Mies lähtee reissuhommiin ja jään yksin vastasyntyneen kanssa

[tulevaisuus huolettaa]

Tilanne on se että olen raskaana ja keväällä on laskettu aika. Miehen työt alkaa juuri noihin aikoihin, ovat reissuhommia eli tulee olemaan vain viikonloppuisin kotona. Olen aivan huolissani miten pärjään yksin vauvan kanssa, tämä on ensimmäiseni.

Mieli on ollut jo muutenkin aivan maassa ja tulevaisuus pelottaa. Mies vaan sanoo että kaikki järjestyy mutta hän ei ymmärrä mitä tämä on, kantaa tätä vauvaa ja yksin huolehtia tulevasta.. hänellähän kaikki jatkuu niinkuin ennenkin, töitä tekee viikot ja viikonloppuisin piipahtaa kotona. Minä taas olen täällä yksin neljän seinän sisässä pienen nyytin kanssa. Turhauttaa kaikki, pelottaa miten pärjään.

Tuntuu siltä että olisi helpompaa jos mies ei sitten ollenkaan kävisi kotona. Tiedän että joka sunnuntai kun hän lähtee tulee olemaan helvettiä.

Ihan sellainen olo että seinät kaatuu päälle. Olen vain itkenyt eilisen illan ja tämän aamun. Nyt yritän pysyä jotenkin edes kasassa koska olen töissä. En jaksa.

 

[-]

Kyllä sä yhden kanssa pärjäät. eikä sun tarvitse kököttää neljän seinän sisällä.

 

[kaisa]

Kyl sä pärjäät, ku päätät et pärjäät!!

TÄHÄN KETJUUN EI SIT KAIVATA YHTÄÄN KETTUILIJAA!!

 

[kaisa]

yllättävästi sitä pärjää, ku arki lähtee surraamaan.. riippuu tietty paljon vauvan luonteestakin, mut jos elät vauvan ehdoilla ni pärjäätte hienosti.. nukutte kun nukuttaa ja syötte ku on nälkä, muut kotihommat saa odottaa kunnes mies on kotona

 

[Peppari]

Onko sulla siskoja? Veljiä? Vanhemmat elossa? Kavereita? Jos vastaat yhteenkin kysymykseen kyllä, niin pärjäät kyllä.
Turha etukäteen maalata piruja seinälle, tiedä vaikka kuinka hienosti lähtee menemään.

 

[joanna]

mun kaveri on pärjännyt pitkään noin. ensin vain yhden lapsenkanssa ja sitten toisenlapsenkanssa.
hoitaa koirankin siinä samalla. et pärjää kun vaan asennoituu oikein.
ei se kivaa varmaan tule oleen pidemmänpäälle kun hoitaa arjen yksin.

 

[vadelma ballerina]

voi ei itselle tuollainen tilanne olisi ihan painajainen, voin hyvin kuvitella miltä susta tuntuu.
mutta kyllä te vauvan kanssa pärjäätte, yritä vaan asennoitua oikein :hug:

 

[bud]

Pärjäät hyvin, jos vauva sattuu olemaan hyväuninen. Tukiverkosto on tietysi hyvä olla joka tapauksessa. Älä jää neljän seinän sisälle. Paljon on kiinni susta itsestä. Rankkaa pienen vauvan kanssa on joka tapauksessa, etenkin jos on yksin.

 

[neljän äiti]

Hyvin sinä pärjäät, muutkin ovat pärjänneet. Onko sinun mahdollista saada apua vaikka vanhemmiltasi, sisaruksiltasi tai ystäviltäsi tarvittaessa? Esikoisen kanssa on epävarma olo, kun kaikki on ihan uutta, mutta uskon sinun selviävän.

 

[Kirsikka]

Raskaushormonit tekevät tehtäviään, mikset pärjäisi? Kukaan ei pakota olemaan 4seinän sisällä, sähän saat mennä ja tulla vailla huolenhäivää ja murehtimatta koska pitää olla esim. miehelle ruoka pöydässä tai miten siistiä kotona on. Toki raskasta jos vauva on esim. iltaitkijä, ala kokoamaan tukijoukkoja että pääset välillä edes yksiksesi kauppaan.

 

[Lipton^]

Tuliko reissuhommat yllätyksenä, vai onko aina ollu reissumies?

 

[mimmi]

lähde ihmeessä vaikka perhekerhoon kunhan vauva sopivan ikäinen. siellä paljon seuraa myös itselle. Älä jää vauvan kanssa kotiin istumaan, vaan tapaile muita äitejä ja vauvoja.

 

[Hp]

No eipä mies viitsi paljoa teitä ajatella... olisko miehelle tarjolla muita hommia? Ihan myös lapsen tulevaa isäsuhdetta ajatellen ei ole paras mahdollinen työ tuollainen reissuhomma kun lapset on pieniä. Koita jutella vielä asiasta miehesi kanssa ap. Jaksamista!

 

[Joxu]

Eks sun mies pidä isyyslomaa?? Onhan se toki lyhyt mut vois olla kuitenkin apuna ainakin ihan alussa. Asuuks sulla lähellä sun vanhemmat, sisarukset tai ystäviä jotka vois auttaa tarpeen tullen?? Ois kuitenkin äärimmäisen tärkeetä sun ja lapsen kannalta että saisitte apua ja tukea. Mut voimia sulle raskauteen ja kaikkeen tulevaan :hug:

 

[tuttua]

Mun mies oli armeijassa, kun meidän esikoinen syntyi. Ekan puoli vuotta olin siis viikot yksin, eikä ko. varuskunnassa myönnetty iltavapaita. Toki tilannetta helpotti se, että sen tiesi loppuvan sitten kesällä. Mutta itse asiassa vauvan kanssa yksin oli ihanaa, sai tehdä just sitä mitä halusi kun vauva nukkui ja muu aika mentiin vauvan ehdoilla. Kirjasto tuli erityisen tutuksi. Me asuttiin samalla paikkakunnalla anopin kanssa, mutta anoppi teki pitkää työpäivää, eikä siitä sitten meille juurikaan ollut iloa. Ketään muita en tuntenut ja paikkakunta oli pieni (ei siis kaupungin virikkeitä..). Ja hyvin pärjättiin. Joten ap, kyllä säkin pärjäät!

 

[hmmm]

monilla on vastaava tilanne, esim. tutun mies tekee tooosi pitkää päivää (on yrittäjä, ja vielä pitkät kotimatkat). ei se ehdi arkisin käydä ku nukkumassa kotona ja viikonloppuisinkin tekee paljon töitä
ymmärrän sua, mutta nyt noi raskaushormonitkin vaikuttaa, että asiat tuntuu suhteettoman isoilta. päättikö sun mies yhtäkkiä lähteä reissuhommiin? jos päätti, niin eikö muuta työtä ollut vai miks tollaseen ratkaisuun päädyitte?

 

[hmm]

ja kai se pitää edes viikon isyysloman?????

 

[ap]

Kyllä minulla ystäviä on ja sisaruksia, onneksi. Olen vain arka pyytämään apua, aina halunnut itse pärjätä.. Sitten kuitenkin ruikutan täällä palstalla, mutta pakko purkaa johkin

Kyllä minä yritän ajatella että pärjään, mutta silti ahdistaa ajatus yksin jäämisestä. Tai no enhän mä nyt yksin ole vaan vaavin kanssa mutta kuitenkin. Olisikin helppoa ajatella niinkuin mieheni, että kyllä se nyt siitä, mutta hän ei ole se joka sen vauvan kanssa yksin on. Helppohan hänen on noin sanoa. Ärsyttää kun tämä tuntuu olevan hänelle ihan pikkujuttu vaikka minä olen aivan kauhuissani. Hänellä olisi ollut kohta vuosi aikaa etsiä toista työtä mutta ei ole tehnyt elettäkään asian suhteen.. Ilmeisesti haluaa vaan pois kotoa.

 

[TULKINNANVARAINEN]

Hyvin pärjäät. mä pärjäsin myös esikoisen kanssa. mies ei ollut aina edes viikonloppuisin kotona. itse oli vailla tukiverkkoa, mutta ihmeesti vaan aika meni ja vauva kasvoi. Mies ei pitänyt isyyslomaa kuin viikon.

 

[tessa]

voi ei itselle tuollainen tilanne olisi ihan painajainen, voin hyvin kuvitella miltä susta tuntuu.
mutta kyllä te vauvan kanssa pärjäätte, yritä vaan asennoitua oikein :hug:

No, mulla tilanne oli juuri tuo, kun esikoinen 1 v 4 kk sitten syntyi. Mies ei voinut yksinkertaisesti pitää siinä kohtaa isyyslomaa, ja ajattelin että tuskinpa ne myöhemmin lämmittää. Selvisin kuitenkin ihan uskomattoman hyvin, en edes muista että olisi kertaakaan iskenyt epätoivo. Vastasyntyneet onneksi nukkuu yleensä paljon - tosin meillä ei, jouduin tinkimään suihkussakäymisestä... Jollei koliikki heti iske, mikä on kyllä aika harvinaista, saat viettää onnellisissa imetyshuuruissa ekat viikot. Tsemppiä!

 

[ap]

Hän on siis tehnyt monta vuotta reissuhommia kaikki keväät ja kesät.. Eli ei ollut mikään yhtäkkinen päähänpisto. En ymmärrä miksi ei ole voinut hakea toista työtä vaikka on tiennyt vauvan tulosta jo monta kuukautta.. Sekin jotenkin loukkaa etteikö hän halua olla meidän kanssa. En tiedä, alan kuulostaa jo niin säälittävältä että oikein hävettää.

 

[leijona76]

Pärjää kun on pakko. Meilläkin mies paljon työmenoissa jo vauvan synnyttyä ja poika vielä huonouninen+itkunen. Sillon tuntu että pää hajoaa ja maailma sen mukana, mut tässä ollaan hengissä ja muksu reilu 2v. Suurimmaksi osaksi mä olen ton hoitanu. Tosiaan ap, pyydä apua jos vaan saat eläkä jää sinne kotiin kyhjöttään.

 

[tessa]

Niin, jos pelkäät yksinoloa, niin kyllä ihmiset kylailee yleensä mielellään vauvaa katsomassa. Saatat todellisuudessa sitten jopa työlästyä siihen ;-)

 

[kaaarita]

kyllä sä varmaan pärjäät, mutta älä ajattele että pitäis yksin pärjätä. ei tarvii. apua tarvitsee ja kannattaa pyytää.
harmi ettei sun mies ole toista työtä hakenut kun luulis että hänellekin ois rikkaus tutustua vauvaansa paremmin kuin vain viikonloppuisin. mut ehkä hänen työ on mukava ja hyväpalkkainen.

 

[Mrs Bean]

Mulla oli kanssa esikoisen syntyessä mies armeijassa. Mä oikeastaan nautin siitä ajasta kun sai ihan rauhassa tutustua vauvaan ja rakentaa rauhassa rytmit ihan vaan mulle ja vauvalle sopiviks. Nautiskeltiin siis tytön kanssa rauhasta ja vapaudesta suunnitella kaikki menot ja touhut itse.