Mies lähti? Mielipiteitä kaipaan!

Meillä on ollut mieheni kanssa kaksi riitaa nyt kesän aikana. Riidat ovat hankalia, mutta niistä on päästy yli ja niiden jälkeen meillä on ollut hyvä olla yhdessä. Tai ainakin siinä uskossa olen ollut. Vielä viikko sitten mieheni sanoi että on ollut erittäin tyytyväinen siihen miten olen toiminut suhteen hyväksi viime kuukausina.

Eilen pyysin mieheltä pusun aamulla, jolloin kaikki oli vielä kai hyvin. Olemme nyt pari päivää kotona, muuten pääasiassa kiertämässä suomea/mökillä, kun on loma. Näiden muutaman kotipäivän aikana pitäisi saada pyykit pestyä ja muut asiat hoidettua. Meillä minä hoidan lasten pyykit ja omani tietysti. Mies hoitaa omansa. Mulla oli pyykkiä pesemättä, mutta sanoin miehelle että kone on nyt vapaa, jos laittaa omat pyykit pesuun. Mies heitti muutaman vaatteen koneen ja unohti sen sitten siihen n. puoleksi tunniksi. Huomautin miehelle, että täyttäisi koneen ja laittaa päälle, jotta muutkin voivat sitä sitten käyttää, tai pesee pyykkinsä sitten myöhemmin. Mies ei tykännyt ja ilmeisesti suuttui. Loppuillan käytin huonekalujen kokoamiseen ja siivoamiseen.

Meillä mies esittää suoraan toivomukset, jos haluaa jotain (esim. suuseksiä tms.). En ole viimekuukausina muistaakseni kertaakaan kieltäytynyt tämän kaltaisista toiveista. Illalla sanoin että toivoisin että mieheni halaisi minua. Mies suuttui, koska olin näin sanomalla kuulemma arvostellut häntä samoin kuin huomauttamalla pyykeistä. Puhuin kuulemma väärällä äänensävyllä ja minusta kuulemma näki että haastoin riitaa. Hän on sitä mieltä että halaa riittävästi ja sillä hyvä. Pahoittelin ja pyysin anteeksi useasti ja tarjouduin korjaamaan tilanteen niin että miehelläni olisi parempi olla. Tässä vaiheessa mieheni jo matki minua ivallisesti ja kertoi kuinka ei halua olla mun kanssa ja kuinka meidän suhteesta ei tule mitään. Katui kovasti sitä että oli viettänyt lomastaan puolet minun (perheensä) kanssa. Kuuntelin samalla kun hieroin miehen hartioita. Välillä pahoittelin ja kerroin etten tarkoittanut pahaa. Erehdyin kysymään mistä mieheni luulee minun häntä syyttävän, josta mies suuttui kahta kamalammin. Sanoin kuinka paljon häntä rakastan ja kuinka olen valmis tekemään mitä tahansa, jotta hänellä olis hyvä olla. Mies sanoi ettei mikään auta eikä millään ole mitään väliä. Lopulta lähdin pois kun tuntui liian pahalta.

Seuraavana aamuna lähdin lasten kanssa ulos ja kauppaan. Mies oli tällä välin pakannut tavaransa ja lähti kuulemma vanhempiensa luo. Tosin hän otti mukaansa pari hotellilahjakorttia, joten tuskin meni vanhemmilleen (matkaa 4h). Meillä oli valmiiksi varatut hotellit lomareissulle (n. 1,5viikkoa), jonka piti alkaa tiistaina. Mielestäni perheellinen mies ei voi noin vain häipyä. Mies ei kuulemma näe mitään muuta vaihtoehtoa, koska me riitelemme hänen mukaansa kokoajan?

Kun mies oli lähdössä, annoin vielä mukaan pienen lahjan, jonka olimme lasten kanssa käyneet hänelle ostamassa. Mies kiitti. Sanoi kuitenkin että hänellä on oikeus tulla ja mennä lomallaan niin kuin tykkää yhteisistä suunnitelmista huolimatta. Minua itketti ja se ärsytti miestäni lisää. Hän ei siedä heikkoutta.

Nyt olen sitten ilmeisesti lähdössä yksin pienten lasten kanssa kiertämään Suomea tai vaihtoehtoisesti perun koko reissun. Tarkoitus oli mennä mm. häihin toiselle puolelle Suomea.

Mitä mun pitäis tehdä? Mä olen suoraan sanottuna kokeillut kaikkea taivaan ja maan väliltä saadakseni mieheni leppymään. Mies vaan sanoo ettei sillä ole enää väliä, kun tilanne on niin toivoton. Itse en ole edes tajunnut mitä on oikeasti tapahtunut. Mun pitäis vaan jaksaa lasten takia.

 

Jos olisin sinä niin todennäköisesti eroaisin, en jaksaisi roikkua kiinni toisessa, jos kerta hänen mielestään tilanne on noin toivoton.

 

Oudolta kuulostaa teidän systeemit Miksi pyykit pitää pestä erikseen , en ymmärrä .
Jättäisin tyypin heti toi on henkistä väkivaltaa ja painostusta mitä se suhun käyttää.

 

Iso lapsi tuo miehesi. Tanssitte hänen pillin mukaan sinä ja lapset. Kiukuttelee, liekö masentunut?

 

No jos olisin mies, niin mua varmaan ärsyttäisi suunnattomasti tuo sun halu olla koko ajan mieliksi ja sellanen kuin mies haluaa. Selvästi tietää, että hänellä on päätäntävalta suhteessanne ja pitää sua kynnysmattona. Ehkä äijä tarttee hiukan vastusta sentään, mutta liekö sinusta siihen? En tarkoita mitään karateliikkeitä, mutta vähän hei arvon rouva sitä oman arvontuntoa, vai vielä lahjakin annettiin ukolle joka on marssimassa tiehensä, hohhoijaa...

 

Hohhoijaa tosiaan!! Ei tarvi enää suomimiesten lähteä ostoksille Thaimaahan kun kynnysmattoja löytyy ihan kotinurkilta.

 

hei ehkä ongelman ydin olikin juuri siinä, ettet ollut huomioinut hänen loma toiveitaan? Muuten aika outoa käytöstä...meilläkin tulee aina riitaa siitä mitä lomalla tehään ja taas jouduin antamaan periksi omista lomatoiveistani..että jes!

 

Kuulostaa todella omituiselle tuo teidän parisuhteelle. Miksi ihmeessä pesette pyykkinne erikseen? Ja tuo miehen lausahdus " että on ollut erittäin tyytyväinen siihen miten olen toiminut suhteen hyväksi viime kuukausina." Siis yksin sinustako teidän suhteenne laatu riippuu?
Ja sitten sun käytöksesi. Ei voi muuta kuin silmiä pyöritellä.
Sä kerjäät ja pyörit jaloissa kuin koiranpentu, pyytelet anteeksi sitäkin jos sua loukataan ja siinäkin kohtaa kun ukko on lähdössä ties minne, sä vielä nyyhkytät lahkeessa ja tarjoat sille lahjaa! Voi hyvänen aika!!

Teidän suhteenne ei ole terve, eikä sun käytökses myöskään. Sä käyttäydyt kuin läheisriippuvainen ihminen, jolla ei ole minkäänlaista omaa elämää tai itsetuntoa. Eikö niin, että jos miehes tulis takaisin tai saisit sen puhelimitse kiinni, pyytelisit koko ajan vain anteeksi siltä "kun olin niin kauhea että sun piti lähteä".

Kaikkea sitä..

 

Nyt saman tien ajat sinne hotellille, kohtaat miehen ja HUUDAT! Miten et tajua mitä teet väärin paitsi että olet heittäytynyt täysin tossun alle.
Tuo pyykkijuttu jäi muakin häiritseen, miksi? Perhettä ja kotia hoidetaan YHDESSÄ, ei jaotellen tyyliin sinun työ, minun työ. Ja onko ne teidän yhteisiä lapsia, kuinka kauan ootte olleet yhdessä ym.? Tarvis vähän taustoja että vois antaa kunnon mielipiteitä. Nimittäin, jos lapset ovat yhteisiä (tai jos olette olleet yhdessä kauan), on huolestuttavaa että sinä hoidat lasten ja omat pyykit, mies omansa.

Kuulostaa että mies ei ole tajunnut YHTEISELON merkitystä, eikä osaa ottaa mistään vastuuta, etkä sinä ole tajunnut ettei tehtäväsi ole olla miehellesi vain mieliksi, vaan suhde on vuorovaikutusta.

 

vielä lisäksi, jos lapset ovat yhteisiä, kun kohtaat miehen, jätät lapset hänelle hoitoon (selvitä oikeutus: vaikka ne pyykit) ja lomaile yksin rauhassa ja mieti mitä tahdot

 

On kyllä erikoinen toi teijän suhdekuvio :O. Ikinä kuullu mitään vastaavaa, huhhuh. Pyykit pestään erikseen, mies pyytää suuseksiä, sä pyydät halauksia, pusuja ja läheisyyttä. Mies sitten määrittelee minkälaista ja laatuista läheisyyttä on tarjolla ja sitten myös sen että, nyt on läheisyyttä ollu jo ihan tarpeeks. Kuulostaa aika kylmältä, välinpitämättömältä, etäisiltä ja jotenkin että, teijän liitto perustuu enempi johonkin järkisyihin kuin rakkauteen. En ikinä suostuis tollaseen, mies lätisee paskaa ja solvaa sua ja sä kuuntelet ja otat vastaan kaiken nöyränä palvelijana jota isäntä käskyttää ja pyörittää mennen tullen. Sitten vielä annat lahjoja tollaselle. Missä sun itsetunto on? Välitätkö itestäs ollenkaan?

 

Moni teistä tuntuu pitävän outona tuota pyykkiasiaa. Mä hoidan omani ja lasten pyykit ja yksin niistä tulee täysiä koneellisia ja jos ei tule otan miehen pyykkejä lisäksi. Mies pesee omat pyykkinsä, usen vasta kun puhtaita kalsareita ei enää ole, joten jos pyykkihommat jaettaisiin tasan, en voisi olla varma että lapsilla on puhdasta päällä. Ainoa vaihtoehto olis, että mä pesisin miehenkin pyykit, enkä tiedä miten se tätä tilannetta muuttais paremmaksi. Eilen mulla oli kädet täynnä töitä, kun kokosin huonekaluja ja siivosin, etten olisi ehtinyt kaiken lisäksi pesemään miehenkin pyykkejä.

Minä teen virheitä, enkä väitä että mies olisi aina väärässä. Kyse on vain siitä että mies saa anteeksi, minä en. Vaikka asia olisi miten pieni tahansa. Mies ottaa aina uudelleen ja uudelleen esiin virheeni, jota olen jo pyytänyt anteeksi. Jos sanon, että pyysin jo anteeksi, on se anteeksipyynnön korostamista, joka jo riittää mitätöimään anteeksipyynnön. Asian selittely (jos kyseessä on väärinkäsitys) mitätöi anteeksipyynnön. Mies on sanonut ettei pidä anteeksipyyntöjäni minään, koska en osaa oikealla tavalla pyytää anteeksi. Olen kyllä yrittänyt pyytää eri tavalla tai siis tavalla jonka mies on sanonut kelpaavan. Se ei vaan enää kuulemma muuta mitään. Mies ei usein pyytele anteeksi, ei nytkään. Tiedän että menen liian pitkälle kun yritän lepytellä miestäni. Tahtoisin vain niin kovasti sopia ja jättää riidan taakse. Riidat syntyvät ihan olemattomista asioista, mutta kun mies on vihainen, ei mikään auta. Jos puhun hänelle ystävällisesti, on se kuulemma nuoleskelua. Pahinta on se että mies alkaa matkia minua ivallisesti kun itken. Mies haluaa vain olla rauhassa...pahimmillaan useita päiviä. Jos minä haluan olla yksin, on se mököttämistä ja riidanhaastoa.

Ei mun mies käskytä, mutta hän esittää pyyntönsä niin että saa mut tuntemaan syyllisyyttä

Tuon lahjan ostin ihan siksi kun tapanani on ostella miehelle esim. vaatteita, jos löydän kivoja. Ovat yleensä kelvanneet.

Se miksi olen yrittänyt erityisesti tehdä miehelle mieliksi viime kuukausina, johtuu siitä että sain monen vuoden opinnot päätökseen ja olen siitä ajasta "velkaa" miehelleni, koska mieheni on hoitanut lapsia sillä välin kun olen lukenut tentteihin ja menettänyt ison osan elämästään ajallisesti. Olin siis siinä uskossa, että mies oli tyytyväinen.

Vaikka tekisin yhdeksän asiaa kymmenestä oikein, riittää yksi virhe tekemään sen kaiken tyhjäksi.

Se ei pidä paikkaansa, ettei miehen lomatoiveita kuunnella. Hän on itse ollut mukana suunnittelemassa reissua. En ole häntä pakottanut tai edes pyytänyt mukaan mökille, vaan itse on halunnut tulla. Risteilyä ehdotti itse.

En lähde hänen peräänsä, koska mulla on lapset hoidettavana. En ole sysäämässä lapsia isälle, koska oikeasti haluankin viettää lomani lasten kanssa.
Olen nyt pakannut tavaroita, jotta voimme lasten kanssa lähteä reissuun. Oon vaan vähän arka yksin ajelemaan vierailla teillä.

Joku arveli että jos mies tulisi takaisin, niin yrittäisin hyvittää sen että olen ollut niin kamala että hänen täytyi lähteä. Valitettavasti kokeilin jo kaikki keinot ennen hänen lähtöään. Ihan hävettää että vajosin niin alas.

Kokoajan vaan ajattelen tätä ja olo on surkea.

En haluaisi hajottaa lasten perhettä, vaikka todennäköisesti se ei ole edes musta millään tavalla kiinni. Mieheni rakastaa lapsiaan. Vihaisena hän tosin voi olla päiväkausia näkemättä lapsiaan, eikä edes soita, jotta ei tarvitse puhua mulle.

 

ap

 

herra siunaa :O oikeasti :O

en kattois ees yhtä punasta sekunttia. kerjää kerjää. ku koiran pentu huomiota mieheltä joka käyttäytyy ku kuningas vaikka on vain kusipää mulkku. anteeksi mutta ota itteäs niskasta kiini ja lähe!

 

Miehen ei ole tarvinnut kuin muutaman kerran pyytää suuseksiä viime kuukausina, kun sitä on ollut tarjolla ennen kuin ehtii pyytää. Tämä juuri oli suurin puute silloin kun luin tentteihin, enkä huomioinut tarpeeksi miestä. Siksi siis olen pyrkinyt asian hyvittämään.

Yhdessä ollaan oltu n. 15 v. Jotain sopimuksia ollaan tehty, jotta riidat saataisiin sovittua järkevästi, mutta mies on sanonut ettei pysty vihaisena pitämään kiinni sovitusta.

ap

 

Ikävä sanoa tätä, mutta vika on itsessäsi. Ei kenenkään pitäisi sietää mieheltä tuollaista käytöstä.

 

Mä oon niin järkyttynyt tosta tekstistä etten osaa muuta sanoa kuin että voi vittu mikä tossu oot.

 

Ootko sä paskakikkare vai elävä nainen? jutuistasi päätellen muistutat ensimmäistä vaihtoehtoa.

 

Se miksi olen yrittänyt erityisesti tehdä miehelle mieliksi viime kuukausina, johtuu siitä että sain monen vuoden opinnot päätökseen ja olen siitä ajasta "velkaa" miehelleni, koska mieheni on hoitanut lapsia sillä välin kun olen lukenut tentteihin ja menettänyt ison osan elämästään ajallisesti. Olin siis siinä uskossa, että mies oli tyytyväinen.

Onkohan tämä ap:n tarina tottakaan???

Hämmästyttää erittäin paljon se, että ajattelet miehen menettäneen ison osan elämästään ajallisesti, kun on hoitanut lapsia. Ei voi olla totta, että kukaan ajattelee noin!!!

Entäpä jos tilanne olisi toisinpäin? Miehesi olisi opiskellut ja sinä olisit hoitanut lapsia silloin, kun miehesi lukee tentteihin. Olisitko silloin menettänyt ison osan elämästäsi ajallisesti?

 

Sori mutta miehesi kuulostaa varsinaiselta vittupäältä. Ja sinä olet ihan liian kiltti. Kuulostaa siltä, että miehesi on haastanut riidan tyhjästä, sillä on suunnitellut lähtöä jo pidemmän aikaa. Sillä on varmaan toinen nainenkin. Anna moisen kusipään mennä.

 

Kai mä kaipasin täältä neuvoja siihen miten saisin perheen pidettyä kasassa.
Korostan nyt vielä että en ole näin "tossu" aina, mutta kylläkin aina riitojen yhteydessä. Ensin väitellään, sitten pyytelen anteeksi, jolloin se ei enää auta kun mies on liian vihainen. Sitten yritän jotain muuta, joka ei myöskään auta. En tiedä itsekään miksi teen niin.

Ja asiat ovat oikeasti pieniä. Ei mitään pettämistä, haukkumista tms, joita miehen ei tarvitsisikaan antaa anteeksi.

Eilen mies pyysi tulemaan juomaan viiniä kun lapset oli saatu nukkumaan. Olin väsynyt, enkä halunnut viiniä. Menin vasta n. puolen tunnin kuluttua miehen viereen, jolloin sanoin että haluaisin että mies halaa mua. Mies otti tämän syytöksenä, koska kuulemma halaa riittävästi. Ja jos ei halaa, niin pitäis miettiä miksi olen sellainen ettei tee mieli halata. Myönnän että olen ärtynyt joskus, mutta en todella sanonut miehelle mitään pahaa. Mun ilme oli siis väärä ja tapa millä pyysin. Kun huomasin että mies suuttui, pyysin heti anteeksi.

Mun olis pitänyt mennä heti kun mies pyysi, niin en kirjoittais tätä nyt. On varmaan totta sekin että jos olisin erilainen, mies halaisi mua enemmän.

En usko että mun mies tekee mitään pahuuttaan.

ap

 

Kai mä kaipasin täältä neuvoja siihen miten saisin perheen pidettyä kasassa.
Korostan nyt vielä että en ole näin "tossu" aina, mutta kylläkin aina riitojen yhteydessä. Ensin väitellään, sitten pyytelen anteeksi, jolloin se ei enää auta kun mies on liian vihainen. Sitten yritän jotain muuta, joka ei myöskään auta. En tiedä itsekään miksi teen niin.

Ja asiat ovat oikeasti pieniä. Ei mitään pettämistä, haukkumista tms, joita miehen ei tarvitsisikaan antaa anteeksi.

Eilen mies pyysi tulemaan juomaan viiniä kun lapset oli saatu nukkumaan. Olin väsynyt, enkä halunnut viiniä. Menin vasta n. puolen tunnin kuluttua miehen viereen, jolloin sanoin että haluaisin että mies halaa mua. Mies otti tämän syytöksenä, koska kuulemma halaa riittävästi. Ja jos ei halaa, niin pitäis miettiä miksi olen sellainen ettei tee mieli halata. Myönnän että olen ärtynyt joskus, mutta en todella sanonut miehelle mitään pahaa. Mun ilme oli siis väärä ja tapa millä pyysin. Kun huomasin että mies suuttui, pyysin heti anteeksi.

Mun olis pitänyt mennä heti kun mies pyysi, niin en kirjoittais tätä nyt. On varmaan totta sekin että jos olisin erilainen, mies halaisi mua enemmän.

En usko että mun mies tekee mitään pahuuttaan.

ap

Väärin. Sinun pitäisi lopettaa anteeksipyytely ja miehen pillin mukaan tanssiminen. Silloin VOI olla mahdollista, että miehen tunteet sinua kohtaan muuttuvat. Mies tosin vaikuttaa siltä ettei ole rakkautesi arvoinen. Ei kukaan rakasta ja halua alistuvaa tossukkaa. Mies ei rakasta sinua enemppä vaan vähemmän, vaikka päälläsi seisoisit.

 

Onkohan tämä ap:n tarina tottakaan???

Hämmästyttää erittäin paljon se, että ajattelet miehen menettäneen ison osan elämästään ajallisesti, kun on hoitanut lapsia. Ei voi olla totta, että kukaan ajattelee noin!!!

Entäpä jos tilanne olisi toisinpäin? Miehesi olisi opiskellut ja sinä olisit hoitanut lapsia silloin, kun miehesi lukee tentteihin. Olisitko silloin menettänyt ison osan elämästäsi ajallisesti?

Mie olisi halunnut harrastella jne. Halusi tosin ihan itse lopettaa harrastuksensa...mun opiskelu ei sitä estänyt. Aina hän on saanut mennä minne haluaa, kun on kysynyt ajoissa. Vaikutelma siitä ettei pääse, tulee siitä että ei pääse lyhyellä varoitusajalla, jos mulla on esim. tentti seuraavana päivänä. Tosin myös silloin hän on saattanut vihaisena mennä. Hän on itse sitä mieltä, että on uhrannut elämänsä mun opiskelujen tähden. En ole häneltä sitä pyytänyt. Vanhempani ovat auttaneet myös ja olisivat varmasti auttaneet enemmänkin jos olisin pyytänyt.

En koe että menetän mitään, kun olen lasteni kanssa. Päinvastoiin. Niin tulen jatkossa tekemäänkin. Ei siis haittaa vaikka mieheni opiskelisi.

ap

 

mun mies osaa kans tuon herkästi loukkaantumisen. Kuulosti niin tutulta. Alkuaikoina oli aina tuollaista. Sitten kyllästyin ja aloin olla samaa mieltä hänen kanssaan. Kyllä mene vain jonnekin yöksi. Kyllä erotaan vain. Olin niin kyllästynyt miehen asenteeseen että sovitteleminen kyllästytti. Sitten mies suuttui kun ei saanutkaan minua anelemaan ja rukoilemaan. Eipä tuo ole lähtenyt elämästämme. Riitamme ovat nykyään molemminpuolista huutoa. Tai sitten menen pois. Mieheni on lapsellinen, epävarma, itsekeskeinen, haluaa olla aina huomion keskipiste. Kehuu itseään. Liioittelee tai valehtelee tekemisiään. On tunnekylmä ja epäempaattinen. Ei osaa asettua toisen asemaan ja tunteisiin. Vaatii lapsilta koko ajan jotain, mikään ei kelpaa. sellainen mies meillä asuu. jaksamisia sinulle. Ja minulle ja lapsillemme

 

Väärin. Sinun pitäisi lopettaa anteeksipyytely ja miehen pillin mukaan tanssiminen. Silloin VOI olla mahdollista, että miehen tunteet sinua kohtaan muuttuvat. Mies tosin vaikuttaa siltä ettei ole rakkautesi arvoinen. Ei kukaan rakasta ja halua alistuvaa tossukkaa. Mies ei rakasta sinua enemppä vaan vähemmän, vaikka päälläsi seisoisit.

Jos en pyydä anteeksi, ovat asiat vain huonommin. Kokeiltu on. Tuolla yrittämisellä on sentään joskus tullut sovinto. Odottamalla ei koskaan.

En tanssi mieheni pillin mukaan aina, mutta riitatilanteissa se menee aina siihen.

Mieheni ottaa mut huomioon omalla tavallaan. En voi häntä siitä syyttää. En olisi nyt saanut pyytää mitään, koska hän on mielestään tehnyt jo parhaansa. Hän voi olla oikeassa ja siksi pyysinkin anteeksi. En tiedä mitä olisin voinut tehdä enemmän.

ap