Mies kommentoi raskausarpiani.

[Parempi antaa kuin ottaa]

[QUOTE="johanna";30670829]Osaan lukea. Toinen oli kommentti. Toinen tahallinen haukkuminen. Niissä on eroa. Paitsi tippaleipäaivoihin hukkuneilla sieluilla =)[/QUOTE]

Miksi asioista pitää vaieta kuoliaaksi? Jos miehellä on ihraa tai mies ei ole komea, miksei sitä saisi sanoa? Varsinkin, jos vielä kertoo, ettei se edes häiritse? Ihme loukkaantumista.

 

[Blondi misu]

Minun tarkoitukseni ei ainakaan ollut loukata aloittajaa, tai väheksyä hänen mielipahaansa.. Emmekä me mieheni kanssa nauraneet kenellekään henkilökohtaisesti- vaan mittasuhteille mihin keskustelu oli johtanut. Eikai se, että ei ole jostain samaa mieltä, automaattisesti tarkoita että olisi toista vastaan, (tai että joku on väärässä ja joku oikeassa). Se kai keskustelun tarkoitus on, saada erilaisia näkökantoja ja kulmia käsiteltävään asiaan.

 

["memmi"]

Minun tarkoitukseni ei ainakaan ollut loukata aloittajaa, tai väheksyä hänen mielipahaansa.. Emmekä me mieheni kanssa nauraneet kenellekään henkilökohtaisesti- vaan mittasuhteille mihin keskustelu oli johtanut. Eikai se, että ei ole jostain samaa mieltä, automaattisesti tarkoita että olisi toista vastaan, (tai että joku on väärässä ja joku oikeassa). Se kai keskustelun tarkoitus on, saada erilaisia näkökantoja ja kulmia käsiteltävään asiaan.

Näköjään tarkoittaa. Eriävää mielipidettä ei saa tuoda julki. Ymmärrän että jos itsetunto on heikko - kuten ap viestissää sanoo, että miten saada itsetuntoa paremmaksi- sitä loukkaantuu vähemmästäkin. Mutta silloin luulisi että parasta "apua" on auttaa suhteuttamaan asia oikein. Ja ymmärtämään että ne omat korvat kuulee ehkä asiat aivan turhan kriittisesti.

Mä en näe mitä lisäarvoa tilanteeseen olalle taputtelu tuo. Ei se itsetuntoa ainakaan AP:lla paranna, ei se ole mikään keino. Empatia on hauska taiteenlaji. Siihen mahtuu mielestäni myös kyseenalaistamista. Myötäily ja kanssa eläminen on vain yksi osa sitä.

 

["johanna"]

Miksi asioista pitää vaieta kuoliaaksi? Jos miehellä on ihraa tai mies ei ole komea, miksei sitä saisi sanoa? Varsinkin, jos vielä kertoo, ettei se edes häiritse? Ihme loukkaantumista.

Toki. Mutta sinä olit tekemässä sitä kostomielessä Siinä on tietty ero jotka toiset ymmärtää ja toiset ei.

 

[vierassa]

Miksi asioista pitää vaieta kuoliaaksi? Jos miehellä on ihraa tai mies ei ole komea, miksei sitä saisi sanoa? Varsinkin, jos vielä kertoo, ettei se edes häiritse? Ihme loukkaantumista.

Ei saa sanoa ettei mies pahoita mieltään.

 

[Ciervo]

Onpa täällä omituista porukkaa, ei voi taas muuta todeta.

Itselle ei tulisi koskaan mielen viereenkään kommentoida miehelle vaikkapa, että "eihän tuo sun pottunenä mikään hieno kyllä ole, mutta ei se mua haittaa".
Tai jos mies olisi pelastanut lapsen palavasta talosta ja saanut palovammojen myötä ikuisia arpia, ei tulisi ikinä mieleen mennä hivelemään niitä ja kommentoida, että "eihän nää kyllä sua komista, mutta ei ne nyt silleen haittaakaan".

Asia on tietysti eri, jos toinen pyytää kommenttia vaikka sitten niistä arvista, mutta ap:n tapauksessa ymmärsin, ettei näin ollut vaan mies ihan yhtäkkiä rupesi kommentoimaan.
Sammakoita tulee valitettavasti joskus itse kultakin, mutta palstalaisten mielestä se on ilmeisesti ihan OK ja urpoa loukkaantua moisista.
Onneksi olen itse osannut edes tässä asiassa valita seurani sen verran hyvin, ettei kukaan ole arvistani mitään maininnut ja ihan absurdi ajatus, että mainitsisikaan.
Jos ja kun mies mun kanssa on, niin sitä ei kaiken järjen mukaan mitkään mun ulkonäkövirheet haittaa, eli ei tarvitse erikseen kertoa mikä minussa ei ole kaunista, mutta ei kuitenkaan haittaa.

Ei tarvitse ihmetellä mistä niitä moukkamaisia "avoimuuden" nimissä epäkohteliaisuuksia laukovia kersoja sikiää, kun on ilmeisesti yleistäkin pitää moista käytöstä hyväksyttävänä ja "avoimena".

 

["memmi"]

Kaippa tässä on vaan sitten todettava että todella erilaisia ollaan kokemuksinemme.

En voi mitään että pystyn kevyesti hyväksymään sen että itsessäni on vähemmänkin nättiä osia enkä loukkaannu jos elämäni lähin ihminen näkee niitä myös. Tai sanoo niistä. Koska ne ovat mitä ovat. Vyötärömakkarani on vyötärömakkara vaikka voissa sen kiillottaisi. Arpeni arpia, rumia. Tiedän kuitenkin että ne ovat vaan osasasia minussa. Ei minun koko kehoni. Eivätkä ne tee minusta rumaa puolisoni silmilssä. Niin kuin ei puolisonikaan ole ruma minulle vaikka omistaa kehossaa virheen jos toisenkin. Ehkä meillä on sairas huumori kun voimme näistä puhua ja nauraa heikkouksillemme. Olemme jo naureskelleet sitäkin miten joskus vanhana harrastellaankaan seksiä kun minä olen rutikuiva kuin aavikko, häpärit roikkuu polvissa. Ja miehellä ei ota eteen kuin tuen kanssa ja ne nykyise sentitkin on kutistunut puoleen....

Yhtäkaikki. Koen että elämä on näin paljon helpompaa. Ei tarvitse pohtia turhia. Olemme rakastuneita toisiimme juuri tällaisina ja ne virheetkin on ihania. Ei niitä tule korjata tai muuttaa. Jotenkin olen ajatelut että tämä on uskomattoman hienoa avoimuutta. Olla vähän kuin yksi ihminen yhdessä- mutta tämän ketjun jälkeen pakko todeta että jos enemmistöä tahtoisi olla niin parempi oman puolisonkin aikaa olisi pitää tiettyä "verhoa" yllä.

Ei, en käy kaupassa vierasta osoittelemaan. Enkä todellakaan mainitse lapsilleni koskaan jos heissä olisi jotain joka ei ole niin kaunista. Mutta miehen ja mun välinen side on ihan toisenlainen.

 

[ylepä ryppymaha]

Itselläni ainakin aluksi häiritsivät ja alensivat itsetuntoa nuo arvet (ymmärsin että aloittajaakin). Ja minulla mies ainakin sanomatta huomasi että häiritsivät (mieheni on hyvä lukemaan minua). Hän nosti itsetuntoani ottamalla aiheen itse puheeksi, kun minä en halunnut. Ja onneksi teki niin, sillä ei ole tarvinnut vuosiin enää tuntea itseään rumaksi mahastaan. Tietää, että mies pitää kauniina.

Joskus vain asioista pitäisi puhua avoimesti. Mutta niinkuin sanoin, se ei taida olla normaalia? Yleensä kai se menee niin, että naisen pitää kertoa miehelle jonkin häiritsevän Ennenkuin on lupaa kommentoida....

 

["memmi"]

Ei tarvitse ihmetellä mistä niitä moukkamaisia "avoimuuden" nimissä epäkohteliaisuuksia laukovia kersoja sikiää, kun on ilmeisesti yleistäkin pitää moista käytöstä hyväksyttävänä ja "avoimena".

Mitä yhteyttä tällä on aiheeseen? Jos puolisot voivat keskenään, intiimistin, keskustella hyvistä ja huonoista puolista niin onko se oletus että sen jälkeen lapsista kasvatetaan osoittelijoita?? Mikä logiikka tässä on välissä, meni ihan ohi?

Mielestäni puolisoiden välinen suhde on ihan erilainen kuin vaikka minun ja tuiki tuntemattoman ihmisen välinen suhde. Vaikka puolisoa kommentoisikin, hänelle suoraan, ei kai se tarkoita että tuiki tuntematonta käy myös kommentoimaan.

 

["ukkeli"]

Itselläni ainakin aluksi häiritsivät ja alensivat itsetuntoa nuo arvet (ymmärsin että aloittajaakin). Ja minulla mies ainakin sanomatta huomasi että häiritsivät (mieheni on hyvä lukemaan minua). Hän nosti itsetuntoani ottamalla aiheen itse puheeksi, kun minä en halunnut. Ja onneksi teki niin, sillä ei ole tarvinnut vuosiin enää tuntea itseään rumaksi mahastaan. Tietää, että mies pitää kauniina.

Joskus vain asioista pitäisi puhua avoimesti. Mutta niinkuin sanoin, se ei taida olla normaalia? Yleensä kai se menee niin, että naisen pitää kertoa miehelle jonkin häiritsevän Ennenkuin on lupaa kommentoida....

Mutta luvankin kanssa, mitä voi kommentoida? Voiko oikeasti sanoa että arven viiva on ruma? Vai onko vaan todettava että olet ihan kaunis. Johon usein saa vastauksen: Valehtelet. Ei tää voi kenestäkään kaunis olla...Mikset sä voi olla rehellinen.

 

[ylpeä ryppymaha]

[QUOTE="ukkeli";30671026]Mutta luvankin kanssa, mitä voi kommentoida? Voiko oikeasti sanoa että arven viiva on ruma? Vai onko vaan todettava että olet ihan kaunis. Johon usein saa vastauksen: Valehtelet. Ei tää voi kenestäkään kaunis olla...Mikset sä voi olla rehellinen.[/QUOTE]


Tätä palstaa luettuani totean että ehkä miehen on paras olla hiljaa jos ei ole nättiä sanottavaa

Mutta itseni puolesta sanon, että arvostan rehellisyyttä jopa tässä asiassa. Oma mies ainakin osaa sanoa ikävätkin asiat nätisti, eikä tule " rumaa" oloa vaikka olisinkin lihonut kymmenen kiloa ja mies huomauttaisi ääneen asiasta... Tottahan se olisi.

 

[vierassa]

Haluaisin tietää miksi miehet saavat aina kaikki tökeröt ja loukkaavat kommentit anteeksi, ja sanotaan vaan että "kun miehet nyt on sellasia hassuja välillä" :O Naisen sen sijaan on paras pitää turpansa kiinni ja muutenkin varoa sanojaan.

 

["memmi"]

Tätä palstaa luettuani totean että ehkä miehen on paras olla hiljaa jos ei ole nättiä sanottavaa

Mutta itseni puolesta sanon, että arvostan rehellisyyttä jopa tässä asiassa. Oma mies ainakin osaa sanoa ikävätkin asiat nätisti, eikä tule " rumaa" oloa vaikka olisinkin lihonut kymmenen kiloa ja mies huomauttaisi ääneen asiasta... Tottahan se olisi.

Juuri näin. Tästä asiasta saatiin näköjään vaan leivottua sekin muoto että jos oman puolison kanssa voi aiheesta puhua suoraan se tarkoittaa että lauotaan ihan kaikille ympärillä olijoillekin rehellisiä kommentteja ulkomuodosta.

Mun mielestä meillä, niin kuin varmaan teilläkin, suhde on ihan omalla tasollaan. Luottamus, avoimuus, ymmärrys ja ennen kaikkea itsensä hyväksyntä...Asioista voi sanoa nätisti. Ja jos tuntuu että toisen sanat loukaa (kaikki me joskus toisiamme loukaamme) asiasta vaan sitten puhututaan. Mun mies on saanut näkemään mun viat ihan uudessa, rakastavammassa valossa. Itse olin nuorena kovin kriittinen itselleni. En enää. Kiitos mieheni. ja meidän sairaan (?) huumorin En usko että pelkillä kehuilla ja sanomatta jättämisillä olisin näin sinut itseni kanssa. Vaan oikeasti sillä rehellisyydellä. Totta on että kroppa muuttuu ja iän myötä harvemmin kauniinpaa suuntaa. Kiloja tulee ja kiloja menee. Se on vaan faktaa.

 

[ylpeä ryppymaha]

Haluaisin tietää miksi miehet saavat aina kaikki tökeröt ja loukkaavat kommentit anteeksi, ja sanotaan vaan että "kun miehet nyt on sellasia hassuja välillä" :O Naisen sen sijaan on paras pitää turpansa kiinni ja muutenkin varoa sanojaan.

No ei kyl meillä ainakaan...

 

[ylpeä ryppymaha]

Olen memmi samaa mieltä kanssasi, en vain kokenut järkeä lähteä keskustelemaan enää yleisistä käytöstavoista tässä ketjussa. Jännää tosiaan kuinka ihmiset voivat sekoittaa asioita keskenään olemattomilla aasinsilloilla...!

Mutta parisuhteesi kuulostaa samanlaiselta kuin omani. Ollaan onnellisia siitä, se on ilmeisesti harvinaista herkkua.

 

["johanna"]

Haluaisin tietää miksi miehet saavat aina kaikki tökeröt ja loukkaavat kommentit anteeksi, ja sanotaan vaan että "kun miehet nyt on sellasia hassuja välillä" :O Naisen sen sijaan on paras pitää turpansa kiinni ja muutenkin varoa sanojaan.

Jaa vai niin. En ole kokenut tällaista vaikka tovin täällä oon jo taivaltanut. Taas nousee ukkokultani vaan suurempaa ja suurempaan arvoon. Ja vaikka miesvaltaisella allallakin olen kohta 20 vuotta työtä tehnyt niin en siltäkään pohjalta kyllä voi komenttiasi allekirjoittaa

 

["memmi"]

Olen memmi samaa mieltä kanssasi, en vain kokenut järkeä lähteä keskustelemaan enää yleisistä käytöstavoista tässä ketjussa. Jännää tosiaan kuinka ihmiset voivat sekoittaa asioita keskenään olemattomilla aasinsilloilla...!

Mutta parisuhteesi kuulostaa samanlaiselta kuin omani. Ollaan onnellisia siitä, se on ilmeisesti harvinaista herkkua.

Nautitaan me. Elämässä on niin paljon muitakin aiheita joihin käyttää energiaa. Järkevämmin =)

 

["ukkeli"]

Haluaisin tietää miksi miehet saavat aina kaikki tökeröt ja loukkaavat kommentit anteeksi, ja sanotaan vaan että "kun miehet nyt on sellasia hassuja välillä" :O Naisen sen sijaan on paras pitää turpansa kiinni ja muutenkin varoa sanojaan.

Mutta naisenhan pitää saada anteeksi kun PMS oireissa riekkuu ja antaa tulla urakalla. Ja tietysti synnytyksen jälkeen saa hormoonityrkyjen vuoksi tehdä mitä vaan. Ja lapsen edun nimissä toki saa motkottaa jos jostakin (kuitenkin aiheesta, hänen mielestä).

Eli jos pesää mielit, pidä suusi kiinni. Ja annan kaikki "tyrskyt" anteeksi kehuen vaimosi ihanaa tempperamenttista luonnetta

 

["voivoi"]

[QUOTE="ukkeli";30671079]Mutta naisenhan pitää saada anteeksi kun PMS oireissa riekkuu ja antaa tulla urakalla. Ja tietysti synnytyksen jälkeen saa hormoonityrkyjen vuoksi tehdä mitä vaan. Ja lapsen edun nimissä toki saa motkottaa jos jostakin (kuitenkin aiheesta, hänen mielestä).

Eli jos pesää mielit, pidä suusi kiinni. Ja annan kaikki "tyrskyt" anteeksi kehuen vaimosi ihanaa tempperamenttista luonnetta [/QUOTE]

Luuletko että PMS vaivaa kuukauden jokaisena päivänä? Niitä naisia joilla se on.

 

[Ciervo]

[QUOTE="memmi";30671020]Mitä yhteyttä tällä on aiheeseen? Jos puolisot voivat keskenään, intiimistin, keskustella hyvistä ja huonoista puolista niin onko se oletus että sen jälkeen lapsista kasvatetaan osoittelijoita?? Mikä logiikka tässä on välissä, meni ihan ohi?

Mielestäni puolisoiden välinen suhde on ihan erilainen kuin vaikka minun ja tuiki tuntemattoman ihmisen välinen suhde. Vaikka puolisoa kommentoisikin, hänelle suoraan, ei kai se tarkoita että tuiki tuntematonta käy myös kommentoimaan.[/QUOTE]

Tuolla nimenomaan on yhteyttä aiheeseen, kun taas sinun mainitsemillasi asioilla (keskustelu, yhteinen hassuttelu ym) ei ole.
Ap:n tapauksessa ei ollut kyse mistään _keskustelusta_, vaan extempore töksäytyksestä kesken intiimin hetken.

Ja tuo on täällä kirjoittelevien naisten (ja miesten?) mielestä ihan OK ja jotain ihailtavaa "avoimuutta".
Toki voitte viljellä sitä "avoimuutta" kotonanne jos siitä kerta tykkäätte, mutta ette voi vaatia, että muiden pitäisi sitä sietää ja valitettavasti lapset helposti oppivat kotoa tavan kommentoida jotain mukamas "hassua", hihhih.

Aina välillä tuolla näkee räkä poskella kulkevia huonosti käyttäytyviä kersoja osoittelemassa ja kommentoimassa ohikulkijoiden lihavuutta, vammaisuutta, reikäisiä housuja, ihonväriä tai mitä nyt milloinkin.
Jostainhan he ovat tapansa oppineet ja jostainhan se johtuu, etteivät esim. minun tai Pinin lapset tee sitä KOSKAAN.

 

["Hanna"]

Tuolla nimenomaan on yhteyttä aiheeseen, kun taas sinun mainitsemillasi asioilla (keskustelu, yhteinen hassuttelu ym) ei ole.
Ap:n tapauksessa ei ollut kyse mistään _keskustelusta_, vaan extempore töksäytyksestä kesken intiimin hetken.

Ja tuo on täällä kirjoittelevien naisten (ja miesten?) mielestä ihan OK ja jotain ihailtavaa "avoimuutta".
Toki voitte viljellä sitä "avoimuutta" kotonanne jos siitä kerta tykkäätte, mutta ette voi vaatia, että muiden pitäisi sitä sietää ja valitettavasti lapset helposti oppivat kotoa tavan kommentoida jotain mukamas "hassua", hihhih.

Aina välillä tuolla näkee räkä poskella kulkevia huonosti käyttäytyviä kersoja osoittelemassa ja kommentoimassa ohikulkijoiden lihavuutta, vammaisuutta, reikäisiä housuja, ihonväriä tai mitä nyt milloinkin.
Jostainhan he ovat tapansa oppineet ja jostainhan se johtuu, etteivät esim. minun tai Pinin lapset tee sitä KOSKAAN.

Eli siis hetkonen, jos vaikka me miehen kanssa kahdestaan sängyssä jutellaan jostakin ulkonäköön liittyvästä asiasta, esim. nyt vaikka siitä että toinen on ehkäpä lihonut hieman liikaa, niin miten se tekee meidän lapsista kaiken ääneen laukovia ääliöitä?

 

[Mörköäiti]

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta olen samaa mieltä kuin Ciervo.

Ei tässä ole kyse siitä, ovatko raskausarvet rumia tai onko ap miehensä silmissä kaunis vai ruma. Ei tässä ole kyse avoimuudestakaan, vaan kohteliaisuudesta ja käytöstavoista. Avoimuus ei tarkoita samaa kuin epäkohteliaisuus. Ja se, että "voi puhua mistä vaan rehellisesti" ei tarkoita samaa kuin epäkohtelias töksäyttely.

Ja miksi ihmeessä joidenkin mielestä on ihan ok, että miehet voivat sanoa vaikka mitä epäkohteliasta, ja sitten naisen pitää jotenkin "osata tulkita miestä oikein". Kuka jaksaa sellaista? Ihan kuin mies olisi sosiaalisesti täysin kyvytön.

Omaan itsetuntooni ei kuvattu arvista huomauttelu vaikuttaisi. Mutta se, jos toinen käyttäytyisi noin epähienosti - ottaisi oma-aloitteisesti puheeksi toisen arvet vieläpä sen kautta, että ne ovat rumia - minua alkaisi ärsyttää se junttimaisuus niin paljon, että se kyllä vaikuttaisi suhteeseen.

 

["daa"]

Juuh, jos voi laskea leikkiä omasta ja puolison ulkonäöstään kahden kesken on pariskunnan lasten oltava huonokäytöksisiä töksäyttelijöitä... Huomaa palsta logiikan.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="daa";30671358]Juuh, jos voi laskea leikkiä omasta ja puolison ulkonäöstään kahden kesken on pariskunnan lasten oltava huonokäytöksisiä töksäyttelijöitä... Huomaa palsta logiikan. [/QUOTE]

Onko kyse kahdenkeskisestä leikinlaskusta, jos toinen pahoittaa mielensä?

Tuollainen vaatii tilannetajua. Luulisi, että tuntee myös sen oman puolisonsa ja tietää, onko tämän mielestä "hassunhauska juttu" osoittaa tämän arpia ja sanoa, että ne ovat rumat.

 

["Hanna"]

Onko kyse kahdenkeskisestä leikinlaskusta, jos toinen pahoittaa mielensä?

Tuollainen vaatii tilannetajua. Luulisi, että tuntee myös sen oman puolisonsa ja tietää, onko tämän mielestä "hassunhauska juttu" osoittaa tämän arpia ja sanoa, että ne ovat rumat.

Tää hassuttelujuttu lähti muiden kuin ap.n parisuhteesta.