Mies ja sen yöjuoksut...

Kannattaneeko edes kysyä, melko varmasti vastauksena satelee "Jätä se paska". Noh, kokeilen silti onneani!

Kuinka kauan itse katsoisit sitä, että mies juoksee baarissa kesän läpi lähes joka viikonloppu? Ja sitten kun syksy saapuu, niin sen myötä kaikenmaailman kausien lopettajaiset, ja eihän niistä pois voi olla.. Ja sittenhän alkaakin jo pikkujoulukausi. Ja taas keväällä se kollikissan mouruaika, kun valo lisääntyy ja sillee...

Tästä on puhuttu, niin monesti näiden vuosien aikana ( 9½) ettette varmaan uskoisi vaikka vaivautuisin laskemaan. Mies toteaa ettei tää reilua ole, ja pitäshän sitä vähentää. Ja muutenkin asioiden muuttua, ja muutos pitäs pääasiassa tulla mieheltä. Muttei se sitä tee. En jaksais olla se nalkuttava akka, mut pipo kiristyy jo valmiiks kun viikonloppu lähestyy. Miksei se koskaan jättäis lähtemättä ihan vapaasti omasta halustaan? Kun ei jätä sittenkään vaikka sanon älä mene. Vaikka lapsi pyytää älä mene. Mies menee muutenkin paljon omissa menoissaan, tosin osa niistä on töitä.

Itse käyn baarissa ehkä 4-8 kertaa vuodessa, tosin harvenee vuosi vuodelta kun ei vaan kiinnosta. Omia harrastuksia ei ole, mitä nyt tässä kotosalla puuhastelen yhtä jos toista; lasten ehdoilla. Enää pitkiin aikoihin en ole muualle yksin päässyt kuin ruokakauppaan. En vaan jaksa, kun mies on hetkenkin lasten kanssa, niin huutaa niille pää punasena kun ei hermot kestä yhtään. Lapsien takia en jätä heitä isälleen. Toinen syy on se, et koti on tunnissa kaatopaikkakunnossa, kun ei iskä jaksa komentaa "Ne levitti nuo ihan hetkessä eikä usko mitään".. Makaa sohvalla kauko kädessä, huutelee siitä väliin ohjeita lapsille sen kummemmin reagoimatta juuri mihinkään.

Onko tässä enää mitään muuta vaihtoehtoa, mitään toivoa, paitsi erota? Itse en jaksa tätä enää pätkääkään, mutten uskalla edes ajatella mikä se toinen vaihtoehto on... Puhumisesta ei tunnu olevan hyötyä, mies muistaa keskustelut ehkä viikon, joskun jopa vähän toista, kunnes ollaan taas nollapisteessä. AHISTAA!! Lapsiakin on neljä, ja yhteiset velat, talot jne. ei kai sitä kaikkea nyt niin vaan heitetä romukoppaan?!?

Kiitos kun sain purkaa, ja kiitos jos jaksoit lukea.

 

Silmäniskuhymiö ei kuulunut tarinaan..

 

Noitten vuosien jälkeen väittäisin että ei muutu. Siis hyväksyt tai et. :hug:

 

Mulla tarina on sama paitsi että ei ole talovelkaa ja lapsia on vain yksi.Meillä yhteistä taivalta 7v ja nyt erotaan.Tuntuu helpottavalta.

 

Musta kuulostaa siltä, että vaihtoehtona on enää se että sanot miehelle suoraan missä mennään. Kerrot että jos homma ei ihan oikeasti muutu niin saa alkaa pakkailemaan kamojaan. Kysyt mikä on oikeasti tärkeää? Jos hälle tärkeintä on kapakassa juokseminen niin sitten saa pitää sen elämänsä ja muuttaa pois. Jos mieluummin elää perhe- elämää niin elää sitä kunnolla. Tiedän etteivät asiat ole ihan niin yksinkertaisia mutta kannattaa kuitenkin yrittää. Voimia :hug:

 

Entisessä elämässä oli noin. Minä otin ja lähdin...Tuli vain semmoinen tunne että yh olen jo valmiiksi..... Mutta eipä siitä sen enempää, muuta kuin että henk.koht menee nyt paremmin. :x

Tsemppiä sinulle. :hug:

 

Jahas, luin vähän nopsaan mutta koittaisin selvittää mikä siellä baarissa vetää ukkoa puoleensa. Että jos ne on ne kaverit niin voisivat alkaa vaikka tekemään jotain muuta, vaikka yhdessä harrastamaan tms. Jos taas on ne kännit niin hmmm. kalsarikännit...ehkä oikeesti selvittää sitä miksi se elämä selvinpäin on sitten niin kurjaa. Jos baarissa on hehkeitä naisia niin ehkäpä sitten pitäis asiasta jutella.
Eli miksi haluaa baariin, jotain muuta kivaa tilalle (vaikka sun hyvä seura =) ) Mä ymmärrän että 18 v ollaan baarissa paljon ja pari vuotta sen jälkeen mutta sitten kun on perhe ja puoliso ja ikääkin 30 luona niin jotenkin säälittävää jos ne baarireissut on se elämän suola... Juttele joskus kun oot ite ihan hyvällä tuulella niin ei tule "nalkutettua" niin äijäkin vois jutella ihan järveviä. Tietysti mieheen uppoaa kaikki muu paremmin kun syylistäminen, esim. että kaipaat häntä ja tarviit häntä ja haluisit olla yhdessä jne...

 

Entisessä elämässä oli noin. Minä otin ja lähdin...Tuli vain semmoinen tunne että yh olen jo valmiiksi..... Mutta eipä siitä sen enempää, muuta kuin että henk.koht menee nyt paremmin. :x

Tsemppiä sinulle. :hug:

sama täällä

 

Musta kuulostaa siltä, että vaihtoehtona on enää se että sanot miehelle suoraan missä mennään. Kerrot että jos homma ei ihan oikeasti muutu niin saa alkaa pakkailemaan kamojaan. Kysyt mikä on oikeasti tärkeää? Jos hälle tärkeintä on kapakassa juokseminen niin sitten saa pitää sen elämänsä ja muuttaa pois. Jos mieluummin elää perhe- elämää niin elää sitä kunnolla. Tiedän etteivät asiat ole ihan niin yksinkertaisia mutta kannattaa kuitenkin yrittää. Voimia :hug:

Alle kuukausi sitten annoin tulla mieleltäni tämänkin, että tämä ei enää käy, en jaksa. Mies otti tosissaan, ja onkin jollakin tasolla muuttanu tapojaan, mutta ne tärkeimmät ei miksikään muutu. Lapsia ei hermot kestä yhtään, ja baarissajuoksu ei lopu. Tänään viimeksi sanoin, että yksi viikonloppu kotona, ja tiedossa on taas ainakin kolme peräkkäin menoja, ja lisäsin, että saa kohta kirjaimellisesti viettää poikamies elämää. Naureskeli vaan. Onko sitten niin, ettei se ota mua tosissaan? Kuvittelee vaan et siinäpä natiset, mihkään kummiskaan lähde. Se ajatus taas sitten pelottaa tosiaan, entäs lapsille hurjan tärkeä pappa, eli appi? Mummo? Muu suku? En mä lapsilta voi niitä riistää pois, ja miten sä niihin yhteyden pidät jos erotaan? Pää hajoo!!!!

 

Ja oon koettanu lypsää sitäkin mikä siellä baarissa niin tärkeetä on? Ei mies osaa vastata. Olen kysyny suoraan monesti, onko joku toinen. Nauraa vaan kuin hyvällekin vitsille. Ota tuosta nyt sit selvä.

 

Ja oon koettanu lypsää sitäkin mikä siellä baarissa niin tärkeetä on? Ei mies osaa vastata. Olen kysyny suoraan monesti, onko joku toinen. Nauraa vaan kuin hyvällekin vitsille. Ota tuosta nyt sit selvä.

Saattaa ollakin. Älä ole liian sinisilmäinen.

 

Osaiskohan joku jotakin järkevää todeta, vai pitääkö mun tosissaan "Wake up and smell the coffee" jos joku ymmärtää mitä tarkotan.. ?

 

Osaiskohan joku jotakin järkevää todeta, vai pitääkö mun tosissaan "Wake up and smell the coffee" jos joku ymmärtää mitä tarkotan.. ?

Yes, you should indeed.

 

ala ajatteleen itseäsi ja lapsiasi. sä olet kuitenkin pohjimmiltasi katkera ja vihainen tuollaisen paskan takia. lapset vaistoaa sen. älä hylkää omaa sisintäsi. alat hoitaan itsesi kuntoon itsetunto harrastuksin tai ystävien kautta tai työssä olon kautta. etsit hiljalleen uuden ukon. varmistat taloudellisen turvan ennen eroa...jotenkin.

 

ala ajatteleen itseäsi ja lapsiasi. sä olet kuitenkin pohjimmiltasi katkera ja vihainen tuollaisen paskan takia. lapset vaistoaa sen. älä hylkää omaa sisintäsi. alat hoitaan itsesi kuntoon itsetunto harrastuksin tai ystävien kautta tai työssä olon kautta. etsit hiljalleen uuden ukon. varmistat taloudellisen turvan ennen eroa...jotenkin.

Ööööh.. No eipä tule mieleen uutta alkaa etsimään, saatikka nyt nykyisen selän takana! Sitä mieltä tähän, että tämä homma on selvitettävä juurta jaksain ensin läpi. Jos uutta miestä nyt muutenkaan enää haluan. Eikä tässä rahasta ole kyse, tottahan mä tahdon tämän avioliiton toimivan ja lasten pitävän isänsä. Muut asiat on toissijaisia. Itsetunto mulla on ihan kohdallaan, ei mies sitä ole millään tavalla lytännyt eikä yritäkään.

 

Kiitän ja kuittaan ja painun unille jos sitä nyt nukutuks saa..

 

Mielipiteitä näin aamutuimaan? Yöllä käytiin mielenkiintoinenkeskustelu miksi mies käyttäytyy niinkuin käyttäytyy, kuulema kun saa paskaa niskaan ja on niin paljon vastoinkäymisiä ollu koko elämänsä. Jep. eihän niitä ole kellään muulla, mies parka kun niin yksin kärsii.. Eikä tajunnut kun koetin kysyä, että yksinkö se tässä perheessä on?!

 

Täälläkin mies juhlii joka viikonloppu, ja viime yönä jätti tulematta kotiin.
Voimat alkaa olla vähissä lasten kanssa, kun pitää stressata missä mies on... vähän auttelee lasten kanssa viikolla, mutta viikonloput on omia menoja ja pisteenä nyt i:n päällä tämä ettei edes viitsinyt ilmoittaa mihin meni yöksi.

 

Mä muistan vielä oikein hyvin, miten äidiltäni tuhannet kerrat lapsena pyysin ja itkin, ettei äiti lähtisi baariin, mutta äiti lähti, IHAN joka kerta. Tuntui ihan helvetin pahalta.

Tästä syystä itse en kertakaikkiaan voisi elää miehen kanssa, joka jatkuvalla syötöllä juoksee yöjuoksujaan. En halua että oma lapsi joutuu anomaan isältään takka äidiltään kotiinjäämistä. Miehelläsi on ongelma ja mikäli ei hän ole valmis sitä ratkomaan, niin silloin ei auta muu kuin jatkaa kuten ennenkin tai ottaa ja lähteä.

Vaikka tuo jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu vaikeammalta, niin uskon että pidemmän päälle se on muulle perheelle se helpompi. Etkö sinäkin ole ansainnut ihan kokonaisvaltaista onnellisuutta?

 

Tuli joskus erottua ei todellakaan hyvin toimivasta avoliitosta. Yksi yhteinen lapsikin oli. Päivääkään en ole katunut. Nyt minulla on onnellinen parisuhde ja vietämme mukavaa perhe-elämää. Edellisessä suhteessa en olisi voinut kuvitellakaan, että elämä voisi mennä näinkin hyvin. Ei se ero monestikaan ole maailmanloppu, mulle se oli jonkun paremman alku.

 

Kuulosti ihan samalta kun mun elämä.Paitsi meillä mies jää lasten kanssa jos menen harrastuksiini tai olen iltakoulussa eikä huuda pää punasena,pikemminkin huutaa lapsille vähemmän kuin minä.....

Mies vaan on paljon poissa kotoa työn takia ja silti melkein joka pe tai la on päästävä baariin pitämään hauskaa.ja miehen sanojen mukaan vain pitämään hauskaa,mutta vaikea uskoa kun vuosie varrella on ilmaantunut jotain "pieniä" mokailuja.

On suostunut käymään muutaman kerran juttelemassa ulkopuolisen kanssa ja asiat on huomattavasti paremmin muutaman viikon,mutta sit taas unohtuu.Nytkin makaa rapulaansa pois ja mietin miten räjähdän ilman että lapset kuulee....

 

Niin tuttua tekstiä.
Minusta tuli äiti miehellenikin, hän eli kuin teini.
Erohan siitä tuli, viimeinen niitti oli, kun selvisi, etä noilla raissuillaan aivan avoimesti oli iskumielessä likenteessä, ja kävikin vieraissa.
Hänen sanojensa mukaan minusta oli tullu ikävä nalkuttava akka, eikä hän jaksanut.
Nyt ei tapaa lapsiaan, lentää kuulemma kukasta kukkaan.. Täysin epäkypsä jolppi.
Sukulaisiin pidän lasten kanssa yhteyttä kuten ennenkin, se ei ole nneksi muuttunut!

 

Lopeta miehen palvelu jos ei teidän seura kiinnosta niin ...
Mä en enää pessyt miehen vaatteita, laittanut ruokaa jne.
Illalla kun mies tuli töistä kotiin me oltiin lasten kanssa kylässä , kaupungilla jne. ei ilmoiteltu etukäteen missä .
Aika pian mies tajusi miltä meistä tuntuu, sitten käytiinkin pitkät keskustelut ja niiden tuloksena mies on vähentänyt juoksujaan ja ollaan jopa keksitty perheen omia yhteisiä harrastuksia joissa voi myös purkaa niitä työelämän paineita.

 

Mulle nyt riittää, laitoin miehelle viestin että voi mennä suoraan äidillensä miettimään, haluaako meidät vai hillua tuolla kaupungilla.
Ei jaksa enää ottaa stressiä siitä, onko toiselle vaikka sattunut jotain, kun tietää jo että jatkoillahan sitä on oltu jossain. Loukkaa kun ei edes viitsi ilmoittaa missä on, vaikka tietää ihan varmasti etten ole nukkunut viime yönä ja odotin häntä kotiin.

 

Ei perhettä voi pakolla pitää kasassa, eikä kannatakkaan. Jos toinen ei kertakaikkiaan ole valmis muutokseen, muutosta ei tule. Puheet yksin eivät vie eteenpäin ja tekojakaan ei pitäisi turhan kauaa odotella. Ero on ikävä ratkaisu mutta jos se tuntuu paremmalta kuin nykytilanne, valitse se ja kyllä vanhojen asioiden tilalle tuppaa aina tulemaan jotain uutta.