Mies on idiootti..!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pettynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pettynyt

Vieras
Lupas päivällä, et tulee mun luo, mut nyt onkin ryyppäämässä kaverinsa kans... Viime viikot on ollu todella vähän yhteistä aikaa. Hän on ollut töissä kun minä vapaalla, ja päinvastoin. Silloin kun olis mahdollisuus olla yhdessä, hänellä on muita menoja, tai tulee tuntia ennen kuin mun pitää mennä nukkumaan. Alkaa siis tuntua siltä, ettei häntä enää kiinnosta mun seura. Väittää kyllä välittävänsä ja tykkäävänsä... Mutta onhan ne miehet ennenkin väittäny ihan muuta ku mitä tarkottavat... :(

Reilu vuos ollaan seurusteltu, mut tulevaisuudesta ei ole ollut puhetta. "Kattoo ny, sen näkee si", sanoo ku olen kysyny esim yhteen muuttamisesta. Hän ei jaksa koti-iltoja, paitsi krapulassa tai kun on menossa töihin. Kaverit menee mun edelle. Yhteisiä reissujaka ei suunnitella, kun "ei tiä, kattoo ny". Ei voi luvata mitään, kun ei tiä mitä (parempaa/hauskempaa) tulee. Niinku tänään. Mulla on kauhee luottamuspula, ja tiedän ettei tää tästä tule paranemaan. Tykkään, rakastankin, mut tuntuu ettei oma pää kestä olla vasta jossain viidennellä sijalla. Tuntuu ettei hän arvosta. Mitä tässä ny pitäis tehdä, kattoo vielä eteenpäin, vai tehä vaan se ratkasu jota oon miettiny, vaik tiedänki et se tekis hel...tin kipeetä?
 
Mitä on tätä palstaa lukenut niin moni tekee tuossa vaiheessa lapsen, sen kun luullaan parantavan kaiken. Mutta jos jo nyt huomaat mikä sen prinssin takan piilee niin nosta kytkintä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Mitä on tätä palstaa lukenut niin moni tekee tuossa vaiheessa lapsen, sen kun luullaan parantavan kaiken. Mutta jos jo nyt huomaat mikä sen prinssin takan piilee niin nosta kytkintä!

Peesaan Miksi roikkua tollasessa?!
 
On varmasti niitä kivojakin, eivät vaan osu mun tielle... Monta vuotta elin sinkkuna ennen tätä suhdetta, sitä edelliset olivat samantyylisiä kuin nykyinen. Jättämistä olen miettinyt, mut en usko et pystyisin päätöstäni pitämään. Tiedän et hän saisi mut puhuttua ympäri, ja kohta oltaisiin taas tässä samassa. Ehkä odotan et hän tekee jotain semmosta, et en pystyis enää tuntemaan mitään häntä kohtaan. Tai odotan et omat tunteet laimenee...

Laukasualustana olemisesta: miten se onnistuu, ku sitä yhteistä aikaa ei ole?
 
Ei kannata roikkua moisessa, jos todella kaverit ajaa jatkuvasti siun ohi. Kerran sivusta seurasin tollaista "suhdetta",nainen sai melkein joka ilta oottaa josko jätkällä ois aikaa sillekin...Lopulta sai tarpeekseen, lähti ja löysi paaaaljon paremman miehen, nykysin ovat naimisissa ja kahden lapsen vanhemmat.
 
Mulla oli ihan samanlaista exän kanssa...3-vuotta kestin sitä pelleilyä, ei tavattu ku kerran parissa viikossa, seksiä todella harvoin, yhteisiä asuntoja käytiin katsomassa, mutta aina keksi asunnosta jotain sanottavaa ettei voitu sitä ottaa..hellyyttä oli turha odottaa, kaikki halaileminen tai suukottelu oli minun aloitteestani, odotin naivisti että kyllä se muuttuu ja jonain päivänä...Näin jälkeenpäin miettiessä, olis pitäny varmaan tutkittaa oma pää...Et minkä takia tuhrasin aikaa tuollaisessa suhteessa...
:ashamed:
Onneksi tajusin myöntyä hänen ero-toiveisiinsa!! Sain elämääni niin ihanan miehen ja kaikki on alusta asti ollut täysin erilaista!! :heart:
Jos susta tuntuu siltä ettei elämä etene siihen suuntaan kun haluat, niin älä todellakaan jää pitkäksi aikaa tuollaiseen suhteeseen!! :hug:
 
Tekis niin mieli uskoo siihen, et meille jokaselle on se Oikea, mut on se elämä jotain opettanuki... Joskus tuntuu et vaadin ihan liikaa. Esim. juominen on niin normaalia nykyään, miehille kuukauden selvä putki on jo iso rasti seinälle. Onko muka muunlaisia olemassa???
 
Itselle on käynyt niin, että tunteet on miehen puolelta ajan myötä syventyneet vastaavanlaisessa tapauksessa. Vuosia meni, mutta nyt ollaan onnellisesti aviossa ja kaksi lasta. Tsemppiä!
 
Jos olisin vuos aikaa tienny mihin tää tulee menemään, olisinki sanonu heipat... Mut se alkuhuuma oli ihanaa aikaa, se pari kuukautta minkä se kesti. Ja sit olinki jo henkisesti kiinni. Erottu ollaan kaks kertaa, mun alotteesta, mut kummallaki kerralla hän sai mut vakuutettua kuinka paljon tykkää jne jne. Pari viikkoo olinki tärkein, mut siitä pikkuhiljaa alko hiipua. Normaaliahan se suhteen arkistuminen on, mut toisen kunnioitus pitäis säilyä silti. Ei se arvostus ole sitä, et jäädään kaverin kanssa juomaan "pari", kun on luvattu tänne tulla.

Joo tiedän, et järkevä ihminen jättäisi tommosen, mut tällä hetkellä onkin järki kaukana, tyhmyys ottalohkossa polttomerkein...
 
Mulla on yks, hänellä kaks, joita ottaa luokseen kun töiltä/muulta elämältä ehtii (kerran-pari viikossa). Yhteisiä ei ole eikä tule. Ite haluaisin vielä toisen lapsen, mut hän ei halua enempää. Siksikin oon eroa miettinyt. Tulevaisuudennäkymät on kummallakin erilaiset. Mut silti siinä miehessä vaan on jokin. Tai sit pelkään et jään lopuks elämää yksin. Kuitenkin haaveilen siitä oikeesta perheestä, kun ei koskaan ole semmosta ollu. Äiti oli yksinhuoltaja, ja niin minäkin. Ja kyllä sitä tahtois tuntee olevansa jollekin tärkee. Ehkä en rakastakaan miestä vaan sitä tunnetta että musta välitetään? Emmä enää tiedä. Ajatukset menee vaan enemmän ja enemmän sekasin. Jos nyt jätän sen, niin mietin kuitenkin, et "mitä jos?"
 
Alkuperäinen kirjoittaja sivukysymys:
Onko teillä/sulla lapsia?

Tähän mäki haluisin vastauksen.Ku jos niitä lapsia on,niin nehän kärsii tollasesta,että erotaan-ollaan yhes-erotaan ja kaikenlisäks jos kyse jostain alkkiksesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pettynyt:
Alkuperäinen kirjoittaja asiahan ei minulle kuulu:
Siis jos ootte eronnu jo kaks kertaa,niin minkä ihmeen takia oot ottanu tollasen p*askasäkin takasi????

Voi ku tietäis... :/

No nyt vaan otat ja jätät sen kolmannen ja sen viimesen kerran!Ei tollaseen kusiaiseen kuules kannata elämäänsä tuhlata.Hukkaan menee elämä ja lapsetki joutuu kärsimään!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja makunsa kullakin :
Alkuperäinen kirjoittaja sivukysymys:
Onko teillä/sulla lapsia?

Tähän mäki haluisin vastauksen.Ku jos niitä lapsia on,niin nehän kärsii tollasesta,että erotaan-ollaan yhes-erotaan ja kaikenlisäks jos kyse jostain alkkiksesta.

Ei ole yhteisiä, mulla on yks. Oon koittanu pitää lapsen erossa meidän riidoista, eikä lapsi joudu näkemään miestä humalassa. Mut pelkään, et jos jätän miehen, suren sitä, miten pystyn olemaan lapsen nähden normaali, vaikka tekisi mieli itkeä ja huutaa? Ekan eron aikaan olin todella rikki, ja olisi ollut vaan kauhee tarve maata peiton alla maailman tappiin asti. Mut lapsi piti hoitaa, vaikka olo oli aivan kamala. En osannut silloin olla "hyvä äiti". Annoin kyllä ruokaa, peittelin sänkyyn, mutta en ollut "läsnä". En haluaisi sellaista enää... Millä pitää oma pää kasassa???
 
Alkuperäinen kirjoittaja pettynyt:
Alkuperäinen kirjoittaja makunsa kullakin :
Alkuperäinen kirjoittaja sivukysymys:
Onko teillä/sulla lapsia?

Tähän mäki haluisin vastauksen.Ku jos niitä lapsia on,niin nehän kärsii tollasesta,että erotaan-ollaan yhes-erotaan ja kaikenlisäks jos kyse jostain alkkiksesta.

Ei ole yhteisiä, mulla on yks. Oon koittanu pitää lapsen erossa meidän riidoista, eikä lapsi joudu näkemään miestä humalassa. Mut pelkään, et jos jätän miehen, suren sitä, miten pystyn olemaan lapsen nähden normaali, vaikka tekisi mieli itkeä ja huutaa? Ekan eron aikaan olin todella rikki, ja olisi ollut vaan kauhee tarve maata peiton alla maailman tappiin asti. Mut lapsi piti hoitaa, vaikka olo oli aivan kamala. En osannut silloin olla "hyvä äiti". Annoin kyllä ruokaa, peittelin sänkyyn, mutta en ollut "läsnä". En haluaisi sellaista enää... Millä pitää oma pää kasassa???

No kylmän viileesti vaan otat ja jätät sen,luulis että ku jo useamman kerran on erottu,niin olis jo niin läpeesä kyllästyny tollaseen huopaamiseen ja soutamiseen.Nyt ihan oikeesti otat ne hemmetin aivot pois sieltä narikasta ja alat ajatteleen opmaa ja etenki lasten parasta!Lapset nimittäin kyllä kärsii tollasesta on-off jutuista ja vielä jos se on ollu sitä jo pidemmän aikaa.

 

Similar threads

Yhteistyössä