsiitä mitä tunnen tai tarvitsen(olen tuout tarpeeni julki,mutta mitään mies ei tehnyt sisältää mm. sen että hän ei ottanut mun toiveita seksissä huomioon pitkään aikaan,tyydytti vaan pikaisesti ittensä ja alkoi nukkuu, pitkään kun tuo jatkui niin olin miehelle tosi vihainen).

mies on kantanut kaunaa mm.siitä kun olen joskus sanonut hänelle että hän on ollut osasyyllinen sairastumiseensa(olen sanonut suutuspäissäni tuon,mutta tottahan se on, mies on juuri sellainen että koettaa paeta kaikkia asioita,ei käsittele mitään, pakenee omiakin tunteita. on hirveän herkkä ja luovuttaa jos on vähänkin hankalaa,eikä siis voi kokea onnistumisia koska luovuttaa oikeastaan ennenkuin yrittää= kärsi ahdistuksesta tottakai, mut sit vetikin bentsoi kun ei kestänyt ahdistusta, muttei siltikään alkanut käsittelee mitään asioita. joka asiassa ottaa uhrin osan,jopa oman käytöksen suhteen *en voi muuta,mä oon vaan paska*). Minusta siis näyttää siltä että mies toimii itse ahdistusta ylläpitävällä tavalla(sanoin tän joskus miehelle ja on ilmeisesti pari vuotta kantanut kaunaa asiasta minulle, eikä ole halunnut siksi ottaa mun tarpeita esimerkiksi seksiss huomioon :O aika hiton reilua että ei oo voinut sitä kertoa aiemmin )

sit on kantanut mulle kaunaa siitä ettei oo ollut lapsi vapaata..munhan syy se onkin! toinen lapsista on erittäin haastava ja olen ollut niin uupunut etten olis jaksanut enempää olla yksin lasten kanssa(olisin varmaan menettänyt hermoni totaalisesti). mummoi ja pappoi ei paljoo kiinnosta,eikä huvita hoitaa lapsenlapsia>olen sit vissiin syyllinen siihenkin.

en ole pyytänyt sairasta lasta,en oo pakottanu miestä tekemään lapsia, en ole pyytänyt välinpitämätöntä sukua, enkä osaa lukea miehen ajatuksia! mut on sillä ollut vuosien aikana enempi lapsivapaata ku mulla, se oli vuoden kotona yksin arkipäivät kun mä olin töissä!

tuntuu niin epäreilulta että mulle kannetaan kaunaa asioista ja tuhotaan aprisuhdetta sillä että kostetaan mulle,sen sijaan että olis puhunu mulle niistä asioista(mä oon kuvitellu että mie son ihan tyytyväinen suhteeseemme,mut ei oo ollu)

 

[gshdl]

Parisuhdeterapiaan keskustelemaan. Taitaa olla sen verran monimutkainen tilanne, ettei se palstapsykologien avulla selviä. Jos siis haluatte miehesi kanssa toimivan parisuhteen ja perhe-elämän.

 

["pilkku"]

miehen mielestä mikään ei voi muuttua eikä pariterapeutista oo apua kun ei se mikään jumala ole. toi asenne johtuu vaan siitä että mies luovuttaa ennen ku yrittää.oikeestihan pariterapiasta/terapiasta olis hyötyä. mutta millä minä sen "todistan"

 

["pilkku"]

mua itteeni loukkaa se että mies ajattelee mun kyttäävän hänen virheitä. :O

tiedän että huomautan helposti jos joku asia ärsyttää, ja välillä jätän sanomatta positiivisia asioita(vaikka ajattelisinkin enimmäkseen niin) mutta en minä mitenkään kyttää että löytäisin virheitä. tuntuu tosi pahalta

 

[viera.s]

[QUOTE="pilkku";29238645]mua itteeni loukkaa se että mies ajattelee mun kyttäävän hänen virheitä. :O

tiedän että huomautan helposti jos joku asia ärsyttää, ja välillä jätän sanomatta positiivisia asioita(vaikka ajattelisinkin enimmäkseen niin) mutta en minä mitenkään kyttää että löytäisin virheitä. tuntuu tosi pahalta[/QUOTE]
Eli haet, löydät ja ilmaiset ainoastaan negatiivisia asioita. Et ehkä "kyttää", mutta helpostihan tuollainen tuntuu siltä, että jatkuvasti etsit miehestäsi virheitä. Jospa koittaisit toista tyyliä, alkaisit etsiä niitä hyviä puolia ja antaisit positiivista palautetta?

 

[tillukas]

Voi olla, ettei mies "tahallaan" ajattele noin. Voi olla, että mielenterveyden ongelmat saavat hänet ajattelemaan noin. Voi olla, että hänen pitäisi käydä intensiivisessä yksilöterapiassa, jotta hän oppisi puhumaan ajoissa. Voi olla, että henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi parisuhdeterapialla on vaikea saada vastetta.

Mutta toisaalta kuulostaa siltä, että katkeruutta on sinussakin. Ja puhumattomia tunteita. Jos olisin tyytymätön siihen, että mies toistuvasti vain pikaisesti tekee temput, kääntää kylkeä ja nukahtaa, minä pistäisin koivet ristiin. Ja oman puolisoni "opettamana" voin myös kertoa, että asioista saa sanoa ja pitää sanoa, mutta sen voi tehdä todella monella eri tavalla. Oma puolisoni kyllä sanoo aina, jos joku hiertää, mutta ikävä kyllä hän töksäyttää sen lähes aina rumasti. Jos eteisessä on hiekkaa ja kengät hujanhajan, on aivan eri asia sanoa "et ole sitten edes kenkiä viitsinyt järjestää", "onko imuri hukassa" tai "ai, meidän eteinen tarttis siivota." Sama juttu koskee myös suhdeviestintää.

 

["pilkku"]

Eli haet, löydät ja ilmaiset ainoastaan negatiivisia asioita. Et ehkä "kyttää", mutta helpostihan tuollainen tuntuu siltä, että jatkuvasti etsit miehestäsi virheitä. Jospa koittaisit toista tyyliä, alkaisit etsiä niitä hyviä puolia ja antaisit positiivista palautetta?

anteeksi nyt mutta en erikseen hae mitään, jos minusta tuntuu pahalta ettei mies viitsi ajatella minua esimerkiksi juuri seksissä, niin pitäskö mun sun mielestä vaan kehua miestä? en siis saa tuoda omia tarpeitani esille.

minä olen antanut miehelle enemmän hyvää palautetta kuin mies koskaan minulle,mutta en ala valehtelemaan.

kato kun mies ei oo ite huomannut sitä että hän sanoo vain ja ainoastaan negatiivisia asioita(silloin harvoin kun sanoo mitään) mutta positiivisia hän ei sano ollenkaan(vaikka olen pyytänyt, tai ehkäpä hän ei sano niitä koska olen pyytänyt,jos kerran kostaa minulle asioita).

 

["pilkku"]

Voi olla, ettei mies "tahallaan" ajattele noin. Voi olla, että mielenterveyden ongelmat saavat hänet ajattelemaan noin. Voi olla, että hänen pitäisi käydä intensiivisessä yksilöterapiassa, jotta hän oppisi puhumaan ajoissa. Voi olla, että henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi parisuhdeterapialla on vaikea saada vastetta.

Mutta toisaalta kuulostaa siltä, että katkeruutta on sinussakin. Ja puhumattomia tunteita. Jos olisin tyytymätön siihen, että mies toistuvasti vain pikaisesti tekee temput, kääntää kylkeä ja nukahtaa, minä pistäisin koivet ristiin. Ja oman puolisoni "opettamana" voin myös kertoa, että asioista saa sanoa ja pitää sanoa, mutta sen voi tehdä todella monella eri tavalla. Oma puolisoni kyllä sanoo aina, jos joku hiertää, mutta ikävä kyllä hän töksäyttää sen lähes aina rumasti. Jos eteisessä on hiekkaa ja kengät hujanhajan, on aivan eri asia sanoa "et ole sitten edes kenkiä viitsinyt järjestää", "onko imuri hukassa" tai "ai, meidän eteinen tarttis siivota." Sama juttu koskee myös suhdeviestintää.

olet ehkä oikeassa, itsellänikin kävi mielessä että syy voi löytyä näistä mt ongelmista.

puhumattomia tunteita mulla ei ole, mutta katkeruutta on(koska koen tämän tilanteen niin epäreiluna, useamman vuoden puhuin ja itkin miehelle sitä miten pahalta tuntuu kun koen ettei hän välitä, esim juuri tämä seksi asia,eikä mikään muuttunut, nyt sit selvisi että hän on tahallaan kostanut mulle siksi että on itse kantanut kaunaa mulle asioista,eikä ole puhunut niistä ennen eilistä, miten minä voin tietää miltä hänestä on tuntunut jos hän on esittänyt tyytyväistä? en mitenkään)


noi sun esimerkit on hyviä.. mutta mulla ei ole kärsivällisyyttä niin että sanoisin nätisti sata kertaa samasta asiasta. en ole mikään siivousintoilija. mutta yksi asia mitä olen mieheltä pyytänyt on se ettei kenkiä jätetä pienen eteisen lattialle, johon sitten kompuroin ja lapset kompuroi. ei ole iso vaiva, mutta minusta jos asiaa on pyydetty muutaman kerran nätisti, niin minusta se että ne kengät on aina uudelleen missä sattuu tarkoittaa sitä ettei hän juurikaan välitä minun mielipiteestäni,tai siitä onko joku turvallaan nitte kenkien takia. että kyllä olen sanonut pahasti ja varmasti rumastikkin,mutta ennen sitä olen kyllä useamman ekrran sanonut nätisti(ei vaan oo oikeesti niin paljon vaadittu aikuiselta ihmiseltä että pistää kengät kenkätelineeseen)

toikaan ei olis niin iso juttu jos kokisin muuten miehen arvostavan minua.

 

[wwww]

Luinko ehkä liikaakin rivien välistä mutta tuli tunne että miehesi on henkisesti sairas ja kypsymätön.

 

[..]

mulla oli samantyyppinen tilanne. erosin. johan helpotti.

 

["pilkku"]

Mies on varmasti kypsymätön,koska ei käsittele tunteitaan, sen sijaan että hän pohtisi asioita ja yrittäisi löytää ratkaisuja,hän pyrkii unohtamaan ikävät asiat.

en ole eroamassa ainakaan vielä, sillä uskon että nämä ongelmat ovat ratkastavissa, vaikka toki ymmärrän ettei siihen riitä se että minä yritän yksin ratkoa ongelmia.

 

[dfsadf]

Teidän parisuhde perustuu valtataisteluun ja miehen käytös on henkistä väkivaltaa. Tuo kostaminen seksinvälityksellä on eteenkin puhdasta henkistä väkivaltaa (=intiimiä terroria). Sinä et asioita pysty yksin ratkaisemaan, koska kuten väkivalta muutenkin, myös henkinen väkivalta on yksipuolista.

En tiedä tekstisi perusteella, käytätkö sinäkin henkistä väkivaltaa, vai oletko tässä suhteessa vain sen uhri. Joka tapauksessa suosittelen sinulle erittäin lämimästi googlaamaan tuota juttua. Uskon, että löydät paljon yhtäläisyyksiä omaan parisuhteeseesi...

 

["vierailija"]

Voimia sulle. Miehes käytös on tosiaan lapsellista ja kypsymätöntä.
Pariterapia (ja varmaan yksilökin) tulis kyllä enemmän kuin tarpeeseen.

 

[astrolabe]

Yks tärkee asia ois muistaa, että ihmiset on erilaisia. Käsittelemme ajatuksia ja koemme tunteita eri tavoin, samoin tulkitsemme muita eri lailla. Ois pudotettava se vaade, että kumppani toimii samoin kuin itse tai että oma tapa on ainut oikea. Oma tapa on tutuin, siksi vaaditaan toisen tuntemusta sekä varmistusta tulkinnoille. Tää ois tärkeä sisäistää, jotta ulkopuolinen apu vois auttaa.

 

["pilkku"]

dfsadf sinulle: ihan kaikestahan saa henkistä väkivaltaa, oli se sitä oikeesti tai ei. olen suutuspäissäni joskus sanonut miehelle rumasti,kai sekin lasketaan henkiseksi väkivallaksi, vaikka se on vaan reagointia hankalaan tilanteeseen. Olen paljon ajatellutkin asioita ja tullut siihen tulokseen että tuo miehen "haluttomuus"(minä minä olen kokenut asian aiemmin) satuttaa enemmän minua kuin mikään aiemmin koettu.

en usko että miehenikään on tahalleen ollut ilkeä.. jotenki tuntuu että jos asioista olis aina puhuttu niin ei oltas tässä pisteessä(vaikka jossittelukaan ei nyt auta)

 

[dfdfd]

[QUOTE="pilkku";29239363]dfsadf sinulle: ihan kaikestahan saa henkistä väkivaltaa, oli se sitä oikeesti tai ei. olen suutuspäissäni joskus sanonut miehelle rumasti,kai sekin lasketaan henkiseksi väkivallaksi, vaikka se on vaan reagointia hankalaan tilanteeseen. Olen paljon ajatellutkin asioita ja tullut siihen tulokseen että tuo miehen "haluttomuus"(minä minä olen kokenut asian aiemmin) satuttaa enemmän minua kuin mikään aiemmin koettu.

en usko että miehenikään on tahalleen ollut ilkeä.. jotenki tuntuu että jos asioista olis aina puhuttu niin ei oltas tässä pisteessä(vaikka jossittelukaan ei nyt auta)[/QUOTE]

Lueppa tuota sinun omaa tekstiäsi hieman. Esim. :"on ilmeisesti pari vuotta kantanut kaunaa asiasta minulle, eikä ole halunnut siksi ottaa mun tarpeita esimerkiksi seksiss huomioon".

Väkivallan ja riitelyn erottaa siitä, että riitaan tarvitaan kaksi, mutta väkivaltaan vain yksi. Tuo sinun esimerkki seksistä ja toisen nautinnon estämisestä siinä koston ja kaunan takia on puhdasta henkistä väkivaltaa. Ikävä kyllä.

 

["pilkku"]

Totesin miehelle että hän itse halusi toisen lapsen,minä suostuin siihen koska mies halusi,että oma vika kun lapsivapaata on ollut vähemmän (ei minulla ollut mitään toista lasta vastaan,mutta varsinaista vauvakuumetta ei ollut). Sanottuani tuon mies näytti murtuneelta ja totesi : minusta on ollut vain harmia tein sulle toisen lapsenkin pilaamaan elämääsi.

en tarkoittanut asiaa tuolla tavalla, halusin vaan että mies tajuaa että ei voi kantaa mulle kaunaa koska itse halusi lapsen, en siis ole pakottanut miestä siihen.

pitäs vaan olla hiljaa,tuntuu että mies haluaa tulkita kaiken niin että voi rypeä itsesäälissä.