Mies mököttää koko ajan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kyllästynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kyllästynyt"

Vieras
Minulla on mielestäni monella tavalla hyvä mies (tekee oman osansa kotitöistä, on lasten kanssa jne.) MUTTA hän mököttää usein, ja mököttäminen hänen kohdallaan tarkoittaa mykkäkoulua (ihan sellaista perinteistä, ei puhu minulle eikä lapsille...). Joskus tiedän syyn, joskus ei ole mitään hajua siitä, mistä nyt taas mökötetään. Tällä hetkellä on taas menossa mykkäkoulu. Meidän piti mennä lahjaostoksille ja valmistella joulua ennen kuin lapset tulevat koulusta...sen sijaan mies hakkaa ravoisasti jotain rakennustelinettä puuvajassa eikä suostu puhumaan sanaakaan. Kysymyksiin siitä, mistä hän on vihainen, en saa vastausta. Miehelläni on aidosti huono kuulo, ja joskus mököttäminen on ollut ihan seurausta siitä, että hän on kuullut jotain väärin. Nyt on todennäköisesti kyse jostain vastaavasta...Nyt vaan tuntuu siltä, että en jaksa enää :/. Joulu on tulossa ja taas menee yhteistä kivaa aikaa siihen, että toinen käyttäytyy kuin pikkulapsi. Kohta lapset ovat kotona ja minun mielestäni asiat olisi pitänyt saada selväksi siihen mennessä mutta ei....
 
Voi luoja mä en kestäisi tuollaista tyyppiä ollenkaan. Mun mies kans toisinaan mököttää jostain ja pitää mykkäkoulua, mut todella harvoin. Sellainen vaan lietsoo omaa ärsytystäni ja lopputulos on aina se, että minä huudan ja mies jatkaa hiljaa oloaan :D Hedelmällistä...

Mutta en kyllä tiedä mitä voisit tehdä asialle. Tsemppiä sulle!!!!
 
No sepä se :). Meilläkin tilanne on se, että mä inhoan mököttämistä (asiat pitää puhua selviksi heti) ja tuo mököttäminen nimenomaan minussakin lietsoo kiukkua. Jonkun aikaa jaksan olla itsekin hiljaa ja jonkun aikaa jaksan tehdä aloitteita keskusteluun rakentevasti (ei juuri koskaan auta) mutta sitten räjähtää - ikävä kyllä. Ja mies tietysti mököttää sen jälkeen entistä syvemmin....No, en ajatellutkaan, että kukaan keksisi tähän ratkaisua. Kunhan purin harmitustani :).
 
Ihana parisuhde..
Täällä törmää kyllä vaikka jos millaisiin parisuhteisiin, mikähän saa kaikenlaiset ihmiset pysymään yhdessä (en nyt tarkoita vain ap:ta)..
 
Toi on kyllä ärsyttävää. Mitään siinä ei oikeastaan voi edes tehdä kun toinen on päättänyt, että ei puhu.

Mun ex oli mykkäkoululainen. Kun kysyin, että mikäs on, niin vastauksena oli yleensä: kyllä se selviää sulle aikanaan. Saatto suuttua jostain yks kaks, vaikka kesken ruuan laiton. En sit jaksanut jossain vaiheessa enää edes reagoida siihen kiukutteluun, niin lapsellista.
 
Niin...toisaalta arvostan miehessäni sitten niitä muita puolia ;). Mutta täytyy myöntää, että juuri tällä hetkellä ihan aidosti mietin, miten jaksan tästä eteenpäin. Mököttäminen muuttuu henkisesti itselleni vain ahdistavammaksi ajan myötä. Ja juu - asiasta on puhuttu neutraalisti useita kertoja mutta pian ollaan taas samassa mökötystilanteessa. Vastaus kysymykseesi: lapset saavat meidät pysymään yhdessä. Lisäksi myös yhteisiä hyviä hetkiä on paljon. Toistaiseksi se on painanut vaakakupissa enemmän - toistaiseksi siis.
 
Luojalle kiitos oma kotini on rauhallinen, eikä siellä yrmyile kukaan kaksilahkeinen. Saan olla ihan niin kuin haluan. Nytkin istuksin vielä yöpaita päällä, syön suklaata ja juon kahvia ;)
Pikkuhiljaa kohta alottelen siivoamista...
 
no meillä on samanlaista, joka jouluinen mökötys/mykkä/enautamissään-vaihe taas menossa.


ja kun mulle ei oikeesti riitä että se pari kertaa vuodessa puhuu mulle tai tekee jotain ennen ku alan nalkuttaa vaan sen pitäisi olla ihan jokapäiväistä toisen arvostusta ja huomioon ottamista.
 
Meillä tää mököttäjä kyllä tekee paljon asioita (yhteisiäkin, ei vain omiaan). Hän saattaa myös tehdä ja mököttää samalla (eikä mökötä tekemisestä vaan jostain muusta....). Silti pelkkä mököttäminenkin ahdistaa ja ärsyttää. Ja onhan se tavallaan vallankäyttöäkin - "etpäs tiedä, mistä tällä kertaa mökötän". Harmillisinta on se, että asiassa ei päästä eteenpäin. Lisäksi mies on ns. unelmamies ja unelmaisä monien silmissä. Hän ei KOSKAAN mökötä kenellekään ulkopuoliselle - päinvastoin :/.
 
No parempi se mököttävä ukko kuin naamaa takova ukko. Kumma kun naisille ei kelpaa mikään tapa riita/ärsyyntymis/pettymis tilanteissa, pitäs vaan olla niinku mitään ei olisi tapahtunutkaan ja normaalisti.
 
[QUOTE="aloittaja";29355883]Totta - sitäkin olen miettinyt. Mököttäjän kanssa vaan on vaikeaa lopettaa riitoja....ne kun eivät lopu, kun toinen osapuoli ei tiedä, mistä on kyse....[/QUOTE]

Kannattaisko antaa nyt ensin mököttäjän mököttää ja kysyä sitten ongelmaa ja selvitellä, kun mies on mökötyksensä pitänyt.
 
Miehesi on hiljaa koska ei muuta osaa. Ei oikeasti osaa selvittää riitoja tai erimielisyyksiä. Toisaalta monelle eroperheen lapselle riidan välttäminen, eli mykkäkoulu =ajatellaan ettei ainakaan olla lisäämässä riitaa, on pelkoreaktio / sinun ja perheen menettämisen pelkoa, siitä että kohta tulee iso riita ja riidathan aiheuttaa eron. Jolloin palataan takas siihen ettei osata riidellä...

Ei muuta kuin piiiiiiitkät kärsivälliset pinnat sinulle, ja aina uudestaa ja uudestaan kysyt mikä harmittaa. Ja kannattaa antaa toisen vastata, ja kertoa, hän tuskin kaipaa mitää väittelyä selittelyä sinun puolelta, mutta suuhan tarttis saada jotenkin päin auki...yritä opettaa että sanoisi asiasta ennen kuin se nousee isoksi möykyksi..
Uusien tapojen opetteluun voi kyllä mennä vuosiakin..et tsemppii vaan :)
 
[QUOTE="aloittaja";29355923]No niinhän se väkisinkin menee :). Mutta kun en jaksaisi odottaa niin pitkään ;).[/QUOTE]

Se vaan mököttäjänä tiedän, että jos toinen alkaa tivaamaan silloin ongelmia/asioita niin se vaan ärsyttää enemmän. Pitäisi osata vain antaa olla rauhassa.

Toiseksi köökkipsyykkaan:
Kirjoituksistasi päätellen olet ns. vahvatahtoinen riitatilanteissa, jolloin helposti jyräät omilla mielipiteilläsi toisen mielipiteet, eikä toinen saa ääntään kuuluvaksi. Varsinkin jos tälläinen asetelma jatkuu pitkään, niin helpointa olla sanomatta mitään ja mököttää kuin alkaa riitelemään jo menetettyä taistoa.
 
Viimeksi muokattu:
Mullekkin tuli ekana mieleen että onko miehellä kaikki kunnossa... toki voihan se vallankäyttöäkin olla joillain, mutta jos ihmisellä on vaikka murheita tai masennusta, se voi myös oireilla noin. Vetäytyy omiin oloihinsa ja puhuminen tuntuu vaikealta, muuttuu kiukkuiseksi. Toisen painostus ei tietty auta siihen oloon. Mietin vaan, kun sanoit että miehesi on kuitenkin ihana ihminen muuten, niin jospa sillä on vaan joku tosi iso murhe, mitä se ei saa ulos kakastua?
 
On kyllä ikävää jos ei saa sovittuja hommia hoidettua toisen yllättävän mökötyksen takia, johon ei tiedä edes syytä. Toisaalta taas ihmisillä on niin monenlaisia tapoja toimia kun joku harmittaa, yleensä lapsuudessa opittuja tapoja. Turha siitä ketään varsinaisesti syytelläkään jos ei nyt tosiaan selvitä asioita nyrkillä tai juomalla tms. todella pahalla tavalla.

Itse taas jos pahastun jostakin tarviin hetken aikaa rauhoittua ts. sillon en halua puhua. Tämä on varmaan sitten mököttämistä. Jos pitäisi heti samantien alkaa puhumaan niin asiat tulisi ulos kamalana epäselvänä itkunsekaisena ulinana, joka ainakin mun mielestä on paljon pahempi kuin olla aikansa hiljaa. Tietty mitään tuntikausien mökötyksiä en harrasta enkä kestäisi, tai sitä et sovittuja hommia ei hoideta mökötyksen takia. Osaan kans sanoa et en nyt just pysty puhumaan tästä, puhutaan vähän myöhemmin.
 
Kuulostaa oudolta, että miehesi mököttää jopa lapsille... Tosi aikuismaista käytöstä.

Itse taas jos pahastun jostakin tarviin hetken aikaa rauhoittua ts. sillon en halua puhua. Tämä on varmaan sitten mököttämistä. Jos pitäisi heti samantien alkaa puhumaan niin asiat tulisi ulos kamalana epäselvänä itkunsekaisena ulinana, joka ainakin mun mielestä on paljon pahempi kuin olla aikansa hiljaa. Tietty mitään tuntikausien mökötyksiä en harrasta enkä kestäisi, tai sitä et sovittuja hommia ei hoideta mökötyksen takia. Osaan kans sanoa et en nyt just pysty puhumaan tästä, puhutaan vähän myöhemmin.

Itsellänikin on samaa, että tarvin hetken rauhoittumisaikaa, etten räjähdä. On vaan pakko koota ajatuksia omassa rauhassa ja onneksi mieheni ymmärtää tämän. Hän antaa minun olla rauhassa itsekseni, eikä näin ollen koe tätä mykkäkouluksi. Koska mähän olen siis hetken toisessa huoneessa, enkä puuhaile mykkänä muiden kanssa. Koen kuitenkin, että kaikki erimielisyydet pitää selvittää, enemmin tai myöhemmin.
 
Meillä tää mököttäjä kyllä tekee paljon asioita (yhteisiäkin, ei vain omiaan). Hän saattaa myös tehdä ja mököttää samalla (eikä mökötä tekemisestä vaan jostain muusta....). Silti pelkkä mököttäminenkin ahdistaa ja ärsyttää. Ja onhan se tavallaan vallankäyttöäkin - "etpäs tiedä, mistä tällä kertaa mökötän". Harmillisinta on se, että asiassa ei päästä eteenpäin. Lisäksi mies on ns. unelmamies ja unelmaisä monien silmissä. Hän ei KOSKAAN mökötä kenellekään ulkopuoliselle - päinvastoin :/.
 

Yhteistyössä