Mies kommentoi raskausarpiani.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailijatar.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
aaaaaarrrrggghhhh!!! Naiset!! luen tätä ketjua miehelleni, joka nauraa ääneen. sen mielestä on meille hyvin ominaista saadaan ihan pikkujutusta tosi iso haloo. ja mikä myös ominaista kuulemma, että eksymme helposti aiheesta ja teemme kaikesta henkilökohtaista ja olemme toistemme kurkussa.. (ajattelin eka että jätän mainitsematta mutta en nyt pikkusieluisuuttani malta kuitenkaan olla katkaisematta ulos) ukko on helpottunut kun minä en ole niin herkkänahkainen kuin monet täällä tuntuvat olevan,, se mitä itsekin jo mietin, että mitä sitten uskaltaa sanoa? sen mielestä on kuitenkin eri asia opettaa lapselle, että kaupassa ei osoteta ketään vaikka superlihavaa kaksipäistä ja kolme jalkaista miestä ja ihmetellä ulkonäköä, kuin se mitä kahden kesken puhutaan, tod.näk. tässäkin ihan hyvää tarkoittaen..
 
Mun mies päästelee suustaan yleensä mitä sattuu mutta mun arvista ei ole koskaan onneksi mitään sanonut. Ja mulla niitä on paljon paljon muitaki ku raskausarvet pelkästään. Sentään ymmärtää niistä pitää suunsa kiinni ku tietää miten arka asia on olla arpinen.

Siihen että hyväksyy toisen vikoineen, paras keino on vaan olla hiljaa. Ei niistä tarvitse erikseen mainita. Jos olen valittanut vaikka selluliitistä niin mies on todennut että mitä sitte, niin sitä on hänelläkin.
 
Naiset todellaki ovat toisilleen petoja. Täällä sen näkee.

Jos arvet on itelle vaikea asia niin on inhimillistä loukkaantua. Aloittaja ei haukkunut miestään paskakasaksi vaan harmistui yhdestä kommentista. Silti tästä tuli tällainen haukkumisketju ap:tä kohtaan :/
 
Naiset todellaki ovat toisilleen petoja. Täällä sen näkee.

Jos arvet on itelle vaikea asia niin on inhimillistä loukkaantua. Aloittaja ei haukkunut miestään paskakasaksi vaan harmistui yhdestä kommentista. Silti tästä tuli tällainen haukkumisketju ap:tä kohtaan :/

Näin siinä aina käy. Plussalle ei voi kirjoittaa omia tuntemuksiaan. Aina joku vittuilee. Pitää esittää onnellista niin ei tule paskaa niskaan. : /
 
Mä provosoidun tästä ihan siksi (pahoittelen) että tää kollektiivinen "mielensäpahoittaminen" on jotenkin - surullista.

Meiltä kaikilta tulee lapsuksia suusta. IHAN kaikilta. Mutta valitettavasti useimmiten naiset ottavat tästä nokkiinsa helpomin ja norsunmuistillaa märehtivät asiaa. Mutta jos oikeasti haluaa voida hyvin ratkaisu yleensä ei ole mielensä pahoittaminen. Vaan asioiden suhteuttaminen realistisiin mittoihin. Tälloin väitän että harmitus poistuu 99% varmuudella. Ei silloin jos "negatiivista" puolta ruokitaan empatian nimissä. Se vaan kasvattaa sitä pahaa mieltä, ja varsinkin suljetussa mielessä saa aivan väärät mittasuhteet. Ensin harmitti vaan arven kommentointi => muuttui kokemukseksi että on kokonaisuudessaa ruma => empatian kannustamana ajatus muuttu siihen että mies on ihan kamala kun noin sanoi, muutkin on sitä mieltä => mitä ikinä.

Vaihtoehto on ymmärtää lipsahdukset. Jos niitä ei kykene huumorilla ottamaan. Jos ja kun asia vaivaa siitä voi puhua. Mutta avoimella mielellä. Ei niin että ei kuuntele miestä vaan toitottaa aivoissaan omaa ajatustaan.

Mua ärsyttää (kuten olette huomanneet) se että ruokitaan sitä ei niin järkevää tapaa kommunikoida. Sitä että pitää ottaa aina itseensä. Sitä ettei puolisolle suoda lapsuksia suusta. Ja että edes lähimmäisen ihmisen läheisyydessä ei voi olla siten että joutuu pelkäämään mahdollisen virhesanan merityksen nousemista isoksi ongelmaksi.

Miehet osaa suoran viestinnän paremmin. Naiset hukkuu piilotettuihin viesteihin ja siihenkin et kuulee toisen sanat oman suodattimen läpi, joka valitettavasti lisää asiaan paljon negaatioita.
 
Naiset todellaki ovat toisilleen petoja. Täällä sen näkee.

Jos arvet on itelle vaikea asia niin on inhimillistä loukkaantua. Aloittaja ei haukkunut miestään paskakasaksi vaan harmistui yhdestä kommentista. Silti tästä tuli tällainen haukkumisketju ap:tä kohtaan :/

Niinpä. Täällä on jo nimitelty, naurettu puolison kanssa oikein yhdessä, vähätelty, haukuttu ja ihan kaikki mahdolliset ilkeydet aapeeta kohtaan. Jotkut harvat ymmärtävät toista vaikka itselleen asia ei olisikaan henkilökohtaista. Aika inhottavaa minkälaisia naiset voivatkin olla toisilleen. :/
 
[QUOTE="memmi";30670729]Mä provosoidun tästä ihan siksi (pahoittelen) että tää kollektiivinen "mielensäpahoittaminen" on jotenkin - surullista.

Meiltä kaikilta tulee lapsuksia suusta. IHAN kaikilta. Mutta valitettavasti useimmiten naiset ottavat tästä nokkiinsa helpomin ja norsunmuistillaa märehtivät asiaa. Mutta jos oikeasti haluaa voida hyvin ratkaisu yleensä ei ole mielensä pahoittaminen. Vaan asioiden suhteuttaminen realistisiin mittoihin. Tälloin väitän että harmitus poistuu 99% varmuudella. Ei silloin jos "negatiivista" puolta ruokitaan empatian nimissä. Se vaan kasvattaa sitä pahaa mieltä, ja varsinkin suljetussa mielessä saa aivan väärät mittasuhteet. Ensin harmitti vaan arven kommentointi => muuttui kokemukseksi että on kokonaisuudessaa ruma => empatian kannustamana ajatus muuttu siihen että mies on ihan kamala kun noin sanoi, muutkin on sitä mieltä => mitä ikinä.

Vaihtoehto on ymmärtää lipsahdukset. Jos niitä ei kykene huumorilla ottamaan. Jos ja kun asia vaivaa siitä voi puhua. Mutta avoimella mielellä. Ei niin että ei kuuntele miestä vaan toitottaa aivoissaan omaa ajatustaan.

Mua ärsyttää (kuten olette huomanneet) se että ruokitaan sitä ei niin järkevää tapaa kommunikoida. Sitä että pitää ottaa aina itseensä. Sitä ettei puolisolle suoda lapsuksia suusta. Ja että edes lähimmäisen ihmisen läheisyydessä ei voi olla siten että joutuu pelkäämään mahdollisen virhesanan merityksen nousemista isoksi ongelmaksi.

Miehet osaa suoran viestinnän paremmin. Naiset hukkuu piilotettuihin viesteihin ja siihenkin et kuulee toisen sanat oman suodattimen läpi, joka valitettavasti lisää asiaan paljon negaatioita.[/QUOTE]
IHAN KAIKKI taisi ketjussa ymmärtää että se oli ajattelematon tyhmä kommentti mieheltä ja te silti jaksatte jatkaa tästä onko mies ihan paha ihminen vai ei. Ei kai kenenkään mielestä ollut ketjussa? Ymmärrettiin kuinka pahalta aapeesta tuntui ja toiset keskittyivät naureskeluun ja vähättelyyn. Tyhmästihän toi onkin sanottu ihme jos ei pyytänyt edes anteeksi.
 
Näin siinä aina käy. Plussalle ei voi kirjoittaa omia tuntemuksiaan. Aina joku vittuilee. Pitää esittää onnellista niin ei tule paskaa niskaan. : /

Ei varmaan tartte esittää onnellista. Mutta miksi pitäisi myöskään aina mielistellä? Miksi toisinaan ei voisi suoraan sanoa että ei ymmärrä mistä pahastui. Ja ennen kaikkea siitäkin voisi vaikka oppia? Elämässä voi oppia parhaiten niiden eriävien ajattelutapojen kautta. Ei pelkästää siitä että saa olalle taputteluja.

Mutta ei mua toki haittaa jos ihmiset haluaa käyttää energiaansa harmittelemaan jotain noinkin mitätöntä kuin raskausarvet. Energian hukkaahan se on. Ja turhan negatiivisuuden ylläpitämistä elämässä. On kuitenkin eri asia, toistaen, että pitää toista rumana tai että pitää jotain yksittäistä arpea rumana.
 
[QUOTE="memmi";30670743]Ei varmaan tartte esittää onnellista. Mutta miksi pitäisi myöskään aina mielistellä? Miksi toisinaan ei voisi suoraan sanoa että ei ymmärrä mistä pahastui. Ja ennen kaikkea siitäkin voisi vaikka oppia? Elämässä voi oppia parhaiten niiden eriävien ajattelutapojen kautta. Ei pelkästää siitä että saa olalle taputteluja.

Mutta ei mua toki haittaa jos ihmiset haluaa käyttää energiaansa harmittelemaan jotain noinkin mitätöntä kuin raskausarvet. Energian hukkaahan se on. Ja turhan negatiivisuuden ylläpitämistä elämässä. On kuitenkin eri asia, toistaen, että pitää toista rumana tai että pitää jotain yksittäistä arpea rumana.[/QUOTE]

Tarkoitin sitä että oli murhe mikä tahansa niin kiusataan.
 
Tarkoitin sitä että oli murhe mikä tahansa niin kiusataan.

Miksi vastakainen kommentti otetaan aina kiusana? Joskus se voi olla opettavampi kuin tuhat empatiahalia.

Mua harmittaa että ap kokee pahaa oloa noinkin mitättömästä. Ja mun mielestä siihen oloon ei empatia ja myötätunto pitkässä juoksussa auta. Vaan itsensä kehittäminen. Oppiminen. Kukaan ei opi "samaa mieltä" kommenteista yhtään mitään. Pahoittelen omia provosoitumisen mukana tuomia kommentteja. Mutta halauksen sijaan toivoisin että ap opettelisi hyväksyntää. Niin kuin Blondi tuolla jossain sanoi että näemme itsemme yleensä "kamalampana" kuin muut näkevät. Silloin minä kuvaa ei myöskään voi parantaa kuin itse.
 
Onko tämä tilanne sitten ok?

Makaat miehen kanssa sängyllä ja hivelet hänen penistään. Toteat että onhan se vähän pieni mutta ei se haittaa. Miehellä ei olisi mitään syytä loukkaantua kun sehän ei haittaa naista?

Kaikkea vaan ei tarvitse sanoa ääneen.

Nämä tämänkaltaiset totuudet "vahingossa" lausuttuna ovat sallittuja vain miehelle. Esim. onhan noi sun tissit aika rumat ja riippuvat mut ei se nyt niin paljoa haittaa.
 
Olisin varmaan sivellyt talkausin miestä, sanonut, että niin, eihän tämä sinun ihramahasikaan nyt rehellisesti sanottuna ole mikää silmän ilo, etkä muutenkaan mikään komistus ole, mutta ei se minua silti häiritse, osaan tyytyä vähään ja minulla on aina ollut vähän vaatimaton miesmaku.
 
[QUOTE="memmi";30670768]Miksi vastakainen kommentti otetaan aina kiusana? Joskus se voi olla opettavampi kuin tuhat empatiahalia.

Mua harmittaa että ap kokee pahaa oloa noinkin mitättömästä. Ja mun mielestä siihen oloon ei empatia ja myötätunto pitkässä juoksussa auta. Vaan itsensä kehittäminen. Oppiminen. Kukaan ei opi "samaa mieltä" kommenteista yhtään mitään. Pahoittelen omia provosoitumisen mukana tuomia kommentteja. Mutta halauksen sijaan toivoisin että ap opettelisi hyväksyntää. Niin kuin Blondi tuolla jossain sanoi että näemme itsemme yleensä "kamalampana" kuin muut näkevät. Silloin minä kuvaa ei myöskään voi parantaa kuin itse.[/QUOTE]

Miksi ei välitetä että tekstin takana on ajatteleva ja tunteva ihminen? Toiset ovat muita herkempiä. Joskus olen puhunut palstalla omista asioistani. Sitä virhettä en enää tee. Pidän kaiken itsessäni. Palsta oli mulla ainoa paikka purkaa ajatuksiani.
 
Olisin varmaan sivellyt talkausin miestä, sanonut, että niin, eihän tämä sinun ihramahasikaan nyt rehellisesti sanottuna ole mikää silmän ilo, etkä muutenkaan mikään komistus ole, mutta ei se minua silti häiritse, osaan tyytyä vähään ja minulla on aina ollut vähän vaatimaton miesmaku.

Ja tämän te naiset osaatte. Toine puhuu että arpi ei ole kaunis. Sinä käytät heti sanaa ihramaha - mikä menee jo todellakin haukkumisen puolelle, ja että kyseessä on vaatimaton mies. OIKEIN tarkoituksellista ivaa vastineeksi jos toinen tekee vain huomion että arpi (EI se nainen) ei ole niin nätti.

Tippaleipäaivot toimii taas ja lujaa
 
Miksi ei välitetä että tekstin takana on ajatteleva ja tunteva ihminen? Toiset ovat muita herkempiä. Joskus olen puhunut palstalla omista asioistani. Sitä virhettä en enää tee. Pidän kaiken itsessäni. Palsta oli mulla ainoa paikka purkaa ajatuksiani.

Niin, hyvä varmasti niin jos odottaa vastaukseksi vain ja ainoastaan omaa ajatusta tukevia kommentteja. Herkkyyden taakse on kiva mennä piiloon kaikkea. Mutta se tekee elämästä kyllä kamalan vaikeaa. Jos tämän maailman tulee vaan olla samalla puolella, kaikessa.

Mitäs jos kuitenkin koittaisit luekea niitä ei "olalle taputtelijoita" ajatuksella. Miettiä voisiko sittenkin toisellaisessa näkökulmassa kuitenkin pointtia. Eikä vaan torpata sitä ja todeta että taas mua kiusataan?
 
[QUOTE="johanna";30670808]Ja tämän te naiset osaatte. Toine puhuu että arpi ei ole kaunis. Sinä käytät heti sanaa ihramaha - mikä menee jo todellakin haukkumisen puolelle, ja että kyseessä on vaatimaton mies. OIKEIN tarkoituksellista ivaa vastineeksi jos toinen tekee vain huomion että arpi (EI se nainen) ei ole niin nätti.

Tippaleipäaivot toimii taas ja lujaa[/QUOTE]

Etkö urpo osaa lukea? Sanoin, että EI SE SILTI HAITTAA MINUA! Kaikesta pitää tehdä noin iso juttu, huhhuh.
 
AP kysyy aloituksessa. Miten saan itsetuntoni kohoamaan. Ja iso osa vastaajista ei anna mitää vastausta lukkun ottamatta että totetaa miehen kommentin olevan asiaton ja tökerö.

Ne jotka koittaa antaa jotain osviittaa tuomitaan empatiakyvyttömiksi. Itsetunnon kohottamisessa on oleellista se että oppii suhteuttamaan itseen kohdistuneet kommentit tilanteeseen nähden oikeaan arvoon.
 

Yhteistyössä