Hei. Mä en kokenut tarpeelliseksi ottaa miestä mukaan punktioon. Tai olishan se ollu kiva, mut miehellä hieman vaikeuksia päästä töistä pois niin ei sitten alettu miettimään sitä sen enempää. Jälkeenpäin ajateltuna en usko, että olis ollu kamalasti hyötyä. Aamulla menin kahdeksan maissa klinikalle ja mut ohjattiin potilashuoneeseen, jossa oli 4 muutakin naista. Vaihdoin sairaalavaatteet ylle ja hoitaja tuli kertomaan punktion kulun. Sain myös esilääkityksen kun jännitti niin pirusti(kahdella muulla kerralla en ole tarttenut). Onneks olin ensimmäisenä vuorossa niin en ehtinyt kamalan kauaa odotella. Pissalla piti käydä ennen toimenpidettä. Vaatetuksena oli avopaita, sukat ja takki. Kaikki paitsi avopaita laitetaan pois ja siirrytään pöydälle. Hoitaja laittaa tipan ja ekasta kerrasta viisastuneena pyysin muilla kerroilla Emlaa koska sen tipan laittaminen oli varmaan se kamalin juttu(mulle). Sattui niin pirusti. Pikkuhiljaa hoitaja alkaa laittamaan droppeja sisään ja olokin muttuu siedettäväksi, ellei jopa hilpeäksi. Tais olla jonkinlainen liina/pyyhe lantion kohdalla, mut en oikein muista. Sit lääkäri aloittaa toimenpiteen. En voi sanoa, että sattui, mut sellanen aika epämikavan tuntuinen toimenpide. Kesti ehkä 10min. Sit mut roudattiin sändyllä sinne huoneeseen lepäämään ja sain syödä leipää ja mehua yms. Parin tunnin päästä aikaisintaan pääsee kotiin, voinnista riippuen toki. Sain vielä lääkitystä pikkukipuihin niin ei ollut jurikaan kipuja. Pissalla täytyi vielä käydä ennen lähtöä ja kysyivät vuodosta. Kotiin pääsee saattajan kanssa eli hakija täytyy olla. Kertoivat vielä munasolutilanteen ja antoivat ohjeet kotiin. Kotona piti ottaa rauhallisesti ja juoda paljon. Todella tärkeää hyperin kannalta. Mä en uskonut ja mulle tuli hyperi(kolmannella kerralla). Kotona oli sellasta menkkamaista vihlomista, mut tosi vähäistä kumminkin. Tässäpä se pääpiirteittäin ja tavat kyllä vaihtelee klinikoittain. Tsemppiä!