Mies jätti.. Löytyykö kohtalotovereita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap.

Vieras
Miesystäväni jätti minut pari päivää sitten.. Syynä nopea etenemiselle, joka ahdisti hänet nurkkaan. Ero tuli täytenä yllätyksenä, vain pari viikkoa ennen häitä. En osannut aavistaa mitään.. Asia ei ole enää korjattavissa. Miehen päätös on lopullinen.

Sydämmeni on särkynyt,en saa syötyä enkä nukuttua. En jaksaisi millään herätä uuteen aamuun, tuntuu kuin ei olisi syytä elää. Elän sumussa, yhtenä hetkenä voin hieman tsempata, toisena romahdan totaalisesti. Oma jaksamiseni on lopussa.. En oikein tiedä miten täältä pohjalta lähtisi nousemaan.

Ajatus siitä, että rakastamani mies ei haluamiaan minua, ja on joskus onnellinen jonkun muun kanssa, satuttaa pirusti. Salaa toivon ettei hän ikinä löytäisi ketään, ja palaisi joskus itkien ovelleni.. Entä minä? Tuntuu että tämä mies oli koko maailmassa ainut, niin täydellinen minulle. En varmasti enää koskaan löydä ketään, ainakaan sellaista jota voisin rakastaa niin vilpittömästi ja aidosti, ja joka tekisi minut yhtä onnelliseksi, kuin hän..

Elämäni on palasina. Saanko sitä koskaan koottua, epäilen. Mutta se jää arvoitukseksi.
 
Mulla vähän sama tilanne. Musta tuntuu aivan samalta kun susta.
Pari päivää sitten kaikki kaatui yhtäkkiä. Tuntuu ettei elämässä oo mitään
Tarkoitusta tai järkeä enään. Rakastan sitä vaan niin paljon !
 
Minutkin jätettiin, mutta 3 viikkoa sitten. Muutin omaan asuntoon ja itkua olen tuhrustanut joka ilta. Harmittaa niin vietävästi. Rakastin ja rakastan häntä yhä. Emme ole eron jälkeen olleet missään yhteydessä. Tuntuu niin oudolta, että en näe enkä kuule rakastamastani ihmisestä enää koskaan mitään. =( Ja mies alkoi heti katsella itselle uutta naista, jippijee (oikeasti ei naurata).
 
Niin.. Ja mitä yhtään miestäni tunsin, hänkin varmasti etsii jo uutta.. Mä sentään kuulen kun miehestä. Tai no, ex-miehestä. Soittelee kyllä. Ei varmaankaan olisi hyväksi soitella, mutta en pysty olemaan vielä kokonaan erossa. :'(
 
[QUOTE="vieras";28033087]kauanko ehditte olla yhdessä?[/QUOTE]

Ei kauaa, vain muutama kuukausi. Mutta ne oli elämäni ihanimmat kuukaudet. Mies itse kosi, olisin ollut valmis olemaan hänen kanssaan loppu elämäni. Mutta hän sitten ahdistuu, kun huomasikin että kiirehtiminen ei sivullaan hänelle. Minulla ei olisi ollut mikään kiire. Kumpa hän olisi kertonut aiemmin..
 
[QUOTE="anni";28033105]Eihän ollut lapsia?[/QUOTE]

Ei ollut. Mutta mahdollisesti on tulossa. Ehkäisy ehdittiin heittää pois, ja raskaus oireet on vahvat. Mutta testata voin vasta Torstaina.
 
Ei kauaa, vain muutama kuukausi. Mutta ne oli elämäni ihanimmat kuukaudet. Mies itse kosi, olisin ollut valmis olemaan hänen kanssaan loppu elämäni. Mutta hän sitten ahdistuu, kun huomasikin että kiirehtiminen ei sivullaan hänelle. Minulla ei olisi ollut mikään kiire. Kumpa hän olisi kertonut aiemmin..

Kuulostaa tosi epäloogiselta. Miehet eivät yleensä käyttäydy noin ristiriitaisesti. Naiselta uskoisin enemmän että ensin kosii ja myöhemmin ahdistuu asiasta. Ehkä sinulle on jossain mies, joka ei tällaista oikkuilua tunne. :)
 
Niin.. Ja mitä yhtään miestäni tunsin, hänkin varmasti etsii jo uutta.. Mä sentään kuulen kun miehestä. Tai no, ex-miehestä. Soittelee kyllä. Ei varmaankaan olisi hyväksi soitella, mutta en pysty olemaan vielä kokonaan erossa. :'(

Minun mieheni deittaili toisten kanssa jo silloin kun asuin vielä yhteisessä vuokra-asunnossamme. Sitten hän alkoi baaristella tiuhaa tahtia ja kai baareistakin etsiä seuraa. Itsellä oli kamalat oltavat, koska olin niin mustasukkainen niille uusille naisillekin. Ajattelin tauotta, että miksi he ovat parempia kuin minä.
 
Tarvitsisin nyt todella jonkun, jonka kanssa keskustella, vaikka vain sähköpostilla. Löytyyköhän tätäkautta ketään, joka myöskin olisi halukas pitämään yhteyttä, ja tarvitsisi jutustelu kaveria?
 

Yhteistyössä