Mies käänsikin kelkkansa sen suhteen miten lapsi hoidetaan...

["vieras"]

ennen lapsen tekoa puhuttiin että lapsi hoidetaan kotona 3-vuotiaaksi ainakin, minulla ainakin on mahdollisuus siihen ja mieskin puheli että hänkin ehkä voisi olla halukas jäämään koti-isäksi osaksi ajasta. Juttelin miehelle moneen kertaan että rahankäyttöä täytyy vähän himmailla että pärjätään, mies vaan myötäili ja oli samaa mieltä ja ymmärsi kuulemma..

Nyt lapsen synnyttyä ja perhe-elämän lähdettyä käyntiin mies onkin alkanut ajattelemaan että lapsi hoitoon 1-vuotiaana ja molemmat töihin, eikä ole halukas tinkimään elintasostaan oikeastaan yhtään. Eikä myöskään ole kiinnostunut jäämään itse kotiin lasta hoitamaan, kun ehdotin että minäkin voin mennä töihin ja hän jäädä kotiin. Itse olen tinkinyt kaikesta, en ostele vaatteita, en tilaa lehtiä, en käy kampaajalla, en osta meikkejä tms, pesenkin itseni jollain rainbow saippualla päästä varpaisiin, pistin oman autoni seisontaan, ostan lapsen vaatteet, lelut jne kirppareilta, syödään mielestäni ihan hyvin vaikka metsästänkin kaikki alennukset ja tarjoukset ja katson että ostetaan vain tarpeisiin, ettei mene roskiin.

Mies ei halua tinkiä mistään... syö jatkuvasti ulkona, tilasi juuri jonkun urheilukanavapaketin, osti uuden kalliin kännykän juuri ennen lapsen syntymää jne. Kun otan asian puheeksi niin moittii minua että olen ostanut lapselle jotain jota ei olekkaan sitten käytetty yhtään (esim. pinnis, mies haluaisi vauvan nukkuvan siinä mutta nukutan vauvaa vieressä koska se on helpompaa ja haluan vauvan lähelleni)

Eikä meidän tosiaan tarttisi köyhyydessä elää, vaikka itse olenkin luopunut aika paljosta kulutuksesta. (vaikka voisikin käyttää vähän enemmän rahaa itseensäkin)

Huoh, en tiedä mitä tällä aloituksella haen, kohtalotovereita, vinkkejä, haukkuja... harmittaa vaan niin pirusti. En tiedä mikä sitä vaivaa kun ei se puhumaankaan asiasta pysty, liekö sillä joku baby blues vai mikä.

 

[neuvo]

Kuulostaa siltä, että mies ei ole asettunut oikein kunnolla isyyteensä. Hän on kateellinen lapselle, kokee lapsen vievän häneltä jotain. Kolmiosuhdetta äiti-isä-lapsi ei ole päässyt syntymään - ja siinä kolmiossa on juurikin kolme kulmaa, eli äiti tarvitaan vahvasti siinä mukana.

Äiti voi jopa estää kolmioitumisen. Pahinta mitä voit nyt tehdä on liittoutua lapsen edun nimissä miestä vastaan; toki niin on pakko tehdä jos mies ei autettunakaan pääse isyydestä kiinni, mutta se kyllä sitten tarkoittaa käytännössä eroa. Eli mitä äitinä voit nyt kiireesti tehdä on a) panostaa aikaa sinun ja isän suhteeseen, jotta mies ei tunne itseään osattomaksi ja b) panostaa miehen ja lapsen kahdenkeskiseen aikaan ja vastuuseen häipymällä itse kuviosta säännöllisesti ja mahdollisimman paljon. Ja sitten seuraava vaihe on c) perheajan järjestäminen. Voi olla hyväkin veto, että ilmoitat meneväsi hetimiten töihin sillä ehdolla että isä jää ainakin kolmeksi kuukaudeksi hoitamaan lasta kotiin. Ja sitten mietitään jatko. Älä ota liikaa taloudellista vastuuta lapsen kuluista, koska se kostautuu lapselle myöhemmin. Lapsi tarvitsee molemmat vanhempansa.

 

["jenni"]

Kai olet kysynyt, miksi mies ennen halusi hoitaa lapsen 3-vuotiaaksi kotona ja nyt ei haluakaan? Pitäähän mielenmuutos pystyä perustelemaan. Tuttavapiirissäni on kyllä yleisempää, että homma menee päinvastoin: 1-vuotiaan hoitoonlaittamista suunnitelleet ovat huomanneet, kuinka pieni sen ikäinen on ja jatkaneet kotihoitoa. Onko vauvanne nut vielä ihan pieni ja tulevaisuuden hahmottaminen miehelle vielä hankalaa?

 

["vieras"]

Hokee vaan ympäripyöreästi ettei meillä ole varaa, ja suuttuu jos kyselen enempiä perusteluja.

Vauva on vasta 4 kk, että voi olla ettei oikein osaa vielä hahmottaa niin pitkälle.

Olen kyllä huomannut ettei miehen ja lapsen suhde ole vielä kovin ns. vahva, kyllä heillä suhde on mutta onhan lapsi huomattavasti enemmän kiinni minussa. Voi myös olla että kokee olevansa ulkopuolinen. Olen kyllä koittanut huomioida miestä enemmän ja koittaa ymmärtää, mutta tuntuu että meidän välillä on joku lukko ja mies on aika usein kiukkuinen.

kiitos neuvoista. täytyisi koittaa löytää se keskusteluyhteys vaan...

 

["Nana"]

Komppaan edellisiä. Munkin mielestä kyse on ihan selvästi siitä, että miehes ei tunne kuuluvansa koko perheeseen, eikä ole kiintynyt lapseensa. Siihen auttaa myös aika. Monille miehille on helpompi olla hieman isomman vauvan kanssa, joka jo kommunikoi paremmin.
Ja sinun siis pitää tosiaankin jättää heitä kahdestaan jotta miehen on vain hoidettava lasta. Joskus tosiaan käy niin, että äiti huuruissaan omii vauvan ja isä miettii, että mihin häntä edes tarvitaan, kun ei hän edes tunne/osaa hoitaa lasta yhtään.

Olen itse ollut aina ensimmäisen vuoden kotona lapsen kanssa ja seuraavan on ollut mies. Lapsilla ja isällä on loistava suhde toisiinsa. Isästä on tullut jopa jossain kohdin minua tärkeämpi (se kyllä söi naista...).

 

[..]

1 ja 3 vuotta on aika ääripäät. Ehkä voisit sanoa miehelle, että katsotaan asiaa lähempänä 1v synttäreitä, mutta 1v ei ole mielestäsi realistinen vaihtoehto. Mieskin siinä vaiheessa todennäköisesti ymmärtää, että kömpelön ja lähes puhumattoman lapsen hoitoonlaittaminen ei ole se viisain vaihtoehto.

Onko teillä ollut ajatusta useammasta lapsesta? Silloinhan ne yleensä kannattaa tehdä alle 3v ikäerolla tai sitten yli 4v, että tuet ei laske pahasti.

Itsekin olen kyllä sitä mieltä, että 2v täyttänyt on hyvin valmis hoidettavaksi kodin ulkopuolella.