Mies ja vauva eivät kuulemma mahdu samaan sänkyyn...

[tuli vaan mieleen.]

kuinka luulette huomaavanne jos vauva yllättäen lakkaakin hengittämästä (vauvat voivat unohtaa hengittämisen, mistä voi seurata kätkytkuolema) siellä seinän takana? Tai meinaa tukehtua lakanaan?

Mä voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että vaikka meillä edelleen tulee lapsi (7v) väliin yöllä, ni en mä kyllä huomais jos se lopettasi hengittämisen siinä. En kertakaikkiaan. Että sinänsä ihan sama missä huoneessa on kun minä nukun.

 

[Vieras]

kuinka luulette huomaavanne jos vauva yllättäen lakkaakin hengittämästä (vauvat voivat unohtaa hengittämisen, mistä voi seurata kätkytkuolema) siellä seinän takana? Tai meinaa tukehtua lakanaan?

Kuinka sen huomaisi, vaikka vauva nukkuisi samassa huoneessa? Vai eikö äiti nuku ollenkaan, vahtii vaan vauvaa koko ajan?
Vauva voi myös päiväunilla lakata hengittämästä, ei se yö siihen mitään vaikuta.

 

[ooo]

kuinka luulette huomaavanne jos vauva yllättäen lakkaakin hengittämästä (vauvat voivat unohtaa hengittämisen, mistä voi seurata kätkytkuolema) siellä seinän takana? Tai meinaa tukehtua lakanaan?

Kuinka sen huomaisi, vaikka vauva nukkuisi samassa huoneessa? Vai eikö äiti nuku ollenkaan, vahtii vaan vauvaa koko ajan?
Vauva voi myös päiväunilla lakata hengittämästä, ei se yö siihen mitään vaikuta.

hyvä pointti. Kuka on vieressä päiväunien aikaan.

 

[Elina]

Mä kyllä peesaan timppaa! paitsi että on kyllä nukkunu samassa huoneessa kaikki meidän vauvat, 4lasta, ekat 6kk

MINÄ en pysty nukkumaan jos vauva on ollut samassa sängyssä tai ihan sänky mussa kiinni

 

[jossu]

Mua ihmetyttää nää "lapsen kuuluu nukkua iholla" ja "traumoja tulee jos nukkuu eri huoneessa" komentit..

Miten ne traumat ilmenee? Meinaan, että yleensä esim omassa huoneessaan nukkuneet nukkuvat paremmin, kun ei joka tuhinaan regoida. Kyllähän ne alkaa itkemään ne vauvat jos on "turvaton" olo. Jos kaikki on hyvin ja mieli hyvä ni vaikka vauva heräis ni kyllä se nukahtaa uudestaan.

Ei se sille mitään superfiiliskiksiä tuo, että äiti, joka on samassa huoneessa, ryntää heti tökkimään kun vauva liikahtaa.

Siis ottamatta lainkaan kantaa siihen, kumpi on parempi, totean vaan, että en kyllä keksi järkevää perustetta siihen miksi se eri huon nyt traumatisoisi sen lapsipolon.

En minäkään usko, että mitään traumoja lapselle voi tulla erinäisistä nukkumajärjestelyistä, kunhan vaan vauvan hätään vastataan. Meillä vauvat ovat nukkuneet vaille vuoden ikäisiksi samassa huoneessa meidän kanssa, omassa sängyssään, paitsi tämä nuorimmainen, joka ei millään tyydy omaan sänkyyn nukkumaan. tarvisi siis muutama yö itsellä jaksaa "opettaa", mutten vielä jaksa. tää järjestely on meillä toimiva, toisilla toimii se, että vauva on eri huoneessa nukkumassa. eiköhän pääasia ole kuitenkin, että kaikki saisivat nukkua rauhassa. ap:nkin tapauksessa, jos mies ei saa nukuttua vauvan ollessa samassa sängyssä, on ehkä paikallaan miettiä nukkumajärjestelyjä uudelleen... mutta jos kaikki nukkuu hyvin ap:n perhepedissä, siinä tapauksessa en ymmärrä hänen miehensä vaatimuksia.

 

[tiltu]

kuinka luulette huomaavanne jos vauva yllättäen lakkaakin hengittämästä (vauvat voivat unohtaa hengittämisen, mistä voi seurata kätkytkuolema) siellä seinän takana? Tai meinaa tukehtua lakanaan?

Mä voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että vaikka meillä edelleen tulee lapsi (7v) väliin yöllä, ni en mä kyllä huomais jos se lopettasi hengittämisen siinä. En kertakaikkiaan. Että sinänsä ihan sama missä huoneessa on kun minä nukun.

saattaisit hyvinkin huomata vaikka et nyt uskokaan. Äidinvaisto on ihmeellinen asia eikä mikään keksitty juttu. Varsinkin vastasyntyneen kanssa se on herkimmillään just siksi että pieni vauva on niin hauras. Uusi elämä vaatii jatkuvaa huolenpitoa yöllä ja päivällä. Siksi en edes harkitsisi vauvan omaan huoneeseen nukuttamista.

 

[jossu]

kuinka luulette huomaavanne jos vauva yllättäen lakkaakin hengittämästä (vauvat voivat unohtaa hengittämisen, mistä voi seurata kätkytkuolema) siellä seinän takana? Tai meinaa tukehtua lakanaan?

Kuinka sen huomaisi, vaikka vauva nukkuisi samassa huoneessa? Vai eikö äiti nuku ollenkaan, vahtii vaan vauvaa koko ajan?
Vauva voi myös päiväunilla lakata hengittämästä, ei se yö siihen mitään vaikuta.

hyvä pointti. Kuka on vieressä päiväunien aikaan.

Niinpä. ei sitä ihmisvoimin pysty ketään pitämään hengissä. näin mä olen aina ajatellut.

 

[h]

kuinka luulette huomaavanne jos vauva yllättäen lakkaakin hengittämästä (vauvat voivat unohtaa hengittämisen, mistä voi seurata kätkytkuolema) siellä seinän takana? Tai meinaa tukehtua lakanaan?

Mä voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että vaikka meillä edelleen tulee lapsi (7v) väliin yöllä, ni en mä kyllä huomais jos se lopettasi hengittämisen siinä. En kertakaikkiaan. Että sinänsä ihan sama missä huoneessa on kun minä nukun.

saattaisit hyvinkin huomata vaikka et nyt uskokaan. Äidinvaisto on ihmeellinen asia eikä mikään keksitty juttu. Varsinkin vastasyntyneen kanssa se on herkimmillään just siksi että pieni vauva on niin hauras. Uusi elämä vaatii jatkuvaa huolenpitoa yöllä ja päivällä. Siksi en edes harkitsisi vauvan omaan huoneeseen nukuttamista.

Mä en edes heränny vauvan itkuun heti, että en kyllä edelleenkään usko.

 

[coatrack]

Ehkä vähän ohi aiheen, mutta olen lukenut että vauvan tukehtumisen perhepedissä arvellaan olleen ennen muinoin ollut epätoivoisten äitien "jälkiehkäisykeino", kun on ollut monta suuta ruokittavana ja paljon köyhyyttä.

Meillä mies nukkuu parhaillaan päikkäreitä yhteisessä sängyssämme, toisella puolella taapero ja toisella puolella vauva.

 

[boa]

Mistä sä tiedät ovatko nukkuneet? Ei kaikki lapset itke vaikka heräilevätkin yöllä useitakin kertoja. Vauvalle on tärkeää se että kuulee herätessään vanhempien hengityksen rytmin ja tuntee äidin tai isän tuoksun. Se on luonnollista, vauvan kuuluu nukkua äidin iholla kiinni.

Tuo on liioiteltua että kuuluu nukkua iholla kiinni. Jokaisessa perheessä oma tapansa. Hyvin pärjää myös omassa sängyssä, ja vaikka omassa huoneessa kun vanhemmat ovat kuitenkin kuulomatkan päässä jos hätä tulee.

Jokaisella on omat tapansa, mutta se ei tarkoita sitä että kaikki tavat olisi hyviä. Jos lapsi nukkuu vaikka toisessa huoneessa, ei aikuinen esim tiedä jos lapsi yllättäen lakkaa hengittämästä (vauvat joskus unohtaa hengittää) tai jos vaikka meinaa tukehtua peittoon tms. Vaikka olis itkuhälytinkin, ei se välttämättä reagoi kaikkiin ääniin.

Ensinnäkin normaali lapsi ihan varmasti alkaa itkeä, jos kokee itsensä turvattomaksi herätessään. Nukkuu sit omassa huoneessaan tai vanhempien kanssa samassa.
Ja sit toiseks, herääkö teistä joku öisin kuuntelemaan lapsen hengitystä?? Mä en ainakaan usko herääväni jos toi muksu lakkaa hengittämästä, vaikka nukkuukin mun sängyssä kiinni.

 

[PipariSuu]

saattaisit hyvinkin huomata vaikka et nyt uskokaan. Äidinvaisto on ihmeellinen asia eikä mikään keksitty juttu. Varsinkin vastasyntyneen kanssa se on herkimmillään just siksi että pieni vauva on niin hauras. Uusi elämä vaatii jatkuvaa huolenpitoa yöllä ja päivällä. Siksi en edes harkitsisi vauvan omaan huoneeseen nukuttamista.

Ja kyllä oli muuten rankkaa herätä n.5min päästä automaattisesti katsomaan hengittääkö lapsi puoli neurottisena vastasyntyneen kanssa... Ei tuota toivo kellekään, eikä taatusti ole "normitila".

Olen niin onnellinen, että nyt osaan nukkua sikeesti vaikka 2v lapsi herää, nousee yöllä sängystä ja käy jopa itse potalla, ku äiti ei vaan herää. Sit ku kömpii takaisin sänkyyn niin vasta havahtuu ja kysyy, missä toinen oli. "potalla kävin".

 

[tiltu]

kuinka luulette huomaavanne jos vauva yllättäen lakkaakin hengittämästä (vauvat voivat unohtaa hengittämisen, mistä voi seurata kätkytkuolema) siellä seinän takana? Tai meinaa tukehtua lakanaan?

Kuinka sen huomaisi, vaikka vauva nukkuisi samassa huoneessa? Vai eikö äiti nuku ollenkaan, vahtii vaan vauvaa koko ajan?
Vauva voi myös päiväunilla lakata hengittämästä, ei se yö siihen mitään vaikuta.

Kyllä mä nukuin, mutta kuulin kyllä unen läpi kaikki äännähdykset ja liikkeet.
En mä usko että olen ainoa äiti joka on erityisen herkistynyt kaikille ärsykkeille unessakin silloin kun kainalossa makaa vastasyntynyt.

 

[Rukoilijasirkka]

kuinka luulette huomaavanne jos vauva yllättäen lakkaakin hengittämästä (vauvat voivat unohtaa hengittämisen, mistä voi seurata kätkytkuolema) siellä seinän takana? Tai meinaa tukehtua lakanaan?

Kuinka sen huomaisi, vaikka vauva nukkuisi samassa huoneessa? Vai eikö äiti nuku ollenkaan, vahtii vaan vauvaa koko ajan?
Vauva voi myös päiväunilla lakata hengittämästä, ei se yö siihen mitään vaikuta.

Kyllä mä nukuin, mutta kuulin kyllä unen läpi kaikki äännähdykset ja liikkeet.
En mä usko että olen ainoa äiti joka on erityisen herkistynyt kaikille ärsykkeille unessakin silloin kun kainalossa makaa vastasyntynyt.

Mitäs jos sun lapsi kuitenkin kuolisi vaikka tuon kätkytkuoleman takia, niin syyttäisitkö itseäsi siitä? miettisit, että miksi et herännyt, mikset voinut tehdä mitään...

Harkitsematonta puhetta.

 

[Rytkäätys]

Vauvan nukuttaminen omaan huoneeseen noin nuorena lähtee ainoastaan vanhempien itsekkäistä tarpeista. Lapsia ei kuulu nukuttaa eri huoneessa noin nuorena, herätessään yöllä yksin joutuvat kokemaan turvattomuutta.

Mutta minkä ihmeen takia sitä pitää "nukuttaa" samassa huoneessa? Ei meillä ole ikinä ketään sen puoleen "nukutettu" vaan ihan ovat itse nukkuneet. Ja jos yönsä nukkuu läpeensä niin mitä ihmeen väliä sillä on missä sitä nukkuu? Ja jos lapsi tietää että kun vinkasee niin apua tulee niin mitä väliä siinä on onko ovi välissä vai ei?

Mistä sä tiedät ovatko nukkuneet? Ei kaikki lapset itke vaikka heräilevätkin yöllä useitakin kertoja. Vauvalle on tärkeää se että kuulee herätessään vanhempien hengityksen rytmin ja tuntee äidin tai isän tuoksun. Se on luonnollista, vauvan kuuluu nukkua äidin iholla kiinni.

Tuo on liioiteltua että kuuluu nukkua iholla kiinni. Jokaisessa perheessä oma tapansa. Hyvin pärjää myös omassa sängyssä, ja vaikka omassa huoneessa kun vanhemmat ovat kuitenkin kuulomatkan päässä jos hätä tulee.

Jokaisella on omat tapansa, mutta se ei tarkoita sitä että kaikki tavat olisi hyviä. Jos lapsi nukkuu vaikka toisessa huoneessa, ei aikuinen esim tiedä jos lapsi yllättäen lakkaa hengittämästä (vauvat joskus unohtaa hengittää) tai jos vaikka meinaa tukehtua peittoon tms. Vaikka olis itkuhälytinkin, ei se välttämättä reagoi kaikkiin ääniin.

Tiedätkö, pakko sanoa että minä en kyllä heräisi siihen jos vauva lopettaisi hengittämisen vaikka se vieressä olisi. Tuon lapsen hengitys kun on niin kevyttä muutenkin että ainoat elonmerkit hänen nukkuessa on hento liike hengityksen tahdissa ja lämmin iho.
Ja kyllä vain, jokaisessa perheessä on omat HYVÄT tapansa nukuttaa lapsia. Mikä ylijumala sinä olet sanomaan mitkä on hyviä ja mitkä ei?!

 

[Rytkäätys]

Huomtkaa, tässä puhuu Isä syvällä kokemuksen rintaäänellä. Kyllä Hän osaa ja tietää.

Ja isähän ei voi tietää lapsen hoidosta mitään? Ja on lähtökohtaisesti huonompi vamhempi? Jos teidän miehenne ei ole osallistuneet millään tavalla lasten hoitoon ei tarkoita ettei kukaan muukaan mies olisi.

Samaa ihmettelen!!!! Kyllä meillä mies tietää ja tuntee lapsen tavat!

 

[tiltu]

Te aliarvioitte äidinvaiston. Nyt en puhu parivuotiaista, sen ikäiset kai jo nukkuukin omassa huoneessaan. Vastasyntyneistä ja vauvoista puhun, enkä ymmärrä jos joku sen ikäisen laittaa omaan huoneeseen.

 

[jossu]

kuinka luulette huomaavanne jos vauva yllättäen lakkaakin hengittämästä (vauvat voivat unohtaa hengittämisen, mistä voi seurata kätkytkuolema) siellä seinän takana? Tai meinaa tukehtua lakanaan?

Kuinka sen huomaisi, vaikka vauva nukkuisi samassa huoneessa? Vai eikö äiti nuku ollenkaan, vahtii vaan vauvaa koko ajan?
Vauva voi myös päiväunilla lakata hengittämästä, ei se yö siihen mitään vaikuta.

Kyllä mä nukuin, mutta kuulin kyllä unen läpi kaikki äännähdykset ja liikkeet.
En mä usko että olen ainoa äiti joka on erityisen herkistynyt kaikille ärsykkeille unessakin silloin kun kainalossa makaa vastasyntynyt.

Mitäs jos sun lapsi kuitenkin kuolisi vaikka tuon kätkytkuoleman takia, niin syyttäisitkö itseäsi siitä? miettisit, että miksi et herännyt, mikset voinut tehdä mitään...

Harkitsematonta puhetta.

no on harkitsematonta puhetta, tosiaankin. toivottavasti tätä ketjua ei lue kukaan, joka on perheessä kokenut kätkytkuoleman!

 

[Vieras]

Kyllä mä nukuin, mutta kuulin kyllä unen läpi kaikki äännähdykset ja liikkeet.
En mä usko että olen ainoa äiti joka on erityisen herkistynyt kaikille ärsykkeille unessakin silloin kun kainalossa makaa vastasyntynyt.

Kuinka hyvin sä nukuit, jos kaikki liikkeet ja äännähdykset kuulit? Ja mistä tiedät, että kuulit KAIKKI äännähdykset?

Joo, pilkunviilaamista, mutta ei kukaan voi kuulla toisen kaikkia liikahduksia kaiken yötä, ja vielä monta kuukautta putkeen. Ei kätkytkuolemaa voi ehkäistä, vaikka mitä tekisit. Surullista, mutta niin se vaan on.

 

[jossu]

Huomtkaa, tässä puhuu Isä syvällä kokemuksen rintaäänellä. Kyllä Hän osaa ja tietää.

Ja isähän ei voi tietää lapsen hoidosta mitään? Ja on lähtökohtaisesti huonompi vamhempi? Jos teidän miehenne ei ole osallistuneet millään tavalla lasten hoitoon ei tarkoita ettei kukaan muukaan mies olisi.

Samaa ihmettelen!!!! Kyllä meillä mies tietää ja tuntee lapsen tavat!

Lue edelliseltä sivulta kommenttini näistä vuorosanoistani.

 

[ykä]

Te aliarvioitte äidinvaiston. Nyt en puhu parivuotiaista, sen ikäiset kai jo nukkuukin omassa huoneessaan. Vastasyntyneistä ja vauvoista puhun, enkä ymmärrä jos joku sen ikäisen laittaa omaan huoneeseen.

onneksi se ei ole sun ymmärryksestä kiinni. Koita nyt kuitenkin ymmärtää se, että ihmiset ovat erilaisia ja juuuh, on niitä katkytkuolemia sattunut vaikka nukkuukin vieressä. Ei siihen pääsääntösesti herätä, ja koska teillekään ei ole niin käynyt ni on aika paksua väittää, että ihan varmasti vaisto herättä.

Annetaan nyt kaikkien kukkien kukkia, jookos?

 

[minä vaan]

Eikös sun mies ole suhun alunperin rakastunu, eikä siihen vauvaan? Meillä ei ikinä olis tullu mieleenkään ottaa ketään noista kolmesta vauvana viereen. Sitäpaitsi minua ainakin rakastelu häiritsi, jos lapsen sänkykin oli samassa huoneessa. Siirsin sen hyvin aikaisin omaan huoneeseen.

 

[kainaloinen]

Huomtkaa, tässä puhuu Isä syvällä kokemuksen rintaäänellä. Kyllä Hän osaa ja tietää.

Ja isähän ei voi tietää lapsen hoidosta mitään? Ja on lähtökohtaisesti huonompi vamhempi? Jos teidän miehenne ei ole osallistuneet millään tavalla lasten hoitoon ei tarkoita ettei kukaan muukaan mies olisi.

No meilla mies ei juuri vauvoja ole hoitanut mutta se on sopinut molemmille. Miehelle on ollut alusta asti selvaa etta mina paatan kuinka haluan vauvat nukuttaa, vieressa vai pinniksessa koska minahan se olen kuka sen hoitaa ja imettaa yollakin ja siksi minun ja vauvan tyytyvaisyys on ollut oman mukavuutensa edella. Se on vaan ollut meille luonnollista etta vauva nukkuu aidin vieressa. Mies nukkuu vuodesohvalla olohuoneessa ja viihtyy mainiosti, kylla sita hellyytta parisuhteessa riittaa vaikkei vierekkain nukuta.

 

[piina]

kuinka luulette huomaavanne jos vauva yllättäen lakkaakin hengittämästä (vauvat voivat unohtaa hengittämisen, mistä voi seurata kätkytkuolema) siellä seinän takana? Tai meinaa tukehtua lakanaan?

Miten mä nukkuvana sitä huomaan vaikka vieressä koisaisisin? Äidinvaisto hertäätää mut varmemmin siihen ja silloin on ihan sama nukkuuko vauva lähellä vai toisessa huoneessa?

Se miksi miellä vauvat ovat nukkuneet omassa sängyssään, johtuu ihan vain siitä, että jos/kun nukkuvat vieressäni, herään kymmeniä kertoja yössä kääntämään kylkeä ja olen päivisin väsynyt ja kärtyinen, joka on haitaksi koko perheelle. Mutta kun lapsi nukkuu sängyssään voin rauhassa pyöriskellä.

Kaksi lapsistamme on nukkunut alusta asti lastenhuoneessa ja en näe heissä mitään eroa niihin kahteen, jotka ovat vauvana nukkuneet samassa huoneessa. Miten se turvattomuuden tunne näkyy lapsessa vai näkyykö vasta aikuisena?

 

[tiltu]

Ylijumala en ole, käytän järkeäni ja ajattelen mikä on lapselle parasta. Lapselle PARASTA on nukkua vanhempien kanssa, eikä omassa huoneessa. Vanhemmat voi kyllä katsoa omaakin parastaan ja laittaa lapsen eri huoneeseen. Piittaamatta siitä kumpi ois lapselle parempi.

 

[Rukoilijasirkka]

Te aliarvioitte äidinvaiston. Nyt en puhu parivuotiaista, sen ikäiset kai jo nukkuukin omassa huoneessaan. Vastasyntyneistä ja vauvoista puhun, enkä ymmärrä jos joku sen ikäisen laittaa omaan huoneeseen.

Sinä yliarvioit oman hallintasi suhteessa elämään ja tapahtumien kulkuun. Tuo uskomus auttaa sinua luomaan turvallisuudentunnetta, mutta ei ole paljonkaan väärtti, jos onnettomuus sattuu kohdalle.