Väsyttää niin etten jaksaisi kirjoittaa, suuri KIITOS silti teille että jaksoitte...
Olen 31-vuotias, mies 35. Alun perin aloimme puhua lapsista puolittain leikillään, sitten minuun iski todellinen vauvakuume ja sanoin sen miehelle. Hän sanoi että miksikäs ei, mutta ei voi luvata mitään. Halusi kuitenkin lapsen, kuulemma yhtä paljon kuin minäkin.
Ette tiedä miten repivää ja raastavaa tämä on... joka päivä epätietoisuudessa. Mitä mies tekee, kenen kanssa, tuleeko edes katsomaan vauvaa kun se syntyy... Usein soitan hänelle, haluaisin vain seuraa ja tukea, en mitään muuta. Miehellä omat ongelmansa, joita koitan parhaani mukaan ymmärtää. Sen voimalla jaksan että toivoa en ole vielä heittänyt.